Onnettomuustutkimuksissa uppoamisen todettiin olleen seurausta siitä, että päällikkö Smith ei ottanut jäävuorivaroituksia huomioon eikä laiva hidastanut vauhtiaan vaara-alueella. Onnettomuutta pahensi se, etteipelastusveneitä lastattu täyteen. EnnenTitanicin haaksirikkoa pelastusveneiden kantavuus oli määritetty aluksen kantavuuden mukaan, eikä missään aluksessa tarvinnut Ison-Britannian lain mukaan olla enempää kuin 16 pelastusvenettä.Titanicissa pelastusveneisiin olisi mahtunut vain noin puolet matkustajista. Määrä oli laskettu lähinnä sen varalta, ettäTitanic saisi konerikon tai vuodon mutta pysyisi pinnalla, kunnes matkustajat voitaisiin siirtää toiseen alukseen.[2]
Onnettomuuden seurauksena meriturvallisuusmääräyksiin tehtiin useita muutoksia: esimerkiksi pelastusveneiden määrä tuli laskea laivan matkustajamäärän perusteella. Lisäksi perustettiinkansainvälinen jääpartio ja solmittiin yhä voimassa olevaSOLAS-sopimus. Onnettomuus myös lisäsi merkittävästiradiolaitteiden käyttöä laivaliikenteessä.[2]
RMSTitanicin hylky löydettiin vuonna 1985, noin 73 vuotta onnettomuuden jälkeen. 3 798 metrin syvyydessä lepäävää, vähitellen hajoavaa hylkyä on tutkittu paljon.[3]Titanicin tarinaa esitellään muun muassaTitanic Belfast -museossa.Titanic ja sen turma on ollut aiheenauseassa elokuvassa, kirjassa ja televisiosarjan jaksossa.
Titanicin koko verrattuna ihmiseen, henkilöautoon, linja-autoon jaAirbus A380:een.
AjatusTitanicin rakentamisesta syntyi vuonna 1907, kun laivanvarustamoWhite Star Linen toimitusjohtajaJ. Bruce Ismay oli illallisella telakkaHarland and Wolffin pääjohtajanWilliam Pirrien kanssa. White Star oli vaikeuksissa kilpailijoiden suurempien ja ylellisempien matkustajalaivojen vuoksi, ja siksi varustamo alkoi suunnitella kahden uuden laivan rakentamista. Kolmas alus lisättiin suunnitelmiin myöhemmin.[4] Uusien laivojen tärkeimmät valtit olisivat nopeuden sijaan suuri koko ja ylellisyys.Titanic rakennettiin yhdessä sisaraluksensaRMSOlympicin kanssa Harland and Wolffin telakallaPohjois-IrlanninBelfastissa.[5] Alusten avulla White Star Line pyrki saamaan kilpailuedun Atlantin ylittävässä matkustajaliikenteessä.[6]
Harland and Wolffin telakassa oli alun perin kolme osastoa, jotka yhdistettiin siten, ettäTitanic jaOlympic voitiin rakentaa vierekkäin.Titanicia rakentamaan värvättiin yli 8 000 uutta telakkatyöläistä Irlannista.[7] Laivan runko laskettiin vesille 31. toukokuuta 1911. Tammikuussa 1912 laivan sisätilat olivat valmiit, ja se oli viimeistelyä vaille valmis lähtemään vesille. Työtapaturmissa kuoli yhteensä 15 laivan rakentajaa.[8]
Titanicin suunnittelijana toimi Harland and Wolffin toimitusjohtajaThomas Andrews,[7] joka oli aiemminkin työskennellyt White Star Linen laivojen parissa.[9]Titanic oli lähes identtinen sisaraluksensaOlympicin kanssa, mutta Ismay lisäsiTitanicin venekannelle ylimääräisiä mukavuuksia ja hyttejäOlympicin neitsytmatkan jälkeen. SiksiTitanic oli hiemanOlympicia painavampi, ja sitä sanottiin maailman suurimmaksi laivaksi.
Titanicin höyrykoneet olivat aikanaan maailman suurimmat.[8] Kaikkiaan 159 hiiliarinaa 29 kattilassa tuottivat höyryä kahdelle nelisylinterisellemäntähöyrykoneelle ja yhdelle matalapaineiselleParsons-turbiinille,[10] jotka pyörittivät laivan kolmeapotkuria. Laivan huippunopeudeksi ilmoitettiin 23solmua eli noin 43 kilometriä tunnissa.[11]Titanicin neljäs savupiippu oli todellisuudessa ilmastointihormi,[10] joka ulkonäkösyistä rakennettiin savupiipun näköiseksi.[5]
Laivanperäsin oli 23,98 metriä korkea, 4,65 metriä pitkä ja painoi 100 tonnia. Peräsintä liikutettiin omien höyrykoneiden avulla. Koneita oli kaksi, mutta vain toista käytettiin kerrallaan, toisen ollessa varakoneena. Alukseen pultatut peräsinkoneet liikuttivat viuhkanmuotoista ohjausratasta, joka oli vahvoilla jousilla eristetty laivan peräsimenperäsinkammesta, jottei rankka merenkäynti olisi vaikuttanut niiden toimintaan eikä aiheuttanut vaurioita. Sen varalta, että molemmat peräsinkoneet pettäisivät, peräsintä pystyttiin kääntämään köysillä, joita liikutettiin samoilla moottoreilla kuin laivan viittä ankkuria.[12]
Titanicissa oli tilaa 3 547 matkustajalle ja miehistön jäsenelle. Laiva oli noin 269 metriä pitkä, 28 metriä leveä ja tilavuudeltaan 46 328bruttorekisteritonnia.[13]
Olympicin,Titanicin sisaraluksen, lasikupoli.Titanicin kuntosali.Titanicin ensimmäisen luokan hytti.
Titanic oli aikansa ylellisin valtamerialus. Laivalla oli käytössä silloin vielä rikkaidenkin asunnoissa harvinainen juokseva vesi jaastianpesukone.[8]
Titanicin toisen luokan hytti.Titanicin kolmannen luokan hytti.
YksiTitanicin tunnetuimmista paikoista oli pääportaikko,[8] jonka katossa sijaitsevalasikupoli päästi sisään luonnonvaloa.Titanicilla oli myös muun muassa neljähissiä (kolme 1. luokan matkustajille ja yksi 2. luokan matkustajille), kokoushuoneita, kirjasto, parturi, sisäuima-allas,turkkilainen sauna,squash-kenttä ja kuntosali.[14][15] MyösTitanicin kolmas luokka oli poikkeuksellisen viihtyisä matkustuspaikkaravintolasalonkeineen ja yleisine tiloineen, joten kolmannen luokan hytit olisi muissa laivoissa luokiteltu toisen luokan hyteiksi.[8]
Titanic toimi myös postilaivana. Tästä syystä aluksen nimen eteen lisättiin kirjaimetRMS, joka on lyhenneenglanninkielisistä sanoistaRoyal Mail Ship (joskus myössteam-ship taisteamer) eli suomeksi ”Kuninkaallinen posti(höyry)laiva”.
Lehdistö kutsuiTitanicia käytännössä uppoamattomaksi laivan osastoinnin ansiosta. Laivaan oli tuplapohjan lisäksi rakennettu 15 vesitiivistälaipiota, jotka muodostivat alukseen 16 osastoa.[16][1] Jos laivan yhteen osaan tulisi vuoto, aluksen rungon läpi ulottuneet vesitiiviit laipiot ja osastointiovet estäisivät veden pääsyn muihin osastoihin ja laiva pysyisi pinnalla, vaikka ensimmäiset neljä osastoa keulasta tai kaksi keskellä olevaa osastoa olisivat täyttyneet vedellä.[2] Osastoivat ovet voitiin sulkea kytkimellä aluksen komentosillalta käsin, kahvasta oven luota ja lisävarmuutena myös automaattisesti oven käyttömekanismiin kytketyllä koholla, joka vedenpinnan noustessa vapautti osastointiovea ylhäällä pitävän kitkakytkimen.[16]
Titanicissa oli 20pelastusvenettä – 14 standardivenettä, neljä Engelhardt-laskosvenettä ja kaksi hätä-kutteria – joihin mahtui yhteensä 1 178 matkustajaa.[17] Tämä ylittiPrivy Councilinkauppaosaston viranomaismääräykset.[18] Lähes 20 vuotta vanhat pelastusvenemääräykset perustuivat laivan kantokykyyn eivätkä matkustajien määrään.[19] Määräysten säätämisaikaan suurimman laivan kantokyky oli vain neljännesTitanicin kantokyvystä.[2]
Titanicilla oli yhdeksänkantta, joista neljä alinta oli täysin vesitiiviitä.[1]Komentosilta oli ylimmällä kannella, ja sen takana olivat perämiesten hytit.[20] Aivan laivan keulassa oli muun muassa kolmannen luokan hyttejä ja ulkokannella ankkuri, kiinnitysköysiä sekä hieman taempana tähystäjien masto.[21] Niiden takana, aivan komentosillan edessä, oli luukut lastiruumaan. Komentosillan alapuolella oli ensimmäisen luokan kävelykansi.
Komentosillan takana, perämiesten hyttien päällä, oli laivan etummainen savupiippu. Sen takana olivat lasikupolin kattoikkuna, toinen savupiippu ja kuntosali ensimmäisen luokan matkustajille.[20] Toiseksi alimmalla ulkokannella sijaitsivat ensimmäisen luokan yksityiset kävelykannet, jotka ulottuivat perään asti. Laivan kolmas savupiippu oli suurin piirtein toisen luokan venepaikkojen kohdalla.
Neljännen savupiipun lähellä oli kattoikkuna, josta tuli valoa toisen luokan ravintolasalonkiin. Venepaikkojen takana oli pari kerrosta alempana toisen luokan kävelykansi.[22] Lähempänä perää oli kolmannen luokan kansi, ja myös laivan perä oli kolmannen luokan matkustajien käytössä.[21]
Titanic matkasi valtameren poikki täydellä vauhdilla, vaikka sitä ei ollut suunniteltu Atlantin ylityksen nopeusennätyksen rikkomiseen.[26] Aluksen oli määrä saapua New Yorkiin keskiviikkona 17. huhtikuuta, ja matka sujui ongelmitta aina huhtikuun 14. päivään asti.[27][28]
Sunnuntaiaamu 14. huhtikuuta valkeni sateisena, mutta päivällä taivas alkoi kirkastua ja sää kylmeni.Titanic sai päivän aikana lukuisia jäävuorivaroituksia muilta laivoilta, mutta niihin ei aina kiinnitetty erityistä huomiota.[29] Iltaan mennessä sää selkeni ja meri oli peilityyni. Kuutamoa ei kuitenkaan ollut, mikä vaikeutti jäävuorten havaitsemista, eikä niitä voinut huomata aalloistakaan, koska meri oli tyyni.[30] Annettuaan ohjeet, joiden mukaan toisen perämiehenCharles Lightollerin tulisi kutsua päällikkö Smith paikalle, mikäli Lightoller ollenkaan epäilisi tilannetta, päällikkö poistui komentosillalta hyttiinsä kello 21.20.[31]
Kello kymmeneltä illalla ensimmäinen perämiesWilliam Murdoch aloitti työvuoronsa komentosillalla. Samaan aikaan tähystäjien märssyssä, ”harakanpesässä”, tulivat vuoroonFrederick Fleet jaReginald Lee.[31]
Titanicin hylyn sijainti merkitty kuvaan punaisella rastilla. Kuvassa näkyy myösTitanicin reitti kokonaisuudessaan.
Tähystäjien vahtivuoro sujui rauhallisesti aina kello 23.40[huom 1] asti, jolloin he havaitsivat jäävuoren noin 450 metrin päässä.[32]Titanicin nopeus oli noin 21,5solmua.[33]
Tähystäjä Fleet soitti tähystyskopin soittokelloa kolme kertaa, mikä tarkoitti jotain olevan laivan edessä, ja heti sen jälkeen hän soitti komentosillalle. Kuudes perämiesJames Moody vastasi puhelimeen ja kuuli Fleetin sanat: ”Iceberg right ahead!”[34] Moody välitti viestin heti Murdochille, joka määräsi ruorimiesRobert Hitchensin kääntämään ruorintyyrpuuriin (”Hard-a-Starboard”). Murdoch myös käski pysäyttämään Titanicin moottorit.[35] Laiva alkoikin kääntyä, mutta vauhti oli liian kova ja peräsin liian pieni. Jäävuori osui laivan oikealle kyljelle ja repi sen runkoon pieniä reikiä noin 90 metrin pituudelta.[36]
Murdoch määräsi vesitiiviit ovet suljettaviksi, ja päällikkö Smith kiiruhti komentosillalle ottamaan selvää tilanteesta.[33] Useat matkustajat tunsivat törmäyksen mutta eivät välttämättä ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut.[37] Suunnittelija Thomas Andrews ja toimitusjohtaja J. Bruce Ismay haettiin komentosillalle. Laivan koneet oli pysäytetty. Lyhyen tutkimuksen jälkeen Andrews ymmärsi, että jäävuori oli repinyt aluksen kylkeen aukkoja kuuden ensimmäisen osaston kohdalta. Viisi ensimmäistä osastoa tulvi pahasti ja myös kuudenteen alkoi tulla vettä.Titanic oli suunniteltu pysymään pinnalla, vaikka vettä tulvisi neljään peräkkäiseen osastoon, mutta nyt kuudessa osastossa oli vuoto, jota ei voitu tukkia.[38] Vedenpitävät laipiot ylettyivät vain E-kannelle asti, mutta vähintään viiden osaston täyttyessä vedellä keula vajoaisi veden painosta syvemmälle siten, että E-kansi painuisi vesirajan alapuolelle ja vesi pääsisi tulvimaan laipioiden yli laivan kaikkiin 16 osastoon. Andrews arvioi laivan pysyvän pinnalla korkeintaan puolitoista tuntia[38] ja Smith kaksi tuntia.[39]
Titanicin pumput käynnistettiin, mutta niiden teho ei riittänyt tyhjentämään osastoja vedestä. Päällikkö Smith käski sähköttäjiä lähettämään hätäsanoman muille laivoille. Aluksi nämä sähköttivät perinteisenCQD-hätäkutsun mutta käyttivät sen jälkeen uuttaSOS-merkkiä.[40] Lähin kutsuun vastannut laiva oliRMSCarpathia, mutta sekin oli neljän tunnin matkan päässä.[41] Ainoa kyllin lähellä oleva laiva oliSSCalifornian. Sen sähköttäjäCyril Evans oli kuitenkin mennyt nukkumaan saatuaanTitanicin sähköttäjältäJack Phillipsiltä töykeän vastauksen viestiin, jossa hän yritti kertoaCalifornianin havainneen jäävuoria alueella, jonneTitanic oli matkaamassa.[31]
Muutamia päiviäTitanicin uppoamisen jälkeen otettiin tämä kuva jäävuoresta, jossa voi nähdä merkkejä punaisesta maalista.
Päällikkö Smith käski jakamaan kaikille matkustajillepelastusliivit ja ohjaamaan naiset sekä lapset pelastusveneisiin. Ensimmäinen pelastusvene laskettiin mereen kello 0.45.[42] Veneet lastattiin aluksi vain puolilleen, sillä monet pitivät turvallisempana pysyä laivassa.[43] Lisäksi miehistö pelkäsi, että pelastusveneet voisivat upota, jos niissä olisi liian paljon matkustajia. Esimerkiksi veneessä numero 1 oli vain 12 ihmistä, vaikka suurin osa veneistä oli tarkoitettu 60–70 hengelle.[44] Paapuurin puolella – jossa vastuussa oli toinen perämies Lightoller – noudatettiin tiukasti määräystä, ettei miehiä saanut laskea pelastusveneisiin, mutta tyyrpuurin puolella – jossa vastuussa oli ensimmäinen perämies Murdoch – miehet pääsivät mukaan, jos tarpeeksi naisia ei ollut lähettyvillä.[45] Pelastusveneiden lukumääräksi oli alun perin suunniteltu 64, mutta matkustusmukavuuden lisäämiseksi määrä oli vähennetty ensin 32:een ja sitten 20:een.[5]
Kymmenen metriäkölin yläpuolella sijaitseva pieni squash-sali oli veden vallassa jo hieman keskiyön jälkeen.[46] Tuolloin jo lähes kaikki höyrykattilat oli sammutettu. Neljäs perämies Joseph Boxhall näki paapuurin puolella toisen laivan valot ja yritti antaa sille merkin morselampulla.[47] Ensimmäiset hätäraketit ammuttiin klo 0.45.[48] Ne näkyivätCalifornianille asti, mutta raketit olivat värittömiä eikäCalifornianin kansipäällystö tajunnut niiden olevan hätämerkkejäTitanicilta.[49]
Titanicin laskosvene D saapui RMSCarpathialle kello 7.15 aamulla 15. huhtikuuta 1912. Uppoamisyönä veneeseen tulvi jääkylmää merivettä.
Estääkseen pakokauhun syntymisen,Titanicin orkesteri oli soittanut tanssimusiikkia ensimmäisen luokan aulassa. Myöhemmin muusikot siirtyivät soittamaan venekannelle.[50] Stuertit kiertelivät hyteissä herättelemässä niitä, jotka vielä nukkuivat.[51]
Laivan kallistuessa ja keulan painuessa syvemmälle, pakokauhu pääsi valloilleen. Kello 1.20 keula oli uponnut veteen jo laivan nimeä myöten.[52] Mereen oli laskettu seitsemän pelastusvenettä, joista yksikään ei ollut täynnä.[53] Venekansi täyttyi pelastusveneisiin hädissään pyrkivistä matkustajista. Näihin aikoihin ensimmäisen luokan matkustajaBenjamin Guggenheim meni hyttiinsä vaihtamaan parhaat vaatteensa ylleen ollakseen valmiina ”uppoamaan kuin herrasmies”.[54]
Seuraavien kahdenkymmenen minuutin aikana laskettiin vesille neljä pelastusvenettä. Kello 1.45 oli tapahtua onnettomuus, kun vene numero 15 laskettiin liian nopeasti, ja vene numero 13 oli vaarassa jäädä sen alle. Alla olevan veneen taavetin laskuköydet saatiin kuitenkin leikattua viime hetkellä poikki.[55] Kello 1.30 viides perämiesHarold Lowe ampui varoituslaukauksen estääkseen miesjoukkoa hyppäämästä veneeseen numero 14.[56]
Kun viimeisiä veneitä jo laskettiin vesille,Titanicin radiosähköttäjät Jack Phillips jaHarold Bride jatkoivat yhä hätäkutsujen lähettämistä muille laivoille.Carpathia sai heiltä viimeisen viestin kello 1.45: ”Konehuone on veden vallassa kattiloihin asti.”[57] Tämän jälkeen päällikkö Smith vapautti sähköttäjät tehtävistään.[58]
Kello 2.00 vesi oli enää vain kolmisen metriä kävelykannen alapuolella.[2]Titanicin rikkain matkustajaJohn Jacob Astor IV auttoi raskaana olevan vaimonsa viimeiseen pelastusveneeseen mutta jäi itse laivaan. Tarinan mukaan orkesteri soitti viimeiseksi virren ”Nearer my God to Thee” (”Sua kohti, Herrani”),[59] jonka orkesterinjohtajaWallace Henry Hartley olisi halunnut soitettavan omissa hautajaisissaan. Virsi tunnetaan nykyään myös nimellä ”Titanic-hymni”. JotkutTitanicista pelastuneet ovat kuitenkin kertoneet, että sen jälkeen orkesteri soitti vielä svengaavaaragtime-musiikkia.[60]
Laivan suunnittelijaThomas Andrews ja päällikkö Smith upposivat laivan mukana, yrittämättä lainkaan pelastautua.[61] Johtaja J. Bruce Ismay sen sijaan nousi laskosvene C:hen. Onnettomuuden jälkeen erityisestiWilliam Randolph Hearstin omistamat lehdet pilkkasivat Ismayta ja ylistivät niitä miehiä, jotka ”kuolivat kunniakkaasti”.[62] Ismayn mainetta ei pelastanut edes se, että tutkijalautakunta totesi hänen auttaneen ensin matkustajat veneeseen ja vasta sen jälkeen nousseen siihen itse.[63]
Venekannen alkaessa jo vajota veden alle kahden viimeisen laskosveneen vesillelasku oli vielä kesken. Vene B putosi venekannelle ylösalaisin eikä sitä ehditty kääntämään ympäri ennen sen pyyhkiytymistä mereen. Monet onnistuivat kuitenkin kapuamaan ylösalaisin kääntyneen veneen pohjan päälle, mukaan lukien toinen perämies Lightoller. Myös kannella lojunut vene A kaatui ja ihmiset putosivat mereen. Joukko ihmisiä onnistui kiipeämään takaisin osin vedellä täyttyneeseen veneeseen.[64]
Willy Stöwer,Titanicin tuho. Teoksessa jäävuoren ruhjoma keula painuu pinnan alle ja nostaa perän ylös.Animaatio uppoamisesta.
Kun viimeiset pelastusveneet oli laskettu vesille, laivassa oli vielä yli 1 500 matkustajaa, joilla ei ollut mitään toivoa pelastumisesta. Kello 2.10 laivan perä oli noussut ilmaan ja paljastanut potkurit.[65] Laiva kallistui yhä enemmän, ja noin kello 02.10–02.15 välillä etummainen savupiippu kaatui ja putosi veteen paapuurin puolelle.[66] Konemiehistö oli saanut pidettyä laivan valot palamassa loppuhetkiin asti, mutta lopulta ne sammuivat kokonaan.[67]
Laivan perä kohosi koko ajan korkeammalle, kunnes runkorakenteet pettivät ja laiva katkesi keskeltä kahtia. Perä putosi takaisin lähes normaaliin asentoon, ja loputkin jäljelle jääneet savupiiput kaatuivat mereen. Vedellä täyttynyt etuosa alkoi vajota nopeasti ja vetää mukanaan siinä vielä kiinni ollutta, ihmisiä täynnä olevaa takaosaa.[66] Lopulta uppoava etuosa irtosi. Perä pysyi vielä vähän aikaa kohtisuorana, mutta hiljalleen se kuitenkin vajosi ja vei mukanaan satoja matkustajia.[68]
Laiva oli vajonnut kokonaan pinnan alle noin klo 02.20.[69] Veden varaan joutuneet ihmiset huusivat pelastusveneitä apuun, mutta vain kaksi venettä palasi. Nekin onnistuivat pelastamaan vain yhdeksän ihmistä, joista kolme kuoli pian pelastumisen jälkeen. Muissa pelastusveneissä ei uskallettu palata uppoamispaikalle, koska veneessäolijat pelkäsivät laivan uppoamisen aiheuttaman pyörteen imaisevan heidät mukanaan tai veneisiin pyrkivien ihmisten kaatavan veneet.[70]
Pelastusliivejä riitti kaikille,[71] mutta ne eivät suojanneet kylmältä vedeltä. Puolessa tunnissa lähes kaikki veden varaan joutuneet olivat paleltuneet kuoliaaksi.
Titanicin keula kulki virtaviivaisesti 55 km/h noin 15-30° kulmassa kohti pohjaa ja pohjaan osuttuaan keulaosa ei saanut paljon vaurioita. Peräosa kulki upottuaan lähes pystysuorassa, kunnes alkoi luhistua ja kääntyi uppoamaan kieppuen perä edellä, jolloin perästä irtosi palasia. Kun perä osui pohjaan, se oli luhistunut ja hajonnut niin pahasti, että se hajosi lähes kokonaan.[72]
MatkustajalaivaRMSCarpathia saapui onnettomuuspaikalle ensimmäisenä kello 4.00 ja alkoi pelastaa pelastusveneissä olevia ihmisiä, joista osa oli kuitenkin menehtynyt kylmyyteen. Kello yhdeksään mennessä kaikki 706 pelastunutta oli kerätty turvaan.[73]Carpathian päällikkö ilmoitti sähkeitseTitanicia kohdanneesta onnettomuudesta. Laivan lääkäri tutki pahimmin kylmettyneet jašokissa olleet matkustajat; muille annettiin lämmintä juotavaa ja vilttejä.Carpathian matkustajat antoivat pelastuneille jopa omia vaatteitaan ja luovuttivat heille hyttejään.[74]
Carpathia oli matkallaVälimerelle mutta palasiNew Yorkiin viedäkseenTitanicin matkustajat määränpäähänsä. Pelastuttuaan Bruce Ismay lähetti White Star Linen New Yorkin toimistoon sähkösanoman, jossa kertoiTitanicin uponneen ja onnettomuuden vaatineen lukuisia ihmishenkiä. Onnettomuutta tutkinutYhdysvaltain senaatin tutkimuskomitea ylistiCarpathian järjestelmällisiä pelastustoimia.[75]
JosTitanicin lähettämien rakettien merkitys olisi ymmärretty, moni olisi voitu pelastaa kuolemalta. Merenkulun sääntöjen mukaan hätärakettien tuli lähteä minuutin välein, kunTitanicin raketit lähetettiin keskimäärin 7–8 minuutin välein. Yhteensä laivalta ammuttiin kahdeksan rakettia noin tunnin kuluessa.[76]
SSCalifornian oli 20–30 kilometrin päässäTitanicista pysähtyneenä turvallisuussyistä yön ajaksi paikoilleen. Laivalta nähtiin myös hätäraketit ja yritettiin ottaa yhteysTitaniciin morselampulla, mutta vastausta ei saatu eikä sähköttäjää herätetty.[77] Laivan mastoon asennettiin kuitenkin kirkas valo kahden tunnin ajaksi. Yhdysvaltain senaatin tutkimuskomitea totesiCalifornianin miehistön osoittaneen välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta. Radisti Cyril Evans oli sulkenut laitteistonsa ja mennyt nukkumaan juuri hetkeä ennenTitanicin onnettomuutta.[78]
Californianin radiosähköttäjä käynnisti laitteistonsa kello 3.30,[78] ja kun laiva sai tiedonTitanicin haaksirikosta, se lähti onnettomuuspaikalle, jossa kohtasiCarpathian.Californianin tehtäväksi jäi etsiä mahdollisia eloonjääneitä.[79]
Sanomalehdet joutuivat aluksi toimimaan erittäin vajavaisten tietojen varassa. Ensimmäiset uppoamisen jälkeen ilmestyneet lehdet kertoivat, etteiTitanicin haaksirikossa ollut kuollut ainuttakaan ihmistä ja että laivaa oltiin hinaamassaHalifaxiin.[80] Pian onnettomuuden laajuus kuitenkin tuli kokonaisuudessaan julki. White Star Line vuokrasi kaksi alusta,CSMackay-Bennettin ja CSMinianin noutamaan ruumiita onnettomuuspaikalta. Lisäksi kolme muutakin alusta toi ruumiita maihin. Vainajia löydettiin yhteensä 337, joista 128 haudattiin merelle. Maihin tuotiin 209 ruumista, ja niistä 150 haudattiin Halifaxin kolmelle hautausmaalle.[81]
Lopulta ymmärrettiin, että kyseessä oli rauhan ajan suurinmerionnettomuus, joka oli vaatinut 1 517 uhria. Vain 706[82] ihmistä selvisi onnettomuudesta. Ensimmäisessä luokassa matkustavia miehiä pelastui enemmän kuin kolmannen luokan lapsia.[83] Uhrien jaTitanicilla matkustaneiden määrästä on esitetty erilaisia arvioita.[84] Epävarmuus johtuu monista seikoista, kuten siitä, että jotkut matkalipun ostaneet peruivat matkansa viime hetkellä.[85]
Luokka
Lukumäärä
Selviytyjiä
Selviytyjät %
Kuolleet
Kuolleet %
1. luokka
329
199
60,5 %
130
39,5 %
2. luokka
285
119
41,8 %
166
58,2 %
3. luokka
710
174
24,5 %
536
75,5 %
Miehistö
899
214
23,8 %
685
76,2 %
Yhteensä
2 223
706
31,8 %
1 517
68,2 %
Titanicilla matkustaneista aikuisista naisista 72 prosenttia, lapsista 50 prosenttia ja aikuisista miehistä 16 prosenttia selvisi onnettomuudesta. Laivan naispuolisesta henkilökunnasta selvisi 91 prosenttia ja miespuolisesta 21 prosenttia.[86]
Southamptoniin pystytetty muistomerkkiTitanicin onnettomuudessa kuolleiden konemiesten muistoksi.
Monille turman uhreille on pystytetty muistomerkkejä. Näihin kuuluvat päällikkö Smithin patsas Lichfieldissä,[87]Titanicin orkesterin muistomerkkiBroken Hillissä[88] jaBallaratissa[89] Australiassa,Wallace Henry Hartleyn muistomerkki Colnessa Lancashiressa[90] sekä Isidor ja Ida Strausin muistomerkki New Yorkissa Yhdysvalloissa.[91] Vuonna 2012, kun onnettomuudesta oli kulunut sata vuotta, avattiin BelfastiinTitanic-aiheinen museo,Titanic Belfast.[92]
Titanicilla matkustaneistakoirista vain kolme sylikoiraa pelastui omistajineen, vaikka koirat vapautettiin laivan kennelistä. Monet matkustajat kertoivat nähneensä koirien juoksevan pitkin kantta.[93]
Aikalaispiirros Yhdysvaltain kuulemisten joistain todistajista. Oikeassa yläkulmassa senaattori William Alden Smith.
Onnettomuuden jälkeen sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa järjestettiin julkiset kuulemiset. Yhdysvaltain tilaisuus alkoi 19. huhtikuuta, ja puheenjohtajana toimi senaattoriWilliam Alden Smith.[94] Britannian kuulemistilaisuus alkoilordi Merseyn alaisuudessa 2. toukokuuta.[95] Kummassakin tilaisuudessa tehtiin samat johtopäätökset: pelastusveneiden määrää koskeva lainsäädäntö oli vanhentunutta ja epätarkkaa,[96] päällikkö Smith ei ollut ottanut jäävuorivaroituksia huomioon,[97][98] pelastusveneitä ei ollut täytetty kunnolla[99][98], eikä laiva ollut hidastanut vauhtiaan.[97][98]Californianin päällikköä arvosteltiin voimakkaasti siitä, että laiva ei mennyt auttamaanTitanicia.[100]
Monet eloonjääneet kolmannessa luokassa matkustaneet valittivat myöhemmin siitä, että laivan henkilökunta auttoi ensimmäisen luokan matkustajia mutta että samalla laivan ovet lukittiin niin, että kolmannen luokan matkustajia estettiin pääsemästä pelastusveneisiin.[101] Väitteelle ei kuitenkaan löydetty perusteluja turman jälkeisessä tutkinnassa.[102]
Kummassakaan kuulemistilaisuudessa ei pidettyhuolimattomuutta IMM:n tai White Star Linen osalta turman syynä. Miehistö oli vain seurannut normaalikäytäntöjä, joten onnettomuus voitiin luokitella ”luonnonilmiön" aiheuttamaksi.[103] Britannian kuulemisessa todettiin lisäksi, että päällikkö Smith oli noudattanut perinteistä toimintatapaa, jota ei aiemmin ollut pidetty vaarallisena.[104] Loppuraportissa huomautettiin myös, että yksistään Britannian lipun alla matkustavat laivat olivat kuljettaneet 3,5 miljoonaa matkustajaa edellisen kymmenen vuoden aikana ja ihmishenkiä samana aikana menetettiin vain 73.[105]
Onnettomuuden seurauksena otettiin käyttöön useita ohjeita, joiden tarkoitus oli parantaa merenkulun turvallisuutta. Laivoihin määrättiin pakollisiksi enemmän pelastusveneitä, pelastusveneharjoituksia piti järjestää säännöllisesti ja matkustajalaivoilla tuli olla lennätin käytössä ympärivuorokautisesti. Pohjois-Atlantin jäävuoritilannetta vartioimaan perustettiinkansainvälinen jäävartiosto, ja merenkäynnin turvallisuusohjeiden yhteensovittamiseksi sovittiin kansainvälinenSOLAS-sopimus.[106]
Onnettomuus aiheutti myös taloudellisia menetyksiä. White Star Linen korvausvastuu selvitettiin vakuutusoikeudenkäynneissä, jotka alkoivat Yhdysvalloissa kesäkuussa 1915 piirituomari Julius M. Mayerin johdolla. Sitä ennen 22. helmikuuta 1913 oli tehty päätös, jonka mukaan yhdysvaltalaisella oikeudella oli oikeus kuulla vahingonkorvausvaateita asiassa. Yhdysvaltojen lain mukaan laivan omistajien vastuu rajoittui vain laivan pelastushintaan (engl.salvage value), jonka oli arvioitu olevan noin 97 000 Yhdysvaltain dollaria. Erillisessä päätöksessä todettiin kuitenkin, että Ison-Britannian laki päti korvausvaatimusten kokonaissummaan, joka oli 16,8 miljoonaa dollaria. Korvausvaatimukset piti lähettää oikeudelle 14. tammikuuta 1913 mennessä, ja niitä voitiin tehdä neljässä kategoriassa: hengenmenetys, omaisuudenmenetys, hengen- ja omaisuudenmenetys sekä vammautuminen ja omaisuudenmenetys. Yksittäisten henkilöiden tekemät korvausvaatimukset vaihtelivat omaisuudenmenetyksiä koskien 41 dollarista lähes 180 000 dollariin. Lisäksi eräs maahantuoja teki asiakkaidensa puolesta korvausvaatimuksen, jonka summa oli yli 220 000 dollaria. Suurimman hengenmenetystä koskevan korvausvaatimuksen – miljoona dollaria – teki erään teatterinomistajan leski. Vaatimukset saatiin käsiteltyä 28. heinäkuuta 1916 mennessä, ja korvauksia jaettiin yhteensä 663 000 dollarin arvosta.[107]
Erään teorian mukaan jäävuori olisi painanutTitanicin kylkeä siten sisään, että kyljen teräslevyt ratkesivat niittauksistaan. Tämä selittäisi sen, miksi törmäys ei juurikaan kuulunut tai tuntunut laivan sisällä.
Titanicin uppoaminen herätti aikoinaan paljon pelkoa ja ennakkoluuloja laivaliikennettä kohtaan. Olihan turma aikansa eniten kuolonuhreja vaatinut merionnettomuus.[108]
Uppoamisesta on useita teorioita. Vanhimman käsityksen mukaan jäävuori repi laivan kylkeen aukkoja, mutta myöhemmin on esitetty, että se väänsi irti niittejä, joilla metallilevyt oli kiinnitetty. Kummassakin tapauksessa vesi olisi tulvinut sisään laivan kyljestä ja upottanut sen.[109] Joissakin tutkimuksissa on todettu, että metallilevyt olivat heikkolaatuista ja helposti ruostuvaaterästä. Kylmä vesi saattoi hyvinkin haurastuttaa ne, ja niiden takia laiva olisi voinutkin upota. Tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa, sillä samalla tavalla valmistettua terästä käytettiin tuohon aikaan suurimmassa osassa Isossa-Britanniassa rakennetuista laivoista. Harland and Wolffin käyttämän teräksen on myös sanottu olleen ensiluokkaista omana aikanaan.[110][111]
Uusin teoria esittää, että perinteisen käsityksen mukaiset kylkivauriot – etenkin, jos teräs oli haurasta – olisivat kovin epätodennäköisiä. Vedenpinnan nousu laivan sisällä viittaisi pikemminkin siihen, että vauriot syntyivät sen pohjaan, eivät kylkeen. Jos laiva olisi saanut aukkoja kylkeensä, se olisi kallistunut toiselle puolelle. Lisäksi tiedot konehuoneiden vesitilanteesta ja kuulohavainnot jatkuvasta, raapivasta äänestä eivät tue ajatusta kylkivaurioista. Kun suurella nopeudella vedessä liikkuva kappale törmää kyljittäin painavampaan esineeseen, se siirtyyliike-energian vaikutuksesta ensimmäisen törmäyksen myötä poispäin eikä heilu edestakaisin sataa metriä. Onkin todennäköisintä, että Titanic ajoi jäävuoren vedenalaisen osan yli, jolloin laivan pohja sen keulaosassa sai vuotoja.[112] Tämä selittää myös sen, miksi jäävuoresta putosi jäätä laivan kansille. Vaikka laivan massa olikin mitätön jäävuoreen verrattuna, se liikkui nopeasti ja kallisti vuorta, jolloin vuoren ylemmät osat pääsivät kosketukseen kansirakenteiden kanssa.
Useiden todistajalausuntojen mukaan laiva pysähtyi törmäyksen jälkeen hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaansa vain hieman hitaammin kuin ennen törmäystä. Päällikkö Smith oli saanut konemestarilta liian optimistisen raportin vaurioista eikä odottanut lopullista tietoa alas tarkistuskierrokselle lähettämältään perämieheltä.Titanic olisi kestänyt neljän osaston täyttymisen vedellä. Jäävuori veti kuitenkin laivaan yli 90 metrin viillon, mikä täytti kuusi osastoa vedellä.[38] Yksi syyTitanicin uppoamiseen olikin, että vedenpitävillä väliseinillä erotettujen osastojen katot eivät olleet vesitiiviitä, jolloin vesi pääsi tulvimaan väliseinien yli aluksen muihin osiin.[113] Törmäyksen jälkeenTitanic höyrysi eteenpäin vielä kymmenen minuutin ajan, mikä nopeutti uppoamista merkittävästi, sillä se lisäsi painetta, jolla vesi hyökyi sisään. White Star Line -yhtiön johtajan J. Bruce Ismayn on sanottu vaatineen päällikkö Smithiä jatkamaan etenemistä törmäyksen jälkeen, jolloin hän pahensi tietämättään katastrofia.[114]
Pian uppoamisen jälkeen ajateltiin, ettäTitanic olisi pysynyt pinnalla, jos laiva olisi ajettu suoraan päin jäävuorta. Silloin vain keula olisi tuhoutunut eikä vesi olisi päässyt tulvimaan neljää useampaan peräkkäiseen osastoon. Nykykäsityksen mukaan törmäyksen voima olisi kuitenkin ollut niin suuri, että isku olisi vaurioittanut runkoa pahasti koko laivan pituudelta, useat niitit olisivat hajonneet ja liitokset pettäneet.Titanic olisi luultavasti uponnut paljon nopeammin ja sekasortoisemmissa olosuhteissa kuin todellisuudessa tapahtui.[115]
VaikkaTitanicinperäsin olikin kooltaan määräysten rajoissa, sitä ei kuitenkaan voi pitää erityisen ajanmukaisena.Titanic Historical Societyn tutkijoiden mukaan laivan korkea ja kapea peräsin oli perua 1700-luvun purjelaivoista ja kooltaan vain murto-osa esimerkiksi Cunard-linjanRMSMauretanian taiRMSLusitanian peräsimestä. Ilmeisesti suunnittelijat eivät olleet juuri miettineet, miten 269 metriä pitkä laiva pystyisi tekemään hätäkäännöksen törmäyksen välttämiseksi.[116]
Ehkä vieläkin kohtalokkaampi suunnitteluvirhe oliTitanicin kolmipotkurirakenne. Reunimmaisten potkurien voimanlähteenä olivat mäntähöyrykoneet, joiden pyörimissuuntaa voitiin vaihtaa, mutta keskipotkurin moottorina oli höyryturbiini, jossa ei ollut peruutusvaihdetta. Kun ensimmäinen perämies määräsi koneet peruuttamaan, hän samalla tietämättään vei laivalta kääntymiskyvyn. Koska peräsimen edessä olleen keskipotkurin turbiinissa ei ollut peruutusvaihdetta, se pysäytettiin, mikä vähensi huomattavasti aluksen ohjailukykyä. Jos laivaa olisi pelkästään käännetty nopeutta vähentämättä, se olisi saattanut pystyä väistämään jäävuoren.[2] Kolmipotkurirakennetta pidetään kaikkein huonoimpana tapana organisoida potkurijärjestelmä, ja siitä on hyötyä vain, jos laivan perä on erityisen kapea ja hydrodynaaminen.[117]
Titanicin hylkyä ei voitu paikallistaa vuosikymmeniin kehittymättömän sukellustekniikan vuoksi.[118] Hylky löydettiin vasta 1. syyskuuta 1985,[119] kunRobert Ballard löysi vedenalaisella Argo-kameralla merenpohjassa makaavan jättiläislaivan konehuoneen höyrykattilan. 73 vuotta aiemmin uponneen loistoristeilijän löytyminen herätti paljon huomiota. Hylyn sijainnista oli ollut liikkeellä virheellisiä tietoja, minkä takia se löydettiinkin vasta 1985.[120]
Titanicin hylky makaa Pohjois-Atlantin pohjassa 3 798 metrin syvyydessä 560 kilometrin päästäNewfoundlandista.[121] Paapuurin puoleinen potkuri on irronnut aluksen tömähdettyä merenpohjaan. Vedenpaine on murskannut lasikupolin ja muita ikkunoita pirstaleiksi, keulamasto on kaatunut ja voimistelusalin katto romahtanut. Ruoste on peittänytTitanicin nimikyltin ja muodostanut keulaan keulakuvan kaltaisen muodostelman, vaikkaTitanicissa ei ollut keulakuvaa. Hylyn lähistöllä on paljon irtotavaraa.[122]
Hylky on pahoin rapistunut ja vaurioitunut, jarautaa syövienbakteerien on laskettu hävittävän siitä yli 45 kilogrammaa rautaa joka päivä.[8] Hylkyyn on alettu järjestää myös turistisukelluksia, jotka osaltaan vaurioittavat hylkyä.[3] Kesäkuussa 2023Titan-sukellusveneen onnettomuudessa kuoli viisi henkilöä.[123] Erityisesti laivan etukansi on kärsinytpienoissukellusveneiden käsittelyssä. LisäksiTitanicin hylky on turistien jättämien roskien peitossa, ja tutkijat ovatkin todenneet, ettei se ole enääarkeologisesti puhdas.[3]Titanic ei ole hautautunut meren pohjaan, joten se on täysin suojaton bakteerien aiheuttamaa hajoamista vastaan, ja suuri osa laivan pienemmistä osista on jo tuhoutunut. Laivan keula on vielä kokonainen ja suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta noin sadan vuoden kuluttua siitäkin on jäljellä luultavasti vain pieniä osia.[8] Vuonna 2012Titanicin hylky pääsiUnescon suojelulistalle, joten hylyn myyminen, tuhoaminen ja hajottaminen on kielletty.[118][124]
RMS Titanic -yhtiö sai vuonna 1994 tuomioistuimen päätöksellä yksinoikeuden nostaa esineitäTitanicin hylystä. Vuoteen 2010 mennessä pintaan olikin nostettu jo noin 5 500 esinettä.[3] Yritys rahoitti vuonna 2010 tehdyn kolmiulotteisen kartoituksen, jonka avulla hylystä saatiin yhtä tarkkaa tietoa kuin jos se olisi nostettu pintaan.[125] Samana vuonna yhdysvaltalainen oikeus päätti, että yrityksellä oli oikeus nostopalkkioon, jonka summa olisi yhtä suuri kuin vuosina 1993–2004 nostettujen esineiden käyvän markkina-arvon yhteissumma.[126]
Titanicin hylyn ruosteesta löydettiin vuonna 2010 ennestään tuntematon bakteerilaji, joka sai nimekseenHalomonas titanicae.[127][128]
Osa matkustajista ja miehistön jäsenistä kertoi myöhemmin havainneensa horisontissa,Titanicin paapuurin puolella huomattavasti pienemmän aluksen valon. Neljäs perämiesJoseph Boxhall päätteli aluksen olevan niin lähellä, että hän antoi sille merkkejä viestilampulla. Valoa kohti alettiin soutaa, mutta yksikään pelastusvene ei saavuttanut sitä.[129] Valo ei voinut tullaCalifornianista, koska se oliTitanicista pohjoiseen eli tyyrpuurin puolella.[130] Jälkeenpäin on arveltu valon tulleen pienestä hylkeenpyyntialuksesta, joka olisi ollut vain kymmenen kilometrin päässäTitanicista. Alus höyrysi pois, koska miehistö oli laittomissa puuhissa ja pelkäsi joutuvansa pidätetyksi.[8]
Toisin kuin yleisesti uskotaan,Titanicin onnettomuus ei ollut ensimmäinen kerta, kunSOS-hätämerkkiä käytettiin.[131] SOS-hätämerkin käyttöä ehdotettiin kansainvälisessä konferenssissaBerliinissä jo vuonna 1906, se ratifioitiin vuonna 1908, ja se on ollut käytössä siitä lähtien. SOS-hätämerkin sijasta brittisähköttäjät tosin käyttivät vanhempaaCQD-hätämerkkiä. Pääsähköttäjä Jack Phillips käytti CQD:tä, kunnes apusähköttäjä Harold Bride sanoi hänelle: ”Lähetä SOS, se on uusi tunnus ja tämä saattaa olla viimeinen tilaisuutesi käyttää sitä.” Onnettomuudessa menehtynyt Phillips vaihtoi kehotuksen jälkeen CQD:n SOS-tunnukseen.[40]
Vuonna 1898Morgan Robertson julkaisiFutility (”Turhuus”) -nimisen pienoisromaanin, joka kertoi jäävuoreen törmäyksen vuoksi uponneestaTitan-nimisestä loistoristeilijästä, joka olisi ollut aikansa ylellisin laiva. Romaanissa kuvattu laiva on hiemanTitanicia lyhyempi ja teholtaan pienempi, mutta muuten kirjanTitanin tiedoissa on nähty yhtäläisyyksiäTitanicin tietojen kanssa. Robertson tosin julkaisi vuonna 1912 kirjastaan uuden version, jossa aluksen mittoja oli muutettu vastaamaan enemmänTitanicia.[132]
Titanicilla on ollut merkittävä vaikutus populaarikulttuuriin uppoamisestaan saakka. Onnettomuus on innoittanut lukuisia kirjoja, näytelmiä, elokuvia, runoja ja taideteoksia, ja sen merkityksestä, tarkoituksesta ja seurauksista on tehty erilaisia tulkintoja.
Titanicista kertovia draamaelokuvia on tehty useita. Ensimmäinen niistä,Saved from the Titanic, julkaistiin vain 29 päivää laivan uppoamisen jälkeen. Sen pääosaa esittiTitanicin uppoamisesta selvinnyt mykkäelokuvatähtiDorothy Gibson.[139]Natsi-Saksa hyödynsi onnettomuutta propagandaelokuvassaTitanic (1943). Tämän lisäksi tarina on esiintynyt amerikkalaisessa melodraamassaTitanic (1953). Isossa-Britanniassa tuotettua elokuvaaTitanicin kohtalonyö (1958) pidetään yhä historiallisesti totuudenmukaisimpana,[140] mutta taloudellisesti parhaiten on menestynytJames CameroninTitanic (1997), joka oli pitkään maailman eniten rahaa tuottanut elokuva.[141]
Television yleistyttyäTitaniciin liittyvistä aiheista on tehty lukuisia televisiotuotantoja, jotka ovat vaihdelleet lyhyistä piirretyistä televisiosarjojen jaksoihin sekä aiheesta kertoviin televisiodraamoihin. Aihetta on käsitelty myösscience fictionissa, kuten vuonna 1966 esitetyssä yhdysvaltalaisenThe Time Tunnel -televisiosarjan ensimmäisessä jaksossa.[142]
Suomalaisista kirjailijoista Titanicin tuho sai sekäV. A. Koskenniemen (”Mr. Hartley”) ettäEino Leinon (”Titanic”) kirjoittamaan runon, ja kummallakin oli aiheena laivalla esiintynyt orkesteri. SalanimelläEsko Waltala on Edvin Calamnius kirjoittanut romaaninTitanicin perikato, joka on ainoa aihetta käsittelevä suomalainen romaani.[143]
↑laivan omaa aikaa. Törmäyshetkellä laivan kellot olivat kaksi minuuttia edellä UTC−3:a. Tarkemmin asiasta katsoHalpern, Samuel & Weeks, Charles: ”Description of the Damage to the Ship”, Report into the Loss of the SSTitanic. A Centennial Reappraisal. Stroud, UK: The History Press, 2011. ISBN 978-0-7524-6210-3(englanniksi)
Ballard, Robert D.: Exploring the Titanic. New York: Scholastic, 1993. ISBN 0-590-41952-8(englanniksi)
Eaton, John P. & Haas, Charles A.: Titanic. Triumph and Tragedy. W. W. Norton & Company, Inc., 1998. ISBN 0-393-03697-9(englanniksi)
Lord, Walter: Titanicin kohtalonyö. (A Night to Remember, 1955.) Suomentanut Olli Nuorto. 2. painos. Helsinki: WSOY, 1998 (1. painos 1957). ISBN 951-0-22799-4
↑White, Jay: ”God's Ark”: Subscription Book Publishing and the Titanic, s. 98. Acadiensis, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
Appelsin, Ulla: Titanicin tuntematon lapsi. Helsinki: Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6408-1
Eaton, John P. & Haas, Charles A.: Titanicin kohtalonyö. (Titanic. Destination Disaster. The Legends and the Reality, 1989.) Suomentanut Juha Peltonen. Helsinki: Koala, 2003. ISBN 952-5186-48-2
Wetterholm, Claes-Göran: Titanic. Suomalaisten siirtolaisten uponneet unelmat. Helsinki: Alfamer, 2012. ISBN 978-952-472-143-1
RMS Titanic, Inc (Arkistoitu – Internet Archive).Titanicin hylyn tutkintaa varten perustetun yhtiön sivut.(englanniksi)
Titanic Inquiry Project. Jäljennökset Yhdysvaltain senaatin ja Britannian kauppaministeriön onnettomuustutkinnasta sekä näiden loppuraportit.(englanniksi)
.svg)
