Puoluetuki onpuolueiden toimintaansa yhteiskunnan varoista saama avustus.
Suomessa puoluetuki onpuoluelaissa säädetty avustus, jota jaetaaneduskunnassa edustettuina oleville puolueille niiden kansanedustajapaikkojen lukumäärän mukaisessa suhteessa. Puoluetukea voivat saada myös eduskunnan ulkopuoliset puolueet, joiden kannatus edellisissä eduskuntavaaleissa on ollut vähintään kaksi prosenttia; niille myönnettävän tuen suuruus vastaa yhtä kolmasosaa yhden edustajanpaikan oikeuttamasta tukisummasta. Puoluetuen myöntäävaltioneuvosto ja sen käyttöä valvooValtiontalouden tarkastusvirasto.[1] Ennen vuotta 2016 sitä valvoioikeusministeriö.
Suomen eduskunta hyväksyi puoluetuen 14. joulukuuta 1966 äänin 127–53 ja se otettiin käyttöön vuoden 1967 alusta lukien. Asiaa olivat ajaneet niin sanotutkansanrintamapuolueet eliSDP,Keskustapuolue jaSKDL. Aloitteen puoluetuesta kirjoitti keskustapuolueen eduskuntaryhmän sihteeriSeppo Sarlund.[2] Malli yhteissummaltaan 10 miljoonan markan suuruiselle puoluetuelle saatiin Ruotsista. Vakavarainen sitoutumaton porvarilehdistö jäi puoluetuen ulkopuolelle. Vastustajat arvostelivat puoluetukea voimakkaasti, koska samaan aikaan vähennettiin tai poistettiin kokonaan avustuksia monilta niiden mielestä tärkeiltä ryhmiltä. Myös puolueiden virkakoneistojen vallan pelättiin kasvavan vaarallisesti. PääministeriRafael Paasio puolestaan piti valtion rahoitusta puolueille tärkeänä kansanvallan tehokkaan toteutumisen kannalta. Puoluetukea puolustettiin yleisesti myös sillä, että avoin rahoitus karsii pois hämäräperäisen varainhankinnan. Vuosina 2008–2010 puoluetuen määrä oli 36 miljoonaa euroa (varsinainen puoluetuki 18 000 000 euroa ja tiedotustoiminnan ja viestinnän tukeminen elilehdistötuki 18 000 000 euroa).[3][4]
Vuonna 1972 tehdyn,Lex Vennamona tunnetun puoluelain täydennyksen mukaan sellaisessa tilanteessa, jossa yli puolet jonkin puolueen vaaleissa valituista kansanedustajista eroaa vaalikauden aikana puolueesta ja perustaa uuden puolueen, siirtyy tälle uudelle puolueelle kansanedustajien määrää vastaava osuus alkuperäisen puolueen puoluetuesta. Lain muuttaminen liittyiVeikko Vennamon johtamanSMP:n hajoamiseen, jota muut puolueet halusivat edistää. Lex Vennamo kumottiin vuonna 2015 hallitukseen nousseidenperussuomalaisten toiveesta. Samalla lakiin tehtiin uusi lisäys, jonka mukaan puoluetukea voitaisiin myöntää myös eduskunnan ulkopuolisille puolueille.[5]
Perussuomalaiset vaativat pitkään tuntuvia leikkauksia puoluetukeen. Vuoden 2010 lopulla puoluetukea käsiteltäessä kannatustaan lisänneet Perussuomalaiset eivät kuitenkaan vastustaneet esitettyä summaa. Eduskuntaryhmän johdon mukaan suullinen esitys jäi tekemättä, koska esitys oli hukassa A4-paperin kääntöpuolella.[6]
Suomessa maksetaan Luxemburgin jälkeen EU:n toiseksi eniten puoluetukea äänestäjää kohti. Saksalaisen talouslehti Wirtschaftswochen tekemän selvityksen mukaan suomalaispuolueet saivat puoluetukea 12,25 euroa äänestäjää kohden. Kaikkien EU-maiden keskiarvo on vain 3,73 euroa.[7]
Poliittisia nuorisojärjestöjä tuetaan samastaopetus- ja kulttuuriministeriön jakamasta kokonaissummasta, josta tuetaan myös ei-poliittisia nuorisojärjestöjä.[8][9]
Kanadassa puoluetuki otettiin käyttöön liberaalien pääministeriJean Chrétienin aikana. Järjestelmässä puolue saa vuosittain kaksiKanadan dollaria vuodessa per viimeisissä vaaleissa saamansa ääni. KonservatiivienStephen Harper ehdotti 2008 ja 2011 puoluetuen lakkauttamissa. Yhtiöiden ja ammattiliittojen lahjoitukset ovat maassa kiellettyjä.[10]