| Purpendicular Deep Purple | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1995–1996 | |
| Julkaistu |  helmikuu 1996 huhtikuu 1996 | |
| Tuottaja(t) | Deep Purple | |
| Tyylilaji | hard rock,heavy metal | |
| Kesto | 62.16 | |
| Levy-yhtiö | BMGCMC International,Prominent Records | |
| Listasijoitukset | ||
| Deep Purplen muut julkaisut | ||
| The Battle Rages on... 1993 | Purpendicular 1996 | Abandon 1998 |
| Singlet albumiltaPurpendicular | ||
| ||
Purpendicular onbrittiläisenDeep Purple -rockyhtyeen viidestoista studioalbumi. Se äänitettiin vuosina 1995–1996 ja julkaistiin helmikuussa 1996.Purpendicular oli Deep Purplen ensimmäinen albumi, jossa oli mukanayhdysvaltalainenkitaristiSteve Morse. Se oli samalla yhtyeen ensimmäinen studioalbumi, joka ei noussutYhdysvaltainBillboard 200 -albumilistalle.[8] Myöskään Isossa-Britanniassa albumi ei yltänyt Top 40 -listalle.
AlkuperäiskitaristiRitchie Blackmoren jätettyä Deep Purplen lopullisesti vuoden 1993 lopulla[9] hänen tilalleen tuli ensin lyhyeksi aikaaJoe Satriani[10] ja sitten pysyvästi vuodesta 1994Steve Morse. Muuten kokoonpano oli sama kuin yhtyeen tunnetuin, niin sanottu Mark II, eliIan Gillan (laulu),Roger Glover (basso),Jon Lord (koskettimet) jaIan Paice (rummut).[11] Uusi kokoonpano paransi ilmapiiriä yhtyeessä huomattavasti, sillä määräilevä Blackmore oli edellisinä vuosina päättänyt yhtyeen musiikillisesta linjasta pitkälti omin päin. Omien ideoiden esiintuomista ei enää pelätty ja jäsenet päättivät merkitä kaikki kappaleet koko yhtyeen yhdessä tekemiksi.[12] Uuden albumin äänitykset aloitettiin 1995.[13]
Äänityksiä tehtiin konserttien lomassa noin vuoden ajan.[13] Yhtye kehitti monet kappaleideat ”jammailemalla”. Monesti ne saivat alkunsa Morsen ja rumpali Ian Paicen jammailuista, johon muut saattoivat varsin vapaasti liittyä mukaan. Gillan lauloi usein ilman mikrofonia, tullen fyysisesti toisten lähelle, koska Morsen mukaan ”sellaisessa tilanteessa on taikaa”. Morse piti muutenkin uuden yhtyeensä työskentelytavoista. Albumin tuottajana toimi basisti Roger Glover.[14]
Yhtyeen tyyli muuttui uudella albumilla huomattavasti. Merkittävin muutos oli Morsen hyvin nopeatempoinen kitaransoitto.[13] Myös sanoitukset muuttuivat aikuismaisempaan suuntaan, sillä Gillanin mukaan viisikymmenvuotiaan pitäisi kirjoittaa sanoituksia muustakin kuin naisista ja rock-elämästä.[15] Albumin nimi ”Purpendicular” on sanaleikki, joka kuvastaa tätä tyylillistä muutosta – nimen kanssa samalla tavoin lausuttu englannin sana ”perpendicular” tarkoittaa pysty- tai kohtisuoraa.[13]
Albumin kappalemateriaalia on kuvattu monipuoliseksi. ”Soon Forgotten” -kappaleen melodiat kulkevat riitasoinnuissa ja ”The Purpendicular Waltz” -kappaleen rumpukompit perinteisestä rock-musiikista poikkeavissa tahtilajeissa. ”The Aviator”, ”Loosen My Strings” ja ”Sometimes I Feel Like Screaming” ovat rauhallisempia.[15] ”Hey Cisco” esittelee Morsen nopeita kitarajuoksutuksia,[16] kun taas ”A Touch Away” oliPurpendicularin ilmestyessä yhtyeen ensimmäinen varsinainenballadi.[17] Äänityksistä jäi yli kappale ”The Stallion”, jota ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu virallisesti.[18]
EnnenPurpendicularin ilmestymistä yhtye julkaisi 1996 humoristisen bluessinglen[13][19] ”The Turtle Island Shuffle”. Singleä jaettiin vain yhtyeen fan clubin jäsenille, ja sopimussyistä sekä yhtye (”Dick Pimple”) että jäsenet käyttivät siinä peitenimiä.[20] Itse albumi julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Yhdysvalloissa sen julkaisiCMC/Prominent Records[21] ja BritanniassaBMG:nRCA Records.
Purpendicularin kaupallinen menestys jäi yhtyeen aiempia julkaisuja vähäisemmäksi. Deep Purplen kotimaassa Britanniassa paras sijoitus oli 58. Yhdysvalloissa albumi ei noussut lainkaan listoille.[22] Parhaiten levy sijoittui Ruotsissa, jossa se nousi kolmannelle sijalle.[1] Suomessa albumin sijoitus oli parhaimmillaan yhdeksäs.[22] Suhteellisen heikosta menestyksestä huolimatta albumi osoitti yhtyeen voivan jatkaa ilman Blackmorea, monien esittämistä vastakkaisista arveluista huolimatta.[13]
Purpendicularin radikaali tyyli ja varsinkin Morsen Blackmoresta poikkeava soittotyyli hämmensi aluksi joitakin faneja,[13][16] mutta se sai kuitenkin kriitikoilta hyvän vastaanoton.[22]Kerrangin albumilistallaPurpendicular nousi maaliskuussa 1996 suoraan ensimmäiselle sijalle jaMartin Popoffin julkaisemalla500 parhaan heavy metal -albumin listalla albumi on sijalla 294.[22]
Heikki Heinon mielestä albumi on yhtyeen paras sitten 1975 julkaistunCome Taste the Bandin.Deep Purple – vuodet 1967–2006 -kirjassaan hän sanoo, että ”levy oli hieno näyttö siitä, että yhtye pystyi uudistumaan ja tekemään monipuolista ja mielenkiintoista musiikkia.”[13] Albumista kirjoittamassaan arvostelussa hän kutsuu sitä ”rohkeaksi ja onnistuneeksi yritykseksi tehdä jotain uutta ja selvästi vanhasta poikkeavaa” antaen arvosanan 8/10.[16]
Allmusicin arvostelija Glen Miller kehuuPurpendicularin monipuolisuutta ja kuvailee sitä yhtyeen pitkän uran ”seikkailullisimmaksi” albumiksi. Hänestä ”Sometimes I Feel Like Screaming” on Deep Purplen parhaita kappaleita vuosiin. Albumi saa häneltä kolme tähteä viidestä.[17] Myös kriitikko George Starostin kehuu yhtyettä laadukkaan heavy-albumin julkaisusta niinkin myöhäisessä vaiheessa uraansa, vaikkei levy hänestä nousekaan huippuaikojen tasolle.[23]
New Musical Express valitsiPurpendicularin vuonna 2015 kaikkien aikojen 29:nneksi huonoimmaksi albumin nimeksi.[24]
Yhtyeen aiemmat kitaristit olivat usein esittäneet konserteissa myös soolotuotantoaan. Morse ei kuitenkaan halunnut tehdä samoin, kun yhtye hänen liityttyään tiedusteli asiaa.[14] Alkuvaiheessa Morse soitti vanhat kappaleet vielä varsin samalla tavoin kuin Blackmore,[22] mutta yhtyeen keikkailtua noin vuodenPurpendicularin äänitysten ohessa[13] hän oli kehittänyt jo oman tyylinsä soittaa Blackmoren aikaiset kappaleet. Soittolistassa oli klassikkojen lisäksi paljon uuden albumin raitoja sekä harvinaisempia kappaleita.[22] Tiheiden miehistönvaihdosten vuoksi kärsinyttä imagoa päätettiin parantaa runsaalla keikkailulla – vuonna 1996 yhtye soittikin yli sata konserttia.[25]
Bonuskappale Yhdysvaltain ja Japanin painoksissa:
