Suomen vesilaki vuodelta 2011 määrittelee puronjokea pienemmäksivirtaavan vedenvesistöksi, jonkavaluma-alue on alle 100 km². Jos vettä virtaa uomassa jatkuvasti ja uomassa kulkee kalaa merkittävissä määrin, myös valuma-alueeltaan pienempiselvennä uoma voidaan määritellä puroksi.[4] Puroa pienempi virtavesi, jossa vesi ei virtaa jatkuvasti, ja jossa ei kulje merkittävästi kalaa, onnoro.[5]
Veden pitää virrata jatkuvasti pienimmissäkin puroissa.[4] Puron alku voi ollalähde,lampi taijärvi. Puroa suuremmat virtavedet ovat vesilain mukaan jokia, pienemmät taasojia tainoroja. Puro voi yhtyä suurempaan puroon, jokeen tai muuhun vesistöön.Tuntureissa juoksevia puroja sanotaan tunturipuroiksi.Kaupungeissakin virtaa puroja –Helsingissä niitä on yli 25 kappaletta. Puroveden laatu voi varsinkin pienessä purossa vaihdella nopeasti esimerkiksisateen tai kuivan sääjakson takia. Heikoimmin virtaavissa ja pienimmissä puroissahappitilanne on usein ongelma, ja niissä voi olla ajoittain paljonkinbakteereita. Kuten muissakin virtavesissä, puroihin liuenneetravinteet saattavat heikentää veden laatua. Lähteet japohjavesi taas vastaavasti parantavat sitä.[3]
Osin jäätynyt puroEnäjärven luontopolullaPorissa ensilumen jälkeen.
Purot ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Paitsi virkistyskäyttöä, niillä on merkitystä osanaveden kiertokulkua. Purot kuljettavatvaluma-alueilleen satavaa vettä muualle ja veden mukana myös roskia ja muita epäpuhtauksia, kaupunkipurot lisäksi liikenteenpäästöjä. Purot ovat perinteisesti olleet joidenkin arvostettujen kalalajien, kutenharjuksen ja erityisestitammukan elinympäristöjä. Virtaavan veden ja sen laadun ohella pieneliöstö on edellytys näiden kalalajien säilymiselle puroissa. Suomalainen rauhoitettu harvinaisuus,jokihelmisimpukka eli raakku, kasvaa yhä joissakin erämaapuroissa. Purot ympäristöineen ovat usein merkittäviä elinympäristöjä myös linnuille. Kaupunkipurot voivat toimia niin sanottuinaekologisina käytävinä. Toisaalta helppo pääsy niiden varsiin lisää veden likaantumisen ja rantojen roskaantumisen vaaraa. Pienenä virtavetenä puro ei siedä kulutusta yhtä hyvin suuremmat vesistöt.[3]
Vanhoissapaikannimissä jamurresanana yleiskielen sanapuro esiintyy vain suomenitämurteiden alueella.[7] Suomenlänsimurteiden alueellaEtelä-Pohjanmaata lukuun ottamatta samaa tarkoittava murresana ja yleinen paikannimien jälkiosa onoja[8] (vertaa esimerkiksiKuninkojaTurussa) jaeteläpohjalaisten murteiden alueella vastaava pientä jokea tai sen haaraa tarkoittava murresana onluoma[9] (vertaa esimerkiksiMustaluomaJalasjärvellä). Länsimurteiden alueella esiintyvätpuro-nimet ovatkin usein uutta ruotsista suomennettua kaupunkinimistöä, kuten HelsinginMyllypuro (ruots.Kvarnbäcken, sanoistakvarn "mylly" jabäck "puro"), jonka suomenkielinen nimi on vahvistettu vuonna 1959.[10]
↑abcTarvainen, Vuokko & Koho, Elsi & Kouki, Anna-Mari & Salo, Annika: Helsingin purot : Millaista vettä kaupungissamme virtaa? (Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 7/2005) Helsingin kaupunki, 2005. Teoksen verkkoversio.
