Marttyyri Stefanos. Bysanttilainen ikoni 1200-luvulta.Pyhä StefanosCarlo Crivellin maalauksessa vuodelta 1476. Kolme kiveä kuvaa hänen kuoliaaksikivitystään. Kuvassa myös marttyyrin palmunlehti.
Apostolien tekojen mukaan Stefanos oli kristinuskon alkuaikana Jerusalemissa yksi seitsemästä miehestä, luultavastikreikanjuutalaisesta, jotka oli valittu avustamaan kristittyjen yhteisöjen leskiä[5] (asema tuli myöhemmin tunnetuksi nimellädiakoni). Stefanos oli myös tunnettuevankeliointikyvystään ja hän julistiJeesuksen opetuksia Jerusalemin asukkaille, myös kreikkalaistensynagogien jäsenille. Tällöin Stefanosta syytettiin jumalanpilkasta[6] ja puhumisesta temppeliä ja lakia vastaan.[7] Tähän hän vastasi pitämällä pitkän puheen, jossa hän kertasiVanhan testamentin historian pääkohdan kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, ettäprofeetat olivat aikoinaan joutuneet suoranaisen vainon kohteeksi ja että samoin oli nyt tapahtunutJeesukselle.[8] Stefanos oli esiintynyt myös rohkeanaMooseksen kulttimenojen vastustajana[1]. Tämän jälkeen raivostunut väkijoukkokivitti hänet kuoliaaksi.[9] Kivityksen oli tällöin myös hyväksymässä Saul Tarsolainen, joka myöhemmin kääntyi itsekin kristityksi ja tuli tunnetuksi apostoliPaavalina.[10][11] Kivityksen ajan Stefanoksen kerrotaan rukoilleen polvillaan kivittäjiensä puolesta.[12]
Ikoni- jakirkkotaiteessa Stefanos kuvataan usein kolmen kiven ja marttyyrin palmukasvin kanssa. Itäisessä ortodoksisuudessa hänet kuvataan nuorena parrattomana miehenä, jolla ontonsuuri, diakonin asu ja usein kantaen pienikokoista kirkkorakennusta ja suitsukeastiaa.
Pyhä Stefanos tunnetaan myössuomalaisessa kansanrunoudessa.Kantelettareen kuuluvassaNeitsyt Maarian virressä, johon sisältyvän kohtauksen itsenäinen legendarunovastine on nimeltäänTapanin virsi, kerrotaan tallirenki Tahvanuksesta, joka kaitsee jouluyönä ”ruman Ruotuksen” (Herodes) hevosta ja näkee sitä juottaessaanBetlehemin tähden heijastuvan veden kalvosta. Runo on alkujaan peräisinEnglannista, josta se on kulkeutunut Suomeen Tanskan ja Ruotsin kautta. Hevosaihelman puolestaan arvellaan liittyvängermaanisten kansojen keskitalvella tapaninpäivän aikoihin viettämään vanhaan pakanalliseen hevosjuhlaan, joka kristinuskon tultua verhottiin kristillisiin myytteihin ja pyhästä Stefanoksesta tehtiin hevosten suojelija.[13][14] EräänTapanin virren toisinnon on arveltu olevan peräisinVienan kuuluisaltaArhippa Perttuselta.[15]
_-_Photo_by_Giovanni_Dall%2527Orto%2c_Nov_12_2009.jpg)
