 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaanuudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. |
 | Tämän artikkelin tai sen osanneutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaankeskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaamuokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettukonsensus keskustelusivulla. Tarkennus:Vaikka moni yksityishenkilö varmasti yhtyy artikkelin näkemyksiin, tämä on kaukana Wikipedian neutraalista sävystä. |
 | Tämän artikkelin tai sen osankieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelin kieliasua. |
.jpg)
Putinismi on nimitysVenäjän presidenttiVladimir Putinin vallan aikana muodostuneelle keskusjohtoisellepolitiikalle.[1] Putinismin ominaispiirre on poliittisen ja taloudellisen vallan keskittäminensilovikeille eli poliitikoille, joilla on tausta turvallisuus-, tiedustelu-, armeija- tai samankaltaisen järjestön palveluksessa. MyösPutin on silovik.lähde?
Venäjän voimaministeriöiden eliturvallisuuspalvelun,poliisin ja armeijan vallaksi.[2] Vaikka Venäjällä on ulkoisesti kaikkidemokratian perinteiset laitokset, maata johdetaan presidentin kansliasta käsin[3] muun muassa juuri turvallisuuspalvelun avulla. Putinin aikana poliitikot ovat puhuneet maan monista ongelmista, mutta eivät ole moneenkaan asiaan kyenneet tarttumaan.lähde?
Putinismin pääideologiksi on kutsuttu politiikan tutkijaaAleksandr Duginia, joka onvenäläisen nationalismin teoreetikko.[4]
Demokratia, kansalaisyhteiskunta ja tiedotuksen vapaus ovat heikentyneet Putinin Venäjällä. Putinismiin liittyy lakien valikoiva kunnioitus, Putininhenkilökultti, byrokratia jakorruptio.[5] Putinismilla ei ole selvääideologiaa, mutta siinä on samankaltaisuuksia.selvennä Vaikka Putin on palauttanut monia neuvostotunnuksia[6] ja -tapoja, Venäjän valtaeliittiä kiinnostaa lähinnä rikastuminen muun muassa Venäjän öljy- ja maakaasutuotannon avulla. Mutta toisaalta Venäjän hallitus pyrkii myös ottamaan jossain määrin huomioon kansan mielipiteen korottamalla eläkkeitä.lähde?
Putinismiin liittyy taloudellinen vapaus, vaikka Putinin johtamatsilovikit haluavat keskittää talouden avainalat valtiolle tai ainakin valvoa niitä sijoittamalla yrityksiin valtiolle uskollisia. Hallintoa kiinnostaa talouden voimistaminen ja kansan elintason nosto. Tämä vaatii putinistien mielestä maan hallinnon keskittämistä ja lujittamista. 2000-luvulla Venäjän talous kasvoivuoden 2008 talouskriisiin asti. Putinin hallinto hyötyi talouskasvusta, ja joidenkin mielestä yksi Putinin pahimmista vihollisista onkin talouden kasvuongelmat. Yritysten uudistaminen länsimaiselle tekniselle ja innovatiiviselle tasolle ei suju. Putin on onnistunut jossain määrin vakauttamaan maata. Tavallista kansaa ei demokratia kiinnostakaan, koska sen varjopuolet tulivat esilleBoris Jeltsinin aikana.lähde?
Putinismi jatkui myösDmitri Medvedevin valtakaudella, Putinin ollessaVenäjän pääministerinä. Putinilla oli ainakin vuoden 2009 kesän alussa enemmän valtaa kuin silloisella presidentti Medvedevillä.lähde?
Putinismi juontaa juurensa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisistaKGB:stä.Venäjän presidenttiBoris Jeltsin antoi vuonna 1991Neuvostoliiton hajota, jotta saisi vallan itselleen. Jeltsinin nousu perustui viimeisen kommunistijohtajaMihail Gorbatšovin ajamanperestroikan taloudelliseen ja poliittiseen epäonnistumiseen. Kun sitten Jeltsinistä tuli maan presidentti, hän aloittiJegor Gaidarin avustuksella talousohjelman, joka ajoi maan taloutta ennestään alas, kun uudistus ei tuottanut toivottuja tuloksia. Samaan aikaan turvallisuuspalvelun valtaa oli heikennetty, mutta se pyrki salaa palauttamaan asemansa. Kommunistien hallitsema parlamentti nousi lopultailmikapinaan Boris Jeltsiniä vastaan puhemiesRuslan Hasbulatovin ja varapresidenttiAlexandr Rutskoin avustuksella. Jeltsin onnistui kukistamaan kapinan armeijan avulla, ja uusi perustuslaki antoi presidentille uudet valtaoikeudet. NäinKremlin ote alkoi taas kasvaa. Vaikka kapina kukistui, kommunistit säilyivät yhä vahvoina ja uhkana maata johtavalle Jeltsinin sisäpiirille, ”perheelle”. Talousuudistuksessa myös epämääräisin keinoin rikastuneet liikemiehet,Venäjän oligarkit, auttoivat vaalirahoituksellaan epäsuositun Jeltsinin voittamaan presidentinvaalit vuonna 1996. Samana vuonna turvallisuuspalvelunsilovikit nousivat virkapaikoille Pietarissa. Nyt turvallisuuspalvelu ja keskenään riitelevät oligarkit pyrkivät valtaan, ja Jeltsinin suosio heikkeni. Vuosina 1998–1999 Jeltsinin seuraajaksi veikattiin monia politiikan johtavia hahmoja, esimerkiksi Moskovan pormestariaJuri Luzhkovia ja kokenutta diplomaattiaJevgeni Primakovia.lähde?
Jeltsiniä vastaan oli käynnissä ajojahti parina viimeisenä vuonna, Jeltsinin sisäpiiriä syytettiin julkisesti korruptiosta. Jeltsinin liittolaisesta Vladimir Putinista tuli liittovaltion turvallisuuspalvelunFSB:n johtaja vuonna 1998 ja pääministeri elokuussa 1998. Pian sen jälkeen kun Putinista oli tullut pääministeri,tšetšeenisissipäällikköŠamil Basajevin joukot hyökkäsivät Venäjään kuuluvaanDagestaniin jaVenäjällä räjähteli kerrostaloissa ja muualla voimakkaita pommeja elo-syyskuussa 1999. Putin esiintyi kovasanaisena separatistisiatšetšeenejä vastaan ja määräsi armeijan Dagestaniin jaTšetšeniaan. Näin aiemmin tuntemattomasta kasvottomalta byrokraatilta näyttäneestä Putinista tuli terroristeja vastaan taisteleva kansallissankari. Jeltsin päätti erota Venäjän presidentin tehtävistä joulukuussa 1999 ja kehotti kansaa äänestämään Putinia.[7] Näin Jeltsinin suosittelema, nuorekas, energinen, kansansuosion aallonharjalla ratsastavaPutin voitti Venäjän presidentinvaalit vuonna 2000. Päästyään valtaan Putin alkoi keskittää valtaa käsiinsä. Hän muun muassa lakkautti alueiden suuren vallan, keskitytti tiedotusvälineitä Kremlin käsiin ja karkotti maasta tai vangitsi muutamia häntä vastustaneita oligarkkeja. Putin myös säädätti monia markkinatalouden tarvitsemia lakeja. Vuoden 2003 loppuun mennessä valta maassa oli käytännössä Putinin ohjaaman presidentinhallinnon käsissä. Silti monet ongelmat pysyivät, kuten köyhyys, korruptio ja rikollisuus.lähde?
 | Tämä artikkeli tai sen osa sisältää väitteitä tai näkemyksiä, joidenesittäjä ei selviä artikkelista. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä viitteitä. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. |
Putinismi alkoi näkyä erityisen selvästi Venäjällä vuonna 2003.[8]
| Tämän artikkelin tai sen osanmääritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:spekulatiivista kieltä, täsmennettävää (mikä ihmeen hiilivetydiplomatia? Kenen presidenttikausilla?) |
| Tämä artikkeli tai sen osa sisältää väitteitä tai näkemyksiä, joidenesittäjä ei selviä artikkelista. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä viitteitä. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. |
Vladimir Putinin teot ja puheet ovat ristiriitaisiaideologian suhteen. Putinistisella valtaeliitillä ei liene siten varsinaista ideologiaa. Ajatus Venäjän aatteesta on jätetty älymystön kiistakapulaksi.kenen mukaan? Putinin sisäpiiriä näyttää kiinnostavan vallassa pysyminen keinolla millä hyvänsä. Putinin johtama eliitti uskoo kapitalismin pohjalta luotuun pääomaan, mutta on palauttanut monia neuvostoaikojen tapoja ja symboleja. Noustessaan valtaan Putin piti itseään Venäjää uhkaavan hajoamisen pysäyttäjänä. Näin Putinia pidetäängosudarstvennikinä, suurvallan rakentajana. Putin on kuvaillut Neuvostoliiton hajoamista ”suurimpana geopoliittisena katastrofina koko vuosikymmenenä”.
Silti Putin on luonut oman valtaryhmän, joka presidenttikausilla lujitti jatkuvasti otetta maasta.[6]
Venäjällä ei ole selvää jakoa uudistuksellisin länsimielisiin ja vanhoillisiin Venäjä-mielisiin. Suurvallan kannattajat ovat ajatuksiltaan läntisiä, ja venäläiset liberaalit vahvan valtion ja totalitarismin vastustajia[25].
Putinin aikana Venäjä on liukunut jossakin määrin pois konsensuksesta lännen kanssa, muttahiilivetydiplomatia toimii yhä ja luo sillan Venäjän ja lännen välille.kenen mukaan? Putinismiin on yhdistetty monesti myös hallituksen toimia arvostelleidenAnna Politkovskajan jaAleksandr Litvinenkon murhat, jotka luonnehtivat poliittista ilmapiiriä Venäjällä. Venäjällä on murhattu jo Jeltsinin aikoina monia hallitusta arvostelleita poliitikkoja. Tekijöitä ei ole saatu yleensä kiinni. Putin ei ole silti suoraan koskaan hyökännyt vastustajiensa kimppuun.
Helmikuussa 2021 Vladimir Putin kertoi uskovansaLev Gumiljovin passionarity-teoriaan (пассионарность).[26] Teorian mukaan kansojen ja niiden johtajien aktiivisuustaso vaihtelee eliölajienevoluution tavoin.
Putinismi ei ole demokratiaa, vaikka venäläiset hallitustahot puhuvat joskus mielellään maassa vallitsevasta demokratiasta.lähde? Putinistinen järjestelmä onsilovikien[27] luomasekurokraattinen[28],puolidemokraattinen[29]. Se onautoritaarinen[30],kansallismielinen[31] systeemi, joka vain esittää demokratiaa[32] Putinismia sanotaan joskus myösohjatuksi demokratiaksi[33][34].
Putinin aikana Venäjän vallan ydin koostuu presidentin johtamastapresidentin hallinnosta,turvallisuusneuvostosta ja federaation turvallisuuspalvelusta FSB:stä.[35]
Duuma[6] ja tiedotusvälineet ovat olleet pääosinKremlin valvonnassa[36] viimeistään Putinin toisen kauden alusta lähtien. Putinin aikoina duumaan pyrkivältä puolueelta vaadittavaa äänimääräkynnystä on nostettu ja näin saatu pienet oppositiopuolueet pois pelistä. Opposition mielenosoitukset on sallittu, mutta niitä on pyritty ohjaamaan tiukasti. Muutamia mellakoita on kukistettu mellakkapoliisin pamppujen avulla. Oppositio on pieni, kirjava ja sisältää kaikkea mahdollistafasisteista,monarkisteista jakommunisteistaanarkisteihin, eikä ole uskottava vaihtoehto duumassa istuville puolueille.Yhtenäisen Venäjän kanssa kilpailevista duuman puolueista äärikansallisenVenäjän liberaalidemokraattisen puolueen johtajaVladimir Žirinovski oli tunnettu poliittinen pellelähde?, eikä ole uskottava vaihtoehto esimerkiksi Medvedeville.lähde tarkemmin?2000-luvun edetessä länsimaiset tahot ovat yhä enemmän huomanneet merkkejä vilpistä Venäjän vaaleissa. Hallinto estää vastustajiaan osallistumasta vaaleihin, ja käskee hallinnon työntekijöitä äänestämään valtapuolueen ehdokkaita.[6] Venäjällä olivat jo Jeltsinin aikaan länsimieliset puolueet heikkoja, kutenGrigori Javlinskin johtama ryhmä.lähde?
Sananvapauden kaventaminen on ollut yksi tärkeimmistä putinismin levittämisen keinoista. Vaihtoehtoista viestiä levittävät lehdet, radiokanavat, tv-kanavat ja internetin kanavat on pyritty sulkemaan eri tavoin.
Osana ilmiötä on nähty esimerkiksi syyskuussa 2014 riippumattoman televisiokanavan toimittajan raaka pahoinpitely ja Putin-mielisten vahvistuminen mediayhtiöiden johdossa sekä pyrkimykset rajoittaa ulkomaista omistusta venäläisviestimissä. Putinin rakastajattareksi nimetty nuori nainen, entinen kilpavoimistelijaAlina Kabajeva valittiin muun muassaNational Media Group yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Yhtiön julkaisuissa, esimerkiksi Kremlin ohjailemallaYkköskanavalla ja laajalevikkisessäIzvestija-lehdessä, ei julkaista lainkaan Putin-kritiikkiä.[37]
Putin on puhunut ”lakien diktatuurista”. Putinin Venäjällä ei arvostelijoiden mukaan ole riippumatonta oikeuslaitosta. Lakia sovelletaan valikoivasti[1] Vaikka kaikki Venäjän ökyrikkaat liikemiehet,oligarkit, syyllistyivät laittomuuksiin liiketoimissaanJeltsinin hallitessa maata 1990-luvulla, Putin on ajanut maanpakoon tai pidättänyt vain muutamat liikemiehet, jotka ovat avoimesti arvostelleet hallitusta ja tukeneet oppositiopolitiikkaa.
Vladimir Gusinskin mediaimperiumi romahti, kun Gusinski ajettiin maanpakoon.Boris Berezovski ajettiin myös maanpakoon. ÖkyrikasMihail Hodorkovski joutui lähinnä sen takia työleirille, kun hän arvosteli Kremlin politiikkaa ja yritti myydä venäläistä tuotantoa ulkomaille[38]lähde tarkemmin?. Myös maan johtavat hallituksesta riippumattomat mediamiljardöörit Gusinski ja Berezovski ovat joutuneet lähtemään rikossyytteitä maanpakoon.[1]
Joitain hallituksen politiikkaa, muun muassa Tšetšenian sotaa arvostelleita toimittajia ja poliitikkoja on murhattu tai muuten kuollut yllättävästi Venäjällä eikä syyllisiä ole saatu kiinni.[6][39] EsimerkiksiGalina Starovoitava murhattiin 1998, melko pian sen jälkeen kun Putin oli noussut Pietarin turvapalvelun johtajaksi.[40] Lehtimiehistä muun muassaIgor Domnikov kuoli oudosti.Ensimmäisen Tšetšenian sodan sovitellut kenraaliAleksandr Lebed kuoli helikopterionnettomuudessa 2002, ja vuonna 2003 tapettiinSergei Jutšenkov, joka oli ollut mukanaMoskovan kerrostaloräjähdyksiä tutkivassa niin sanotussaKovalevin komiteassa[41], jonka muita jäseniä myrkytettiin, mukiloitiin ja joista selvinneet menettivät paikkansa duumassa. Venäläisen Forbes-lehden pääjohtaja tutki Tšetšenian jälleenrakennusvarojen väärinkäyttöä ja murhattiin[42], niin kuin vastaavia asioita tutkinutAndrei Kozlovkin. Tšetšenian sotaa ja Putinin Venäjää arvostellut toimittajaAnna Politkovskaja murhattiin lokakuussa 2006.
Venäjän hallintoa on syytetty osallisuudesta murhiin ja omituisiin kuolemiin. Venäjän hallinnon mukaan nämä ovat yksittäisten rikollisten tai vastaavien tahojen tekoja, eikä hallinto liity asiaan mitenkään.[43] Jotkut myös uskovat Putinin hallinnon olevan kytköksissäjärjestäytyneeseen rikollisuuteen, mutta tästä ei ole luotettavia todisteita.
Muun muassaAleksandr Litvinenkon murhaa on väitetty ainakin yksittäisten FSB-virkailijoiden tekemäksi. FSB ei kuitenkaan toimi koskaan avoimen väkivaltaisesti vastustajiaan vastaan. Jyrkimpien kriitikoiden mielestä maata johdetaan KGB-tyyliin käyttäen peitetysti epämiellyttävien ihmisten murhia, kidutusta, pidätyksiä ja muuta painostusta.[44] Andrew C. Kuchinsin mukaan silovikien valtaeliitissä vallitsee läpinäkymätön, mafiamainen järjestys, jossa vain harvoihin voi luottaa.[45]
Venäjää johtaa käytännössä presidentin hallinnon ja turvallisuuspoliisin liitto.[46] Putinistisen johtajakeskeisen hallintotyylin tarkoituksena on ollut säilyttää raha ja valta turvallisuuspoliisin johtaman valtaeliitin käsissä.lähde? Putinin valtaan astumisen aikoihin Venäjän pelättiin hajoavan, kun Jeltsin oli hajauttanut jo ennen Neuvostoliiton hajoamista vuonna 1991 Venäjän.lähde? Nykyään Venäjällä pelätään enemmänkinoranssia vallankumousta, jossa jokin ei-putinilainen valtaeliitti nousisi valtaan.[47]
Putinismi ei oleuusstalinismia, vaan pikemminkintšekistien turvallisuuspalveluFSB:n valtaa.lähde?Turvallisuuspalvelu valvoo esimerkiksi kansalaisten puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä.[36][48] Samanlaista valvontaa tapahtuu kuitenkin suurimmassa osassa maista.[49] Turvallisuuspalvelun kerrotaan myössensuroivan oppikirjoja.[50]
Putinismiin liittyy ystävien suosiminen virkanimityksissä ja vahvakorruptio. Toisaalta arvostelijoiden mielestä korruptio on korkealla tasolla mahdotonta jo senkin takia, kun hallitsijat ja suurimmat liikemiehet ovat samoja ihmisiä. Näin liikemiesten ei tarvitse lahjoa hallitusta, tai hallituksen ulkopuoliset liikemiehet eivät pysty siihen.lähde? Silovikien uskotaan johtaneen Venäjää tai pyrkineen Venäjän johtoon jo Jeltsinin toisen kauden alusta asti vuodesta 1996.lähde?
Puhuessaan 8. heinäkuuta 2000 Putin sanoi, että taloudellinen heikkous uhkaa Venäjää globalisaation maailmassa.[51] Venäjä on suuri öljyn, kaasun, metallien ja muiden raaka-aineiden tuottaja. Näiden luonnonvarojen omistajilla on paljon rahaa. Esimerkiksi tiedotusvälineiden omistaja voi ohjata niitä mielensä mukaan. Tämä näkyi viime presidentinvaaleissa, joiden alla Medvedev näkyi televisiossa enemmän kuin muut presidenttiehdokkaat.lähde?
Raha on hallitsevalle silovikkieliitille myös tavoittelemisen arvoinen itseisarvo. Monilla Venäjän johtohenkilöillä uskotaan olevan suuria kulissien takaisia omaisuuksia ja Putinia on sanottu Euroopan rikkaimmaksi mieheksi.lähde? Valtaeliitti ajaa ainakin osittain taloudellistaliberalismia, jota se tarvitsee muun muassa saadakseen lainoja ulkomailta.lähde? Toisaalta Putin on pyrkinyt toimillaan kehittämään maahankorporatiivista taloutta. Tämän katsotaan keskittävän talouden omistamista yhä enemmän hallituseliitille.lähde?
Vuonna 2012 Putinin palattua presidentiksi talouden reformit loppuivat kuin seinään. Putinismi alkoi kiristää otettaan yhteiskunnan eri osissa.[52]
Sijoittajien epäluulo kasvoi jo ennen VenäjänKrimin-valloitusta,Itä-Ukrainan sotaa tai lännen asettamia talouspakotteita. Tällöin yritykset huomasivat, että Venäjän politiikka on muuttunut. Epävarmuus Venäjän taloutta kohtaan kasvoi, samoin nousi epävarmuus Venäjän johdon toiminnasta yrityksiä kohtaan. Epävarmuus puolestaan johtaa talouden investointien pysähtymiseen.[52]
Toinen Tšetšenian sota oli välttämättömyys, koska se olisi voinut olla Venäjän hajoamisen alkusoittoa. Näin Tšetšeniassa käyty sota ihmisoikeusrikoksineen sai Kremlin varauksettoman tuen.[1] Sotateollisuutta alettiin nostaa Putinin kaudella, kun asevoimat olivat yhä alennustilassa.
Venäjä vastasi Ukrainan länsimieliseen vallankumouseen miehittämällä Krimin niemimaan[53]. Venäläiset vapaaehtoiset ja myöhemmin myös osa maan armeijasta alkoivat käydä Ukrainan hallitusta vastaan sotaa maan itäosassa. Venäjän häikäilemätön toiminta Krimillä ja Itä-Ukrainassa sai lännen asettamaan Venäjälle kovat talouspakotteet.[54]
Venäjältä tuettiin 2014 alkaen Euroopan ääriliikkeitä, koska maassa haluttiin hajottaaEU:n pakoterintamaa. Mm. RanskanKansallinen rintama sai talousapua Venäjältä, samoin kuin KreikanäärioikeistolainenKultainen aamunkoitto[55] ja monet muut äärioikeistoliikkeet[56]. Venäläiset halusivat politiikallaan estää EU:n laajenemista itään ja epävakauttaa Euroopan hallintoja.[57]
Maaliskuussa 2015 oli Pietarissa kansainvälinen äärioikeiston kokous.[58] Syyskuussa VenäjänRodina-puolue jakeisarillinen liike perustivat äärioikeistolle kansainvälisen kattojärjestön.[59] Monet Euroopan äärioikeistopuolueet puolsivat Putinin toimia esimerkiksi Ukrainan kriisissä.[60]
Putinin hallinto on pysynyt maan johdossa, koska ainakinPietarissa jaMoskovassa elintaso on noussut[6] ja maahan on syntynyt pienehkö keskiluokka. Vaikka köyhyys on yhä laajaa ja tuntuvaa, köyhien määrä on vähentynyt. Venäjällä elääköyhyysrajan alapuolella noin 11 % väestöstä, ja esimerkiksiYhdysvalloissa elää noin 15 % sekäIsossa-Britanniassa noin 16 %. Vaikka Putin ei hallitse täysin demokraattisesti, se ei kiinnosta kansaa, vaan sitä kiinnostavat pikemminkin elintasoon liittyvät asiat. Putin on onnistunut luomaan jossain määrin turvallisuutta ja vakautta[6] maahan, ja vastannut tšetšeenien terrori-iskuihin kovalla kädellä.lähde?. Vastustajien mielestä terrori-iskut ovat Putinin aloittaman Tšetšenian sodan seurausilmiöitä.[1] Venäjän kansainvälinen asema on kohentunut.[6] Voimakkaasti kansallismielinen putinismi on myös pystynyt estämäänäärioikeiston ja äärivasemmiston nousun Venäjän johtoon.lähde?
Siihen putinismin ongelmien arvosteluun että Venäjän ongelmat olisivat Venäjälle tyypillisiä jälkikommunistisen yhteiskunnan ongelmia on vastattu että korruptiota, köyhyyttä jne esiintyy kaikissa Venäjän kohden tasoa olevissa vauraudeltaan ”keskinkertaisissa” maissa.[61]
Putinismia saattaa uhata Venäjän talous. Vuonna 2009 Venäjän talous oli romahtamassa. Romahduksesta ei tullut niin suurta kuin vuosien 1992–1995 tai vuoden 1998 kriisistä.
Ilta-Sanomissa julkaistun artikkelin mukaan "putinisteja" ovat kohudosenttiJohan Bäckman, Venäjällä juristin töitä tekeväJon Hellevig,Petri Krohn,Juha Molari,Janus Putkonen jaEvgenia Hildén-Järvenperä.[62]
Petri Krohn onSuomi ilman fasismia ry:n puheenjohtaja, Bäckman rahastonhoitaja. Porilainen entinen kunnallispoliitikko Evgenia Hildén-Järvenperä (sd) on Bäckmanin mukaan toiminut niin sanotun ”Donetskin kansantasavallan edustuston” lehdistösihteerinä.[62] Janus Putkonen on "pro-Venäjä-sivusto" Verkkomedia.orgin tekijä.[62]
Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa kirjoittaja toteaa, että kiivaatPutinin tukijat ovat yleensä äärioikeistoa jaäärivasemmistoa. Vasemmiston mielestä on hyvä, että Putin vastustaa Yhdysvaltojen ylivaltaa, amerikkalaiset ovat heistä usein pahempia.[63]
Suomessa Venäjän näkyvimmät puolustajat ovat entinenSdp:n kansanedustajaMikko Elo, demaripoliitikkoEvgenia Hilden-Järvenperä sekä demaripoliitikkoPirkko Turpeinen-Saari.[63] Hilden-Järvenperä oli "Donetskin kansantasavallan" edustuston lehdistösihteeri, Sdp:n puoluekokouksen varaedustaja ja Porin Demarien sihteeri. Porin demarit ei katsonut erottamista tai rangaistuksia tarpeelliseksi. Hän ja Turpeinen-Saari tukivat voimakkaasti Itä-Ukrainen separatisteja Johan Bäckmannin ja Mikko Elon kanssa.[64] Porissa järjestettiin yleisötilaisuus Ukrainasta, Venäjästä ja Suomen ulkopolitiikasta, jossa Turpeinen-Saaren puheenvuoroa yksi katsoja piti "aivopesuna".[65]
Die Linke -nimisessä saksalaisessa vasemmistopuolueessa on kiivaita Venäjän puolustajia.[63]
Kansallisen rintaman johtajaMarine Le Pen ihailee Putinia julkisesti.[63]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaPutinismiWikimedia Commonsissa