Qatarin valtio (arab.دولة قطر,Dawla Qaṭar) eliQatar (arab.قطر,[ˈqɑtˤɑr]) on pääosin autiomaan peittämäemiirikuntaArabian niemimaan kaakkoisosassa. Qataria rajaavatSaudi-Arabia jaPersianlahti. Qatar on noin 3 miljoonan asukkaan öljyvaltio, ja se on pienuudestaan huolimatta yksi maailman rikkaimmista valtioista.CIA:nThe World Factbookin mukaan Qatarilla oli vuonna 2020 maailman kuudenneksi suurin bruttokansantuote henkeä kohden.[4]
Qatarin äkkirikastuminen öljytulojen ansiosta on tehnyt maan taloudesta hyvin haavoittuvan ja niinpä maa on pyrkinyt viime vuosikymmenien aikana monipuolistamaan elinkeinorakennettaan. Muun muassa maataloutta on tehostettu rakentamalla kastelujärjestelmiä ja uuden teollisuuden sijoittumista maahan on tuettu.[11]
Qatar on usein toiminut välittäjänä Persianlahden alueen valtioiden keskinäisissä kiistoissa. Islamilaisissa maissa vaikutusvaltainen uutiskanavaAl-Jazeera toimii Qatarista käsin.[12]
Qatarin niemimaa työntyySaudi-ArabiastaPersianlahteen. Niemimaa on noin 160 kilometriä pitkä ja 80 kilometriä leveä.[14] Valtion pinta-ala on 11 586 neliökilometriä.[4] Qatarin rajoista sovittiin vasta vuonna 2001, jolloinKansainvälinen tuomioistuin päätti, ettäHawarsaaret kuuluvatBahrainille jaJanansaari Qatarille. Samana vuonna Qatar sopi rajastaan myös Saudi-Arabian kanssa.[14] Qatarin suurin kaupunki ja pääkaupunki onDoha.[4]
Qatar on suurimmaltaan osin lievästi kumpuilevaaaavikkoa. Korkeimmat kohdat ovat niemimaan länsiosassa.[15] Monet läntisen ja pohjoisen Qatarin kukkulat kohoavat yli 40 metriin, ja korkein kohta on 103-metrinenQurain Abu al-Baul. Qatarin etelä- ja kaakkoisosissa onhiekkadyynejä ja suolatasankoja elisabkhoja.[15]
Qataria ympäröi meri kolmelta eri suunnalta, ja maalla on rantaviivaa noin 700 kilometriä.Yksinomainen talousvyöhyke on noin 35 000 neliökilomterin laajuinen. Rannikkovedet ovat pääosin matalia, ja pohjois- ja itäpuolella keskisyvyys on 30 metriä. Länsipuolella keskisyvyys on vain 20 metriä.[16] Niemimaan erottaa Arabian niemimaastaBahraininlahti,[17] ja Qatarin etelärajalla onKhawr al-Udaydin sisämeri.[18]
Qatarin ilmastoa voi kuvaillasubtrooppiseksi ja kuivaksiaavikkoilmastoksi.[19] Ilmasto on toukokuusta syyskuuhun kuuma ja sateeton, muuna aikana saadaan satunnaisia sadekuuroja. Kesän päivälämpötilat käyvät lähellä 40 astetta, talvellakin yli 20 asteessa. Rannikolla suurempi kosteus lisää kesäpäivien tukaluutta.[20]
Qatariin puhaltaa maaliskuulta elokuulle kuumashamal-tuuli, joka voi toisinaan aiheuttaahiekkamyrskyjä. Myrskyt ovat yleisimpiä keväisin.[19]
Suurin osa Qatarista on kuivaa ja kivistä hamada-aavikkoa, eikä siellä kasva juuri mitään. Painanteet saattavat kerätä sen verran sadevettä, että niissä kasvaayksivuotisia sekäpuuvartisia kasveja.[22]Suolakkokasveja esiintyy rannikoidensuolapannuissa. Ne saattaa olla jopa 80-prosenttisesti kasvillisuuden peitossa, ja monet sabkhat voivat olla yhden lajin valtaamia.[23] Qatarin pohjois- ja itärannikolla esiintyy luonnollisiamangrovemetsiä, mutta Qatarin ainoa mangrovepuulaji onmerimustamangrove.[24]
Qatarin maaeläimet ovat sopeutuneet kuumaan ja kuivaan ympäristöön. Maaeläimiin kuuluu 8 nisäkäs-, 242 lintu- ja 29 matelijalajia sekä yksi sammakkoeläin ja 228 selkärangatonta.[28] Merilajeissa on 3 nisäkästä, 20 lintua, 15 matelijaa, 136 kalaa, 15 matelijaa ja 379 selkärangatonta.[16] Maan kansalliseläin onvalkobeisa. Aavikolla elää lähinnäniveljalkaisia, kuten hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja skorpioneja. Siellä on tavattu myös kilpikonnia, käärmeitä ja liskoja. Talvella Qatariin tulee muuttolintuja.[29]
Qatarin historiasta ennen 1700-lukua tiedetään vain vähän. Siellä on asunut lähinnäbeduiinipaimentolaisia, ja alueella on ollut vain muutama kalastajakylä.Kuwaitista Qatariin alkoi vuonna 1766 muuttaa asukkaita, joista merkittävimmät kuuluivatKhalifan sukuun. Heidän perustamastaZubarahista kasvoi helmenkalastuksen ja kaupan keskus. Khalifat siirtyivät kuitenkin QataristaBahrainiin, missä heistä tuli hallitsijasuku.[31]
Britit kiinnostuivat Qatarista, kun Bahrainin Khalifat ja paikalliset asukkaat ajautuivat sotatilaan, missä muun muassaDoha tuhoutui. Britannia oli pitänyt Qataria Bahrainin alusmaana, mutta vuonna 1868 Britannia teki erillisen sopimuksenMuhammad ibn Thanin kanssa.Osmanien valtakunta hallitsi Qataria vuodesta 1871 vuoteen 1913.[31] Osmanien lähdettyä britit tunnustivat maan hallitsijaksi šeikkiAbdullah bin Jassim Al Thanin. Sopimus oli samantyylinen kuin muilla Persianlahden valtioilla; ne lupasivat olla liittoutumatta brittien vihollisten kanssa, ja Britannia tuki niiden ulkopolitiikkaa ja puolustusta. Vuonna 1934 sopimus tiivisti suhdetta varsinaiseksi protektoraatiksi.[32]
Qatarista löydettiin öljyä vuonna 1939. Tuotanto oli varsin pientä vuoteen 1949.[31] Öljytulojen ansiosta maata alettiin modernisoida 1950-luvulla.[33] Öljynporausoikeudet oli vuonna 1935 myönnetty 75 vuodeksiQatar Petroleum Companylle, jonka omistivat britit, hollantilaiset, ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset tahot.[34]
Maassa on ollut vallankaappauksia ja vastavallankaappausyrityksiä perheenjäsenten kesken vuosina 1972, 1995 ja 1996. Valta on kuitenkin pysynyt Al Thanin suvun käsissä. Vuonna 1995 valtaan tullut emiiri šeikkiHamad bin Khalifa muutti hallintoa demokraattisemmaksi. Uusi perustuslaki tuli voimaan 2005.[32] Qatar antoi 1990-luvulla Yhdysvaltain käyttää maata sotilastukikohtanaan, ja Yhdysvaltain läsnäolo on sittemmin virallistettu.[31]
Jännitteet Qatarin ja muiden arabimaiden välillä nousivat pinnalle sen jälkeen, kunEgyptin armeija syrjäytti heinäkuussa 2013 vaaleilla valitun,Muslimiveljeskuntaan kuuluneen presidentinMohammed Mursin. Qatarin väitettiin tukeneen Mursia sekälibanonilaistaHizbollah-järjestöä, jota monet arabimaat ovat pitäneet terrorijärjestönä. Maaliskuussa 2014Saudi-Arabia,Arabiemiraatit jaBahrain kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Qatarista.[12]
Kesäkuun alussa 2017 Saudi-Arabia, Bahrain, Arabiemiraatit,Jemen,Egypti jaLibya – tosiasiassa toinen Libyan keskenään taistelevista hallituksista – katkaisivat diplomaattisuhteensa Qatariin, ja näissä maissa olleet Qatarin kansalaiset määrättiin poistumaan kahden viikon kuluessa. Lisäksi Saudi-Arabia sulki Qatarin vastaisen rajansa. Saudi-Arabian valtiollinen uutistoimisto syytti Qataria muiden muassaIsis- jaAl-Qaida-terroriverkostojen sekäMuslimiveljeskunnan tukemisesta ja niiden propagandan levittämisestä. Qatarin emiirin kerrottiin arvostelleen Saudi-Arabiaa ja sanoneen, että arabien vihamielisyyteenIrania kohtaan ei ollut perusteita.[12]The Economistin mukaan Al Thanin suku tavoittelee mahtiasemaa tarjoamalla turvapaikan Muslimiveljeskunnalle, Hamasin äskeiselle johtajalle ja monelleTaliban-johtajalle. QatarinAl-Jazeera televisiokanava tarjoaa äänen muiden arabimaiden toisinajattelijoille ja kansan tyytymättömyydelle ja on ylistänyt islamistiehdokkaita vaaleissa. Qatar on rahoittanut islamistien vaalikampanjoita ja valtaan päässeiden islamistien hallintoa. Nämä seikat ovat ärsyttäneet muita arabimaita, samoin Qatarin läheiset välit Iraniin.[35]
Qatarin diplomaattikriisi sovittiin 5. tammikuuta 2021, jolloin kuusiPersianlahden yhteistyöneuvoston jäsentä tekivät sopimuksen. Vaikka Saudi-Arabian toteuttama saarto heikensikin Qatarin taloutta, maa selviytyi tilanteesta varsin hyvin ja pystyi saarron aikana muun muassa keskittymään talouden monipuolistamiseen ja omavaraisuuden kehittämiseen.[36]
Qatar on perustuslaillinen emiirikunta, jota hallitseeAl Thanin suku, jonka jäsenillä on käytännössä kaikki merkittävimmät hallinnolliset tehtävät. Suku on kuitenkin laaja ja hajanainen.[37] Emiiriksi nousi vuonna 2013Tamim bin Hamad Al Thani, kun hänen isänsäHamad ibn Khalifa al-Thani luopui vallasta.[38] Tamim antoi heinäkuussa 2021 parlamentille hieman valtaa, sillä se sai mahdollisuuden ehdottaa lakeja sekä hyväksyä tai hylätä valtionbudjetin.[39]
Qatarin vuoden 2003 perustuslaki määrittelee maahan 45-jäsenisenparlamentin, jonka jäsenistä 30 valitaan vaaleilla ja emiiri täyttää loput 15 paikkaa. Parlamenttivaaleja siirrettiin moneen kertaan, mutta ne järjestettiin ensimmäisen kerran vasta lokakuussa 2021. Tamim oli antanut vaaleihin äänioikeuden vain niille qatarilaisille, joiden suku oli asettunut alueelle ennen vuonna 1930.[39] Emiiri oli aiemmin päättänyt vaalien sijaan itse kaikki edustajat.[40] Vuodesta 1999 alkaen maahan on valittu 29-jäseninen Kuntien keskusneuvosto, jolla on aluehallinnon asioissa neuvoa antava rooli.[41]
Qatarissa ei ole puolueita.[42] Vaaleissa kaikkien ehdokkaiden tulee olla itsenäisiä ehdokkaita. Poliittinen kenttä on hyvin rajattua, eikä esimerkiksi Al Thanin suvun ulkomailla asuvalla oppositiolla ole Qatarissa juurikaan kannatusta.[39]
Qatar on pyrkinyt historiansa aikana tasapainottelemaanSaudi-Arabian jaIranin välisessä valtapelissä. Maa suostui kuitenkin vuonna 2016 vetämään suurlähettiläänsä poisTeheranista, mutta samaan aikaan pitää silti Irania tärkeänä talous- ja turvallisuusliittolaisena.[43] Kesäkuun 5. päivänä vuonna 2017 Saudi-Arabian johtama liittouma katkaisi siteet Qatarin kanssa syyttämällä maata terrorismin tukemisesta Iranissa. Liittoumaan kuuluu Saudi-Arabian lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Bahrain ja Egypti.[44] Tämän jälkeen Qatar palautti diplomaattiset suhteet Iraniin, ja maat solmivat kauppasopimuksen.[43]
Maan puolustusministerin Mohammed bin Abdulrahman Al-Thanin mukaan Qatarin tavoitteena on hakeutua puolustusliitto Naton jäseneksi. Maa on jo nyt sotilasliiton liittolainen. Qatarissa sijaitsee Yhdysvaltain jaBritannian käyttämäAl Udeidin lentotukikohta.[44]
Qatarin oikeuslaitos on nimellisesti itsenäinen, mutta emiiri nimittää tuomarit. Tuomareiden kausi on kolmivuotinen, eikä kausien määrää ole rajattu. Monet tuomareista on ulkomaalaisia, joten heidän asemansa riippuu käytännössä suoraan hallituksesta. Qatarissa on myösšaria-tuomioistuimia, jotka käsittelevät muslimien perheoikeutta.[40]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Qatar ei ole vapaa maa.[39] Qatar tunnetaan kansainvälisesti suhteellisen vapaasti toimivastaAl Jazeera -kanavasta, mutta samaan aikaan paikallinen media on huomattavasti vähemmän itsenäistä.Yhdistymis- jakokoontumisvapaudet ovat rajattuja, sillä sisäministeriön pitää hyväksyä jokainen julkinen mielenilmaisu.[45]
Amnesty International on syyttänyt Qataria lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista.[46][47] Qatarilaisilla on perustuslain mukaankansalaisoikeudet, mutta maa rikkoo erityisesti siirtotyöläisten ihmisoikeuksia. Ulkomaalaiset kotiapulaiset ja muutsiirtotyöläiset muodostavat yli 90 % Qatarin työvoimasta.[48] Siirtotyöläiset elävätorjuuden kaltaisissa olosuhteissa. He eivät saapoistua maasta ilman työnantajansa lupaa, heille ei myönnetäsairasvakuutusta, palkkoja jätetään maksamatta jatyöturvallisuus on lähes olematon, mikä johtaa työtapaturmakuolemiin.[49] Monet ovat joutuneet järjestelmällisen kaltoinkohtelun ja pakkotyön uhreiksi. Syksyllä 2020 Amnesty paljasti, että siirtotyöläiskotiapulaiset työskentelivät keskimäärin 16 tuntia päivässä, eikä osalla ollut ollut yhtäkään vapaapäivää työsuhteensa aikana.[50] Niin sanotunkafala-järjestelmän mukaan siirtotyöläiset ovat käytännössä täysin työnantajan armoilla. Qatarin kansalaiset saavatliikkua vapaasti, mutta siirtotyöläisillä ei tätä vapautta ole.[39] Qatar on kansainvälisen painostuksen takia hitaasti kehittänyt siirtotyöläisten olosuhteita.[51] Vuonna 2020 poistettiin vaatimus saada työnantajalta lupa vaihtaa työpaikkaa ja nostettiin minimipalkkaa.[52]
Homoseksuaalisuudesta saattaa saada jopa seitsemän vuoden vankilatuomion.[46]
Naiset eivät ole täysivaltaisia kansalaisia, vaan tarvitsevat moniin asioihin miespuolisen huoltajansa suostumuksen. Naisten on vaikea saada avioeroa, eivätkä eronneet naiset saa olla lastensa huoltajia.[46]
Qatar on jaettu seitsemään kuntaan (arabiaksibaladiyya).[53] Vuosina 1997–2004 kuntia oli kymmenen, mutta vuonna 2004 muodostettiin yksi uusi (Al Dayyan) ja kolme vanhaa liitettiin toisiin.[54]
Qatar on maailman rikkaimpia valtioita, ja seninhimillisen kehityksen indeksi on hyvin korkea.[55] Sen vauraus perustuu erityisestimaakaasu- jamaaöljyvaroihin.[56] Suuri osa Qatarin kansallisvarallisuudesta on hallitsevan suvun käsissä.[57] Ennen öljyvarojen löytymistä Qatarin talous perustuikalastukseen jahelmenkalastukseen. Japanilaisten tuotua markkinoille viljellyt helmet vuodesta 1916 alkaen, Qatarin helmenkalastustulot alkoivat ehtyä.[58]
Qatar on maailman suurinnesteytetyn maakaasun viejä, ja sen maakaasuvarannot on arvioitu maailman kolmanneksi suurimmaksi. Vuonna 2017 se kuljetti 81 miljoonaa tonnia nesteytettyä maakaasua. Samana vuonna se vei 600 000 barrelia päivässä.[59][56] Joulukuussa 2018 Qatar ilmoitti eroavansa öljynviejämaiden järjestöstäOPECista vuoden 2019 alussa. Maa oli ollut järjestön jäsen vuodesta 1961. Qatar perusteli päätöstä keskittymisellään jatkossa sille tärkeämmän maakaasun hyödyntämiseen.[60]
Qatar yrittää varautua öljy- ja kaasuvarojen ehtymisen jälkeiseen aikaan aktivoimalla yksityistä sektoria ja kehittämällä tietoteollisuutta. Erityinen Tiede- ja teknologiapuisto on vuodesta 2004 alkaen yrittänyt houkutella ulkomaisia teknologiayrityksiä maahan.[61] Maanviljelyäkin on pyritty kehittämään, mutta hedelmällisen maan ja vedenpuute aiheuttavat sille rajoituksia. Puhdistetun viemäriveden ja suolanpoistolla kerätyn meriveden käyttö keinokastelussa on auttanut hedelmien viljelyssä.[62]
Qatarilaiset naiset työskentelevät useammin valtionhallinnossa kuin yksityisellä sektorilla. Palveluammateissa kuten kotiapulaisina on ulkomaalaisia naisia.[63] Ulkomaalaiset kotiapulaiset ja muutsiirtotyöläiset muodostavat yli 90 % Qatarin työvoimasta.[48]
Qatarissa on kuusi lentokenttää.[4]Dohan kansainvälinen lentoasema suljettiin vuonna 2014, kun sen korvasiHamadin kansainvälinen lentoasema, josta on tullut erittäin merkittävä lentoliikenteen solmukohta. Hamadin lentoaseman puitteet ovat modernit ja ensiluokkaiset ja se on suunniteltu 30 miljoonaa vuosittaista matkustajaa varten. Vuonna 2016 lentoasema palveli yli 37 miljoonaa matkustajaa. Hamadin kansainvälinen lentoasema on Qatarin kansallisen lentoyhtiönQatar Airwaysin kotikenttä ja lentoyhtiö myös hallinnoi lentoasemaa, jonka lennoista se operoi noin 80 prosenttia. Hamadin lentoasema on noin 4 kilometrin päässä Dohan kaupungin keskustasta ja sinne on suora metroyhteys.[64]
Suurimmat merisatamat ovat Doha, Musay'id ja Ra's Laffan. Kauppalaivastoon kuuluu 129 alusta.[4]
Qatarin tilastokeskuksen mukaan lokakuussa 2022 maassa asui 3 020 080 asukasta.[5] Vuoden 2015 tilastojen mukaan asukkaista vain 11,6 prosenttia oli Qatarin kansalaisia ja loput 88,4 prosenttia ulkomaalaisia.[65] Intialaisia Qatarissa asui vuoden 2019 raportin mukaan noin 700 000. Seuraavaksi suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat bangladeshilaiset (400 000), nepalilaiset (400 000) ja egyptiläiset (300 000).[66]
Qatarin virallinen kieli onarabia.Englantia,farsia jaurdua puhutaan laajasti.[63]Islam on Qatarinvaltauskonto. Vuoden 2020 arvion mukaan noin 65,2 prosenttia maan väestöstä oli muslimeja, 15,9 prosenttia hinduja, 13,7 prosenttia kristittyjä, 3,8 prosenttia buddhalaisia ja loput muita uskontovähemmistöjä.[4] Hallitseva suku samoin kuin monet muut qatarilaiset ovatsunnimuslimeita, monet heistäwahhabiitteja.Šiialaisvähemmistö on myös merkittävän kokoinen.[63]
Qatarilaiset asuvat pääosin kaupungeissa, ja alle prosentti väestöstä asuu maaseudulla. PääkaupungissaDohassa asuu noin puolet asukkaista, ja toiseksi suurin asutuskeskus on Dohasta länteen sijaitsevaAl-Rayyan.[65] Perinteisesti qatarilaiset on voitu jakaa kolmeen ryhmään,beduiineihin,hadareihin jaabdeihin, joilla on kuitenkin kaikilla yhteinen qatarilainen kansallistunne. Beduiinit ovat aavikon paimentolaisten jälkeläisiä. Hadarit ovat kaupunkilaisia, ja vaikka osalla heistä on beduiiniesi-isiä, monien suku on muuttanut nykyisistä Iranista, Pakistanista ja Intiasta. Alabdit eli abdit ovat Itä-Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä.[63]
Qatarin kansalaiset voidaan jakaa ainakin seitsemään erilaiseen ryhmään, eikä niiden välillä ole juurikaan rajoja ylittäviä avioliittoja. Yhden ryhmän muodostavat hallitsevanAl Thanin suvun jäsenet. Qatarin alkuperäiset beduiiniheimot,Al Murrah jaBani Hajer, ovat toinen ryhmä ja Qatarin ei-alkperäiset beduiiniheimot ovat kolmas ryhmä. Sitten on kansalaiset, joilla on suku- tai klaaniyhteyksiä Bahrainiin tai klaaniyhteyksiä Jemeniin. Lisäksi on omat ryhmänsä arabeille, joilla on yhteyksiä Iraniin, ja ei-arabeille, joilla on yhteyksiä Iraniin.[67]
Maan väestöstä suurin osa onulkomaalaisia työntekijöitä tilapäisillä viisumeilla.[49] He eivät saa maan kansalaisuutta.[49] Kansalaisuuden saaminen on tehty hyvin vaikeaksi, ja Dohassa asuu esimerkiksi sukuja, jotka ovat asuneet siellä jo sukupolvien ajan ilman kansalaisuutta. Yhteiskunnallisesti Qatarin kansalaiset ovat huipulla. Heidän jälkeensä tulevat muut arabit, valkoiset länsimaalaiset erityisesti Pohjois-Amerikasta, Länsi-Euroopasta ja Australiasta. Heidän alapuolella on itäeurooppalaiset, eteläafrikkalaiset. Itäaasialaiset tulevat heidän jälkeensä, ja pohjimmaisina ovat itäafrikkalaiset sekä etelä- ja kaakkoisaasialaiset. Eteläaasialaisista suurin osa tekee matakapalkkatöitä, mutta tekniikan ja koulutuksen alalla toimivatkin eteläaasialaiset kohtaavat huomattavasti ennakkoluuloja ja syrjintää.[67]
Siirtotyöläisten suuren määrän takia Qatarin väestön rakenne on melko poikkeuksellinen. Siirtotyöläisistä selvästi suurin osa on miehiä, ja vuonna 2022 koko väestöstä 72 % oli miehiä[5]. Työikäisiä on myös paljon, ja yli 70 prosenttia asukkaista on 15–44-vuotiaita. Vuonna 2020 väestön mediaani-ikä oli 31,9 vuotta[6]. Qatarinsyntyvyys- jakuolleisuusaste ovat matalia, jaluonnollinen lisääntyneisyys on maailman keskiarvoa pienempi. Asukasluku kuitenkin kasvaa selvästi, sillänettomuuttoaste on yksi maailman suurimpia. Elinajanodote on miehille 77 ja naisille 81 vuotta.[65] Monet miessiirtotyöläiset tulevat maahan ilman perhettään. He eivät yleensä opettele arabiaa, joten heidän kanssaan toimitaan englanniksi.[63]
Koulutus on ilmaista yliopistotasolle asti. Tytöille ja pojille on erilliset koulut. Julkisia kouluja on ollut 1950-luvulta asti, ja pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1973 perustettiin opettajaseminaari. Sitä laajennettiinQatarin yliopistoksi vuonna 1977. Ne, jotka jatkavat opintojaan ulkomailla, voivat hakea opintokulujaan varten stipendejä.[63]
Qatar on konservatiivinen maa, jonkawahhabilaisuuden tulkinta on kuitenkin lievempi kuin Saudi-Arabiassa. Naiset saavat äänestää ja ajaa autoa, mutta kodin ulkopuolella työskentely vaatii perheen miesten suostumuksen.[70]Raiskattuja naisia, myös turisteja, on tuomittu vankilaan katsottuina syyllisiksiavioliiton ulkopuoliseen seksiin.[71]
Qatarilaisten joukossa on sekä konservatiivisia sukuja, joiden naiset käyttävät kasvot peittävää huivia, että liberaalimpia sukuja, joiden naiset peittävät vain hiuksensa.[70] Konservatiivisten sukujen naiset käyttävät myös kokopitkääabayaa, kun taas joillain naisilla on länsimaisten asusteiden lisäksi vainhijab. Miehet ovat pukeutuneet perinteisesti valkoiseen pitkäänthawbiin jakeffiyeh-huiviin.[72]
Qatarissa sovelletaanšaria-lakia, mutta esimerkiksi amputaatioita ei käytetä rangaistuksena.[70]Kuolemanrangaistus on käytössä, ja sen voi saada esimerkiksi huumeiden käytöstä. Homoseksuaalisuutta pidetään rangaistavana rikoksena.[73]
Useimmatavioliitot ovat järjestettyjä.Moniavioisuus on sallittua miehille, mutta ei naisille. Se on yleistä johtavan suvun keskuudessa, mutta vähenemässä muualla yhteiskunnassa. Vaimo voi nykyisin ottaa avioeron, jos hänen miehensä hankkii toisen vaimon. Tällöin pienten lasten huoltajuus menee šarian mukaisesti naisille, siirtyen teini-iässä isälle.[63]
Qatarilaista perinneruokaa onmachbous, eräänlainen mausteinen kuiva risotto, jossa on lihaa tai kalaa. Paikallisia ruoka-aineita ovat taatelit ja monenlaiset merenelävät. Vierastyöläiset ovat tuoneet vaikutteita maailman eri keittiöistä.[63] Qatarilla on ollut pitkät yhteydet erityisesti Intiaan, ja esimerkiksi lähes kansallisjuomaksi noussutkardemummalla maustettu teekarak on intialaisen maustekaupan perintöä. Myös esimerkiksi riisin käyttö on tullut Intiasta.[74]
Islaminuskon takia porsaanlihaa tai alkoholia ei Qatarissa tarjota julkisesti.[63] Alkoholia ja sianlihaa pystyy ostamaan vain valtiollisesta myymälästä, johon ei pääse ilman virallista lupaa. Muissa kaupoissa elintarvikkeet ovathalalia.[75]
Qatarin kansallispäivää vietetään 18. joulukuuta al-Thanin suvun valtaannousun kunniaksi. Sitä on alettu viettämään vasta 2000-luvulla, mutta se on kuitenkin kasvanut suureksi tapahtumaksi. Qatarin itsenäisyyspäivä on 3. syyskuuta, ja se oli ennen kansallispäivän perustamista suosittu juhla. Sittemmin sen vietto on hiipunut. Kansallispäivänä on muun muassa sotilasparaati ja lipunnostoja. Hotelleissa on Qatarin lipun muotoisia kakkuja ja qatarilaista ruokaa. Kaduilla on iltaisin pitkiä auto- ja moottoripyöräletkoja. Ihmiset istuvat autojen katolla, heiluttelevat lippuja ja toitottavat ajoneuvojen äänitorvia.[76]
Qatarilaisen taiteen piirteet ovat länsimaistuneet maan nopean modernisoitumisen seurauksena, muta monia perinteisiä aineksia näkyy erityisesti musiikki- ja tanssikulttuurissa. Näitä näkyy esimerkiksiId al-Adha- jaId al-Fitr -juhlien sekä esimerkiksi häiden aikana. Qatarilaisen kulttuurin ominaispiirteet eivät kuitenkaan eroa mitenkään erityisen selkeästi Persianlahden muista arabivaltioista, joissa on samanlaista historiallista beduiinikulttuuria.[77] Nuoret qatarilaiset kuuntelevat yleisesti länsimaista tai arabialaista populaarimusiikkia, ja monet maan siirtotyöläiset ovat tuoneet mukanaan muun muassa pakistanilaista ja intialaista musiikkikulttuuria.[72]
QatarilainenAl Jazeera -televisioyhtiö on tunnettu ympäri maailmaa, ja se on yksiLähi-idän tärkeimmistä televisioasemista. Se perustettiin vuonna 1996, ja se tuli kansainvälisesti tunnetuksi vuonna 2001, kun se esitti useita islamistijohtajaOsama bin Ladenin haastatteluita ja puheita.[72]
Al Jazeera käsittelee rohkeasti monia aiheita, mutta toisaalta se harrastaa silti huomattavaaitsesensuuria qatarilaisista asioista raportoidessaan.Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan se ei kritisoi hallitsijasukua, hallintoa eikä islamia. Qatarin merkittävimmät paikalliset toimijat ovat suoraan hallitsijasuvun alaisuudessa. Arabiankielisiä sanomalehtiä ovat muun muassaAl-Watan,Al Sharq jaAl Raya. Näillä on myös englanninkielisiä sisarlehtiä. Valtion omistamia televisio- ja radioyrityksiä ovatQatar Television jaQatar Media Corporation.[79]
Qatarilaisiin perinteisiin urheilulajeihin on kuulunut Arabian aavikkoympäristöille yleisiä lajeja, kuten arabialainenhevosurheilu,kamelikilpailut jahaukkametsästys. Länsimaisia urheilulajeja harjoittavat usein erityisesti ulkomailta maahan muuttaneet.[72]
Nykyään harjoitettavilla perinteisillä urheilulajeilla on enää vain vähän tekemistä niiden perinteiden kanssa, joista ne ovat kehittyneet. Esimerkiksi kamelikilpailuja ja haukkametsästystä harjoittavat pääsääntöisesti rikkaat Qatarin kansalaiset, ja perinteisiä tapoja ylläpidetään maantieteilijä Natalie Kochin mukaan qatarilaisen eliitin ja ulkomaalaisten siirtotyöläisten erottavana tekijänä.[80] Haukkametsästyksen juuret ovat ruoanhankinnassa, johon haukkoja on käytetty. DohanSouq Waqifin basaarin yhteydessä on myös haukkojen myymiseen erikoistunutsouq. Haukkametsätyksen kilpakausi sijoittuu talvikuukausille, ja kilpailuissa on suuria palkintoja. Hallinnon ylläpitämässä haukkasairaalassa hoidetaan kilpakauden aikana noin 10 000 haukkaa.[81] Kameliradoilla puolestaan ohjastajat ovat nykyään pääsääntöisestirobottiratsastajia. Ratsastajina käytettiin aiemmin pienikokoisia maahanmuuttajalapsia, mutta hallitus kielsi käytännön 2004.[80]
Qatar on panostanut 2000-luvulla valtavasti urheiluliiketoimintaan. Urheilu on nousut maassa keskeiseen asemaan maan talouden monipuolistamiseksi. Lisäksi urheiluliiketoiminta ja urheilutapahtumien järjestäminen on osa Qatarin strategiaa käyttää niin sanottuapehmeää valtaa. Qatar hakee urheilun kautta kansainvälistä tunnustusta ja sympatiaa sekä geopoliittisen asemansa vahvistamista.[84]
Qataria on syytettyurheilupesusta, sillä se on samaan aikaan saanut valtaisasti positiivista mainosta urheilutoimijoilta ja urheilijoilta, mutta esimerkiksi urheiluinfrastruktuurin rakentamisessa on ollut paljon erilaisia ongelmia. Samalla Qatarin yhteiskunta on edelleen varsin epätasa-arvoinen, eikä esimerkiksi naisilla ole samanlaista asemaa kuin miehillä, ja erityisesti vierastyöläisten asema on hyvin hankala.[84][85]
Crystal, Jill Ann & Anthony, John Duke: QatarEncyclopædia Britannica. 23.9.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)
Halonen, Marko & Ahmajärvi, Mari: Persianlahden pikkujättiläiset. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-181-0
Harkness, Geoff: Changing Qatar: Culture, Citizenship, and Rapid Modernization. New York: NYU Press, 2020. ISBN 9781479889075Wikipedia Library Viitattu 5.11.2023. (englanniksi)
↑abcThierry Côme & Michel Raspaud: Sports diplomacy: A strategic challenge for Qatar. Hermès, La Revue, 2018, 81. vsk, nro 2, s. 169–175. C.N.R.S. Editions.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
.svg)
.jpg)
.svg)
