Psykedeelisessä rockissa oli usein mukana myös muille 1960-luvun popmusiikin suuntauksille tyypillisiä aineksia, kutenfolk rockista muistuttavaa moniäänistä laulantaa. Toisinaan keskeisessä osassa olivat myösHammond-urut tai erilaiset efektilaitteet, kuten kitaranwah-wah-pedaali.
1980-luvun lopulla perustetun brittiyhtyePorcupine Treen musiikissa on psykedeelisiä aineksia.
Psykedeelinen rock liitetään useinhippikulttuuriin. Tämä ei tarkoita, että artistit itse olisivat välttämättä olleet hippejä tai pitäneet itseään sellaisina. Myös esimerkiksifolkmusiikki oli hyvin tärkeä, mahdollisesti psykedeelistä rockia tärkeämpi musiikintyyli hippien keskuudessa. Psykedeelit liittyvät psykedeeliseen rockiin tajunnan laajentamisen ajatuksen kautta, mutta niiden osuutta on helppo liioitella eivätkä ne ole mitenkään välttämättömiä itse musiikin tekemisen tai esittämisen kannalta. Monet yhtyeet alkoivat levyttää psykedeelista rockia alan uranuurtajien vanavedessä vailla omakohtaisia huumekokeiluja. Tämä musiikkityyli tunnetaan myösacid rockin nimellä.[4]
Vuonna 1963newyorkilainen folkmuusikko Peter Stampfel kertoi olleensa ensimmäinen lauluntekijä, joka käytti musiikkikappaleessa sanaa ”psykedelia”.[5] Laulu oli nimeltään ”Hesitation Blues”. Vuotta myöhemmin Bob Dylan sanoitti kappaleen ”Mr. Tambourine Man”, jonka sisältö yhdistettiin huumausaineiden käyttöön. Varhaisen psykedeelisen popmusiikin edelläkävijöinä Britteinsaarilla voidaan mainita The Beatles, jonka vuonna 1965 joulukuussa ilmestyneelläRubber Soul -albumilla oleva ”Norwegian Wood” ennakoi tulevien vuosien hippienelämänfilosofiaa. Soittimien joukkoon lisättysitar täydensi vaikutelmaa.[6]
Keväällä 1966 yhdysvaltalaisen The Byrds -yhtyeen huumausaineiden käyttöön yhdistetty kappale ”Eight Miles High” joutui sisältönsä vuoksisoittokieltoon monilla radioasemilla.[4]. Brittiläisen The Yardbirdsin vuoden 1966 singlet ”Shapes of Things”, ”Over, Under, Sideways, Down” ja ”Happenings Ten Years Time Ago” voidaan luokitella myös psykedeelisen rockin varhaisiin kappaleisiin.The Rolling Stonesin singlemenestykset ”19th Nervous Breakdown” ja ”Paint It, Black” hyödynsivät samaa tyylisuuntaa.[7] Samana vuonna julkaistulla The BeatlesinRevolver-albumilla oli vallalla selvästi havaittava psykedeelinen tyyli. Tästä hyvänä esimerkkinäJohn Lennonin ideoima levyn päätöskappale ”Tomorrow Never Knows”, jonka sisältämät monenmoiset ääniefektit saatiin aikaan Abbey Roadin studioiden uudella teknisellä kalustolla.[8] Kappaleen alku oli suora lainausTimothy Learyn kirjastaPsychedelic Experience: ”Epäilyksen hetkellä sulje mielesi, rentoudu ja anna virran viedä.”[9]
Psykedeelisten soundien tavoittelu saattoi parhaimmillaan viedä määrättömästi aikaa ja rahaa. YhdysvaltalaisenBeach Boysin miljoonia kappaleita myynyt single ”Good Vibrations” kärsi valmistumisvaikeuksia lähes puolen vuoden ajan, kun yhtyeen nokkamiesBrian Wilson valmisteli levytystä neljässä eri studiossa.[10] Nerouden ja hulluuden välimaastoissa samoillut Wilson saattoi ahdistuneimpina hetkinään laittaa hyllytettäväksi koko työlään projektin. Lopulta levy julkaistiin lokakuussa 1966. Kaikkiaan 50 000 dollaria maksanut levytys oli täynnä erilaisia soittimia kutenharppu,sello,klarinetti ja fuzz-basso sekä kauhuelokuvissa käytettyTheremin, jolla saatiin aikaan vaikuttavia tehosteita.[11] Lopputulos vakuutti myös kuuntelijat. Singleä myytiin maailmalla miljoonia kappaleita ja musiikkikriitikoiden valintoihin perustuva verkkosivusto Acclaimed Music on nostanut ”Good Vibrationsin” maailman kolmanneksi parhaaksi pop-lauluksi.[12]
Beatlesin ja Beach Boysin lauluilla oli vahva vaikutus seuraavien vuosien lukuisiin musiikillisiin kokeiluihin.[4] Uudenlainen tapa käsitellä ääntä nykyaikaisissa levytysstudioissa mahdollisti sen, että pop-yhtyeet pääsivät toteuttamaan musiikillisia visioitaan. Yhdysvalloissa psykedeelisen rockin kehto vuosina 1966–1968 oliSan Francisco ja varsinkinHaight-Ashburyn lähiympäristö, joka tunnetaan Yhdysvaltainhippiliikkeen keskuksena. Seutu oli jo vuosikausia toiminut erilaisten taiteilijakommuunien ja alakulttuurien keskeisenä paikkana.[13] Huumeiden helppo saatavuus, lisääntynyt poliittinen levottomuus ja taustalla vaaninutVietnamin sota olivat tuoneet jo aiemmin muualta tulleita nuoria San Franciscon Hight Ashburyyn. VaikkaLSD:n käyttö kiellettiin vuonna 1966Kalifornian osavaltion alueella, ei kieltolailla ollut suurtakaan merkitystä. Markkinoille työntyvät halvemmatamfetamiinin johdannaiset syrjäyttivät LSD:n.[14]
Tammikuussa 1967San FranciscossaGolden Gaten sillan viereisessä puistossa pidettiinHuman-Be-In-nimellä tunnettu ulkoilmakonsertti.[15] Myös ”Heimojen kokoontumiseksi” kutsuttu musiikkitapahtuma veti paikalle joidenkin arvioiden mukaan 30 000 nuorta.[16] Konsertissa ilmaiset huumenäytteet kiersivät kädestä toiseen.[16] Paikalla esiintyivät muun muassaJefferson Airplane jaGrateful Dead, joista tuli psykedeelisen rockin keulakuvia.
Euroopassa psykedeelisen rockin keskuspaikaksi tuliLontoo. Alexandra Palacessa huhtikuussa 1967 järjestetty 14-tuntinen ”Technicolour Dream” -tilaisuus oli Englannissa tapahtuneen psykedeelisen liikkeen suurin voimannäyttö.[17] Suureenruusuikkunaan heijastetut moniväriset psykedeeliset kuviot loivat aikakauteen sopivan surrealistisen tunnelman. Tilaisuuden yhteydessä 40 yhtyettä esitti kokeellista materiaaliaan.Pink Floydin ohella laajempaan julkisuuteen nousivat uusina musiikintekijöinäThe Crazy World of Arthur Brown,The Move,Soft Machine jaTomorrow. Tapahtuma keräsi 10 000 kuulijaa.[18]
Syd Barrett oli Pink Floydin psykedeelisen kauden keulakuva
Human-Be-In-tapahtuman ja Technicolour Dreamin myötävaikutuksella psykedeelinen rock nousi suureen kukoistukseenkesän 1967 aikana. Monet lajityypin merkittävimmät albumit kuten Pink FloydinThe Piper at the Gates of Dawn,The Doorsindebyyttialbumi,CreaminDisraeli Gears jaJefferson AirplanenSurrealistic Pillow syntyivät kyseisenä vuonna.[19] Beatlesilla tämän aikakauden ylistetty saavutus oli albumiSgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, jonka ilmestyminen kesällä 1967 oli merkittävä tapaus koko popmusiikin historiassa. Vaikka levy ei sisältänyt kovinkaan montaa psykedeelisen rockin tunnuspiirteet täyttävää laulua, on sitä yleisesti pidetty tämän tyylisuunnan edustajana. Aiemmin samana vuonna julkaistu single ”Strawberry Fields Forever”, joka oli alusta loppuun John Lennonin käsialaa, täytti sen sijaan kaikki psykedeelisen suuntauksen kriteerit. Saman lajin merkittäviin kappaleisiin lukeutuu myösJimi Hendrixin single ”Purple Haze”, jonka Q Magazine -lehti valitsi vuonna 2005 maailman parhaaksi kitarakappaleeksi. Sama lehti listasi Hendrixin vuonna 1968 julkaistun LP-levynElectric Ladylandin niin ikään ykköseksi psykedeelisten albumien sarjassa.[20]
Kansainväliseen suosio saavutti myös Jefferson Airplanen. Päävokalistin Grace Slickin energinen tulkinta teki ”rakkauden kesänä” 1967 singlestä ”Somebody To Love” tunnetun ympäri maailmaa. Yhtyeen toinen single ”White Rabbit” yhdisti huumeet lastenkirjaanLiisan seikkailut ihmemaassa. Sanoitus herätti keskustelua, ja kappale samaistettiin myöhemmin huumekulttuuriin.[21] The Doors räjäytti itsensä musiikkikansan tietoisuuteen kesällä 1967 kappaleellaanLight My Fire. Levytys nousi viikkokausiksiBillboardin listan myydyimmäksi singleksi ja teki vokalistiJim Morrisonista nopeasti kansainvälisesti suositun. Monet brittiläiset tulokkaat kuten The Move jaTraffic, nousivat psykedeelisen aallon harjalla suoraan huipulle. Moven debyyttisingle "Night of Fear" kapusi brittilistoilla toiseksi ja Trafficin ”Hole in my Shoe” valtasi saman paikan myöhemmin samana vuonna.[22][23] Psykedeelisen rockin eräänä taidonnäytteenä voidaan pitää myös Small Facesin menestyneintä singleä ”Itchycoo Park”, joka toi mukanaan myöhemmin monilla levyillä käytetyt tuulitunneliefektit.[24]
Cream
Aikakauden erään suosikin, The Whon, kuuluisin psykedeelinen laulu oli ”I Can See for Miles” albumiltaWho Sell Out. Kappale julkaistiin singlenä, joka menestyi hyvin ympäri maailmaa. Samalta albumilta löytyi myös toinen vahva psykedeelinen esitys ”Armenia City in the Sky”, jonka tarjoama tuokiokuva johdatti kuulijansa fantasioidenmetropoliin.[25] Useita vuosikymmeniä kestäneen uran luonutStatus Quo nousi suosioon psykedeelisellä laulullaan ”Pictures of Matchstick Men”. JopaTamla Motownin levymerkin mustat artistit tekivät psykedeelisiä levytyksiä. Näistä tunnetuimpia oliDiana Ross and The Supremesin esittämä ”Reflections”, jonka menestys oli maailmanlaajuinen.
Psykedeelinen vallankumous veti mukanaan myösThe Animals -yhtyeen Eric Burdonin,Small Facesin,Pretty Thingsin jaThe Zombiesin. Yksittäisistä kappaleista maininnan arvoinen on Eric Burdonin laulama, sodan mielettömyyttä kuvaava kappale ”Sky Pilot”, jossasäkkipilli-orkesteri yhtyy sotimista ja lentokoneiden ääniä jäljittelevien efektien muodostamaan äänimaailmaan.[26]
Osa niin vanhoista kuin uusistakin yhtyeistä luopui tästä tyylilajista nopeasti, sillä kaikkien kohdalla levytykset eivät olleet odotusten mukaisia. Eräs tällainen on The Rolling Stonesin joulukuussa 1967 ilmestynyt albumiTheir Satanic Majesties Request, joka ei saanut kiitosta sen enempää yleisöltä, kriitikoilta kuin yhtyeen omilta jäseniltäkään. Jälkeenpäin yhtyeen päävokalistiMick Jagger myönsi, että heillä oli levyä tehdessään käytössään liikaa aikaa ja liian paljon huumeita.[27]
Monet yhtyeet tekivät vain yhden suuren psykedeelisen hitin.Ohiolainen Lemon Pipers kävi Yhdysvaltain ykkösenä singlellään ”Green Tambourine”. Kappale itsessään muistutti psykedeelisesti viimeisteltyä purukumipoppia, ja yhtyeen suosio jäi lyhytaikaiseksi. Samoin käviStrawberry Alarm Clockille, jonka ainoaksi hitiksi jäi heidän miljoonamyyntiin yltänyt psykedeelinen debyyttisinglensä ”Incense and Peppermints”.Chicagossa perustettu Amboy Dukes, johtomiehenäänTed Nugent, yhdisti psykedeelisiin kokeiluihinsakitarariffin televisiosarjastaBonanza ja nousi 1968 menestykseen kappaleella ”Journey To the Center of the Mind”.[28][29]
Hippikulttuurin ja sen mukana tulleen psykedelian voimakas kaupallistuminen toi mukanaan lieveilmiöitä, joista alkoi nopeasti muodostua yhä suurempaa haittaa. Kovemmat huumeet, kutenamfetamiini, ja lisääntynyt väkivalta rockkonserteissa olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, että hippiliike alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä varsinkin kotimaassaan Yhdysvalloissa vuoden 1967 lopulla. San Franciscon Haight-Ashburyn kaltaisten kokoontumispaikkojen nuoriso hajaantui suuremman osan palatessa takaisin kotiin.
Woodstockin musiikkifestivaalit olivat 1960-luvun lopun kuuluisin rocktapahtuma.
Musiikkibisneksen käyttämä tapa repiä psykedeliasta irti kaikki mahdollinen kääntyi nopeasti alkuperäisideaa vastaan. Koko psykedeelinen aikakausi alkoi asteittain vajota menneisyyteen vuoden 1968 aikana. Rolling Stones palasi juurilleen yksinkertaisemman rockin pariin ja teki singlen ”Jumpin’ Jack Flash”.The Moody Bluesin,Procol Harumin jaDeep Purplen kaltaiset yhtyeet keskittyivät progressiivisen rockin tekemiseen. Psykedeelisen musiikin suosion sammuminen näkyi vuoden 1968 jälkimmäisellä puoliskolla lajin singlehittien puuttumisena listoilta. Harvat poikkeukset, joihin lukeutuivatDonovanin esittämä mystinen ”Hurdy Gurdy Man” jaThe Crazy World of Arthur Brownin raivoisa ”Fire”, rakensivat siltoja tulevaisuuden musiikkiin.Hurdy Gurdy Man -albumin sessioon osallistuneetJimmy Page jaJohn Paul Jones perustivatLed Zeppelinin.[30] Brownin menestyskappale ja hänen lavashow'nsa visuaalisuus jättivät puolestaan jälkeensä vaikutteita, joita myöhemmin nähtiin muun muassaAlice Cooperin esiintymisessä.[31]
Psykedeelinen aikakauden on katsottu päättyneen vuonna 1969 järjestettyihinWoodstockin musiikkifestivaaleihin. Lajin uranuurtajina toimineet artistit ja yhtyeet olivat joko palanneet juurilleen tai omaksuneet jonkin toisen musiikillisen tyylikeinon ilmaistakseen itseään. Tosin psykedeelinen musiikki ei kuollut kokonaan, vaan jatkoi pienessä mittakaavassa kulkuaan seuraaville vuosikymmenille.
Psykedeelinen rock muodostaa populaarimusiikin historiassa linkin blues-rockin jaheavy metalin japrogressiivisen rockin välille. Heavyn pioneerit, kutenBlack Sabbath, jatkoivat raskaan kitaravetoisen musiikin kehittelyä siitä mihin psykedeelinen rock jäi. Joissakin psykedeelisen rockin kappaleissa voi jo kuulla heavy metalia ennakoivia piirteitä. Samoin progressiivinen rock oli ilmiönä suoraa jatkoa psykedeelisen rockin kokeellisille kappaleille. Sellaisten albumien kuinBeach BoysinPet Sounds,Frank Zappan jaThe Mothers of InventioninFreak Out! jaBeatlesinSgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band katsotaan avanneen portit kokeelliselle lähestymistavalle, johon progressiivinen rock perustui.
Yksi havainnollistava esimerkki psykedeelisen rockin vaikutuksesta on esimerkiksi Jimi Hendrixin levyElectric Ladyland (1968), jolta löytyvistä kappaleista ”Voodoo Child (Slight Return)” enteilee selvästi myöhempää heviä ja 14 minuuttia pitkä ”1983 (A Merman Should I Turn to Be)” edustaa jo sitä, mitä pian alettiin kutsua progressiiviseksi rockiksi.
Psykedeeliset piirteet palasivat rockmusiikkiin 1980-luvun alussa, jolloin eräätuuden aallon rockyhtyeet alkoivat soveltaa niitä musiikissaan. Yhdysvaltalaisenvaihtoehtorockin piirissä, erityisestiLos Angelesissa, kehittyi uuspsykedeelisen rockin suuntaus, joka tunnetaan nimellä ”Paisley Underground”. 1990-luvulla psykedeelisen rockin perintöä kierrätettiin muun muassagrungessa,brittipopissa jatrip hop -musiikissa.Kula Shakerin jaOzric Tentaclesin kaltaisten 1990-luvun psykedeelisten rockyhtyeiden musiikki ei tietenkään tyyliltään ollut aivan samanlaista kuin 1960-luvulla, mutta sen kantava ajatus oli pitkälti yhtenevä 1960-luvun psykedeelisen rockin kanssa. Suomessa muun muassa yhtyeKingston Wall otti paljon vaikutteita psykedeelisestä rockista ja varsinkin Jimi Hendrixiltä.
Brittiläisten levykeräilijöiden laatimaan listaan sadasta merkittävämmästä psykedeelisestä levytyksestä mahtuu julkaisuja, jotka eivät ilmestyessään saavuttaneet suosiota, mutta ovat vuosikymmenien aikana päätyneet klassikoiksi. Eräs esimerkki on The Smoke -yhtyeen ”My Friend Jack”.[32]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedianlaatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmattarkemmin. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Myös leipätekstissä mainitut kappaleet mukaan listaan. Ei voi olettaa, että lukija olisi lukenut koko artikkelin. Myös tiedon löytämisen kannalta sujuvampaa.
”Arnold Layne”, ”Astronomy Domine”; ”Take Up Thy Stethoscope and Walk”, ”Set the Controls for the Heart of the Sun”, ”Brain Damage” (Pink Floyd)
