Kaksi HelsinginTapaninkylästä vuonna 1850 löydettyä pronssista asekirvestä, jotka on valmistettu Skandinaviassa ja ajoitettu jaksoon 1300–1100 eaa.Kansallismuseon tunnus KM 72:1a,b.
Pronssikausi oliesihistorian aikakausi, jolloin yleisin metalli aseiden ja työkalujen valmistuksessa olipronssi. Pronssia alettiin valmistaaLähi-idässä noin 3700 eaa., josta taito levisiEurooppaan noin 3300 eaa. Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen noin vuonna 1500 eaa. ja kestäneen n. vuoteen 500 eaa.[1] Pronssikautta edelsikalkoliittinen kausi ja sitä seurasirautakausi.[2]
Lähi-idän suuret sivilisaatiot faaraoidenEgypti ja varhainenMesopotamia olivat pronssikautisia. Näiden sivilisaatioiden vaikutus säteiliKreetalle jaKreikkaan, minne syntyi suuria kaupunkeja. Vaikutteet levisivät myös pohjoiseen. Pronssikauteen liittyi kasvava yhteiskunnallineneriarvoistuminen. Pronssi ei ollut pronssikaudella koko kansan metalli, vaan melko harvinainen. Euroopassa kuparia saatiin vanhalla ajalla vain harvoista paikoista. Kiveä käytettiin työkalujen teossa yhä laajalti.
Trundholmista Tanskasta löytynyt pronssikautinen koriste-esine joka on toiminut mahdollisesti myös kalenterina.
Ennen pronssikautta elettiin kuparikautta elikalkoliittista kautta. Sen puitteissa tunnettiin eräitä metalleja, joita esiintyi luonnossa helposti hyödynnettävässä muodossa ja joista valmistettiin esineitä. Tällaisia metalleja olivatkulta,hopea,kupari,arseeni jatina. Näistä valmistettuja esineitä on löytynyt muutamia eri puolilla maailmaa. Pronssi on kuitenkinseosmetalli, jonka valmistamiseksi tuli sekoittaa kuparia ja sen kanssa joko arseenia tai tinaa sopivassa suhteessa. Näistä seoksista käytetään nimitystäarseenipronssi jatinapronssi, jota yleisyytensä vuoksi kutsutaan myös vain pronssiksi. Pronssin keksiminen lienee vahinko, sillä kuparia sekä arseenia taikka tinaa ei yleensä esiinny samassa kalliossa. Sepän on täytynyt saada käsiinsä kumpaakin metallia ja jostakin syystä hänen on täytynyt sekoittaa nämä toisiinsa sulassa muodossa. Sepän oivallus on siinä, että seos sulaa matalammassa lämpötilassa kuin alkuaineet erikseen ja syntyneellä seoksella on alkuaineita paremmat käyttöominaisuudet.[2][3]
Pronssikausi alkoi hitaasti, sillä uusien raaka-aineiden tuottaminen kivestä, uuden teknologian kehittäminen ja uusien ideoiden juurtuminen oli hidasta. Tärkein hidaste oli kaupattavan raaka-aineen vähyys, mutta tämä asia korjaantui uusien malmioiden löydyttyä. Pronssin keksimispaikkaa ei tiedetä, mutta teknologia sai ensimmäisenä jalansijaaAnatoliassa taiKaukasuksella noin 3700–3300 eaa. Täältä taito levisiMustanmeren (lat.Pontus) pohjoisille rannikoille,Lähi-itään,Karpaateille jaBalkanille (engl.Circumpontic metallurgical network), joka toimi innovaatioiden ja kaupan leviämisen keskusalueena 3300–1900 eaa. Keskusalueen eri keskuksissa valmistettiin samantyyppisiä esineitä lähes samalla teknologialla koko tämän ajan. Sieltä esineet levisivät kaupan myötäEuroopan,Euraasian jaAfrikan suuntiin, mutta perässä tuli myös esineiden valmistustaitovalamalla. Leviäminen tapahtui pääosin noin 1900–900 eaa. ja pronssin käyttö päämetallina jatkui joillakin alueilla vielä 500 eaa. asti. Kun Anatoliassa keksittiin uuden metallinraudan valmistustapa noin 800 eaa., syrjäytti se alueen ympäristössä pronssin sen valtametallin asemasta. Raudan leviäminen oli jokaisella seudulla rautakauden alkuna, koska rautaa oli halvempaa tuottaa itse ja se korvasi pronssin lyhyellä siirtymäajalla. Pronssia on kuitenkin käytetty nykypäivään asti vielä tarve- ja koriste-esineiden sekä korujen perusmetallina.[2]
Euroopan pohjoisimmissa osissa,Skandinaviassa ja Suomessa pronssikautiset yhteiskunnat olivat kylissä asuvia maanviljelijöitä tai yksinkertaisia metsästäjä-kalastaja-ryhmiä.Eurooppaan levisi pronssikaudella sotaisaindoeurooppalainen kulttuuri, joka hävitti alueelta vanhan kivikautisenmegaliittiperinteen. Pronssikaudelle oli ominaista selvä yhteiskunnallinen kerrostuminen. Intiaan saapuneetindoiranilaiset olivat pronssikautinen ryhmä, jolla oli vahva pappisaateli ja soturiaateli. Euroopan ensimmäiset kirjoitustaidon tunteneet kulttuurit kehittyvät pronssikaudella Kreetalla ja manner-Kreikassa (minolainen ja mykeneläinen kulttuuri).
Varhaisenarseenipronssin käyttö alkoiBalkanilla 4000–3000 eaa. Varsinaista tinapronssia alettiin tehdä 3200 eaa. Koska pronssi oli harvinaista, siitä tuli ylimystön metalli, sillä näytettiin yhteiskunnallista asemaa. Pronssikautta luonnehtivatkin laajalti suuret yhteiskunnalliset erot.
Pronssikaudelle oli tyypillistä indoeurooppalaisten kansojen levittäytymisen aallot Euroopassa. Nämä hävittivät tai muunsivat vanhan toisten kansojen ylläpitämänmegaliittikulttuurin. Pronssikaudelle ilmestyivät Kreikan sivilisaation edeltäjäkulttuurit, jotka alussa saivat vaikutteita Lähi-idästä.
Minolainen kulttuuri kukoistiVälimeren itäosan suurella saarellaKreetalla noin 2000–1600 eaa. Luultavasti pohjoisesta tulleiden indoeurooppalaisten heimojen luomamykeneläinen kulttuuri kukoisti Kreikassa noin 1600–1200 eaa. Mykeneläiset jättivät jälkensä Homeroksen eepokseen. Minolaiset ja mykeneläiset veivät pronssiesineitä pohjoiseen.Pronssikauden päättyminen noin 1250–1000 eaa. oli itäisen Välimeren Euroopassa sotaista aikaa. Tällöin muun muassa mykeneläinen kulttuuri luhistui.
Keski-Euroopassa pronssikausi ajoittuu noin 2300–800 eaa. Varhaispronssikautinen ehkäkelttien edeltäjäUneticen kulttuuri 1800–1600 eaa. jakaantui pienempiin ryhmiin muun muassaHatvanin kulttuuriin.Myöhemmin, noin 1600–1300 eaa., sen alueelle tuli voimakkaiden sotapäälliköiden johtamatumuluskulttuuri, joka hautasi vainajiaantumulus-hautakumpuihin.
Myöhäispronssikaudella tumuluskulttuurista syntyi 1300–700 eaa. vallinnut sotaisauurnakenttäkulttuuri, jonka alalajina oliLusatian kulttuuri Pohjois-Saksassa ja Puolassa. Uurnakenttäheimoilla oli hyvä aseistus, ja niin he saattoivat laajentaa valtaansa laajalle.
Englannissa pronssikausi oli 2100–700 eaa. Varhaisella pronssikaudella saapui Englantiin luultavasti Sveitsin seuduilta muuttajia, jotka kehittivät rikkaan Wessexin kulttuurin alkuperäisten asukkaiden kanssa. Asutus siirtyi enemmän jokilaaksoihin ja alaville maille ilmaston muuttuessa.Keskipronssikaudella 1400–1100 eaa. kehittynyt Deverel-Rimburyn kulttuuri alkoi viedä Cornwallin tinaa Eurooppaan. Yhteiskunta koostui heimoista, mutta se monimutkaistui tänä aikana. Ihmisten hautaukset muuttuivat joukkohautojen sijasta yhä enemmän yksityisiksi.Irlannissa varhainen pronssikausi oli 2000–1500 eaa., ja myöhempi1500–1200 eaa.
Skandinavian eteläosissa se ajoitetaan noin 1700–600/500 eaa. ja Suomessa 1500/1300–500 eaa..
Skandinavian eteläosiin kehittyi voimakas kulttuuri viimeistään kivikauden lopulla, ja tämän kulttuurin vaikutus levisi Suomeenkin. Noin 1800–600 eaa. tämä kulttuuri oli pronssikautinen. Pronssi tuotiin Keski-Euroopasta, samoin Välimeren ja Keski-Euroopan vaikutus oli huomattava. KreikanMykenen kulttuurin ja ItalianVillanovan kulttuurin vaikutus ulottuu ilmeisesti pohjolaan asti. Itämeren alue vei etelään Mykeneen meripihkaa.Tämä rikas kulttuuri harjoittikaskiviljelyä ja rakensi olkikattoisia pitkiä taloja.Luolamaalauksista ja kulttuurin leviämisestä päätellen rakennettiin myös laivoja, jotka purjehtivat kauas vaarallisille Suomen karikkoisille rannikoillekin.Kivistä rakennettiin laivamaisia hautarakennelmia.Rakennettiin maakumpuja ja maakuvioita. Pronssista ja kullasta valmistettiin esineitä ja ainakin jotkin heimot palvoivat aurinkoa, on löydetty auringon kuvaa esittävät aurinkovaunut, joissa on pronssinen auringon kiekko. Äitijumalatar oli laajalti tunnettu. Uhreja tehtiin usein vesiin, esimerkiksi heittämällä esineitä, eläimiä tai ihmisiä.
Kulttuurin asukkaat olivat mahdollisesti esiprotogermaanisia eli germaanien esi-isiä.Noin 2700 eaa. ilmasto oli lämmin ennen pronssikautta, mutta viileni 860–750 eaa., ja dramaattisemmin kylmeni ja kostui noin 650 eaa.
Noin 1300–1100 eaa. pronssikauden jaksolla III Skandinavia vaikutti Pommeriin.
Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen 1700-luvulla eaa.[4] Rannikolla elänyt väestö oli osa Itämeren piirin verkostoa ja yhteyksiä oli erityisestiEtelä-Skandinaviaan. Sisämaassa eläneen väestön yhteydet olivat puolestaanKeski-Volgalle jaUralille saakka.[5] Itäinen vaikutus tuli noin 1500 eaa. kukoistaneestaSeiman–Turbinon kulttuurista ja 800–400 eaa. kukoistaneesta Ananjinon kulttuurista.[6]
Pronssia osattiin Suomessakin valaa, mutta suuri osa löydetystä pronssiesineistä oli tuotu sekä lännestä että idästä. On löydetty kirveitä, partaveitsiä, miekkoja, tikareita, ja koruja. Idässä oli pronssia hyvin niukasti. Pronssiesineet olivat kalliita, ja suomalaiset eivät voineet ostaa niitä paljoa. Vaikka Etelä-Skandinavian pronssikautinen yhteiskunta romahti kauden lopussa, Suomessa muutos pronssikaudesta rautakauteen oli ainakin kulttuurisesti rauhallinen. Pronssikauden kulttuuri jatkui melko samanlaisena rautakaudella.[7]
Länsi-Suomessa rannikolla rakennettiin pronssikaudellahiidenkiukaita, hautaröykkiöitä, joiden sisällä oli alkujaan sisäkkäisiä kehiä. Niihin haudattiin päälliköitä, aluksi polttamatta, myöhemmin yhä useammin polttohautaamalla. Tämä tapa oliSkandinavian vaikutusta ja kertoi ehkäRuotsista saapuvasta siirtolaisuudesta. Maahanmuuttajia ei liene suhteessa ollut paljoa.[8]
Maanviljely valtasi alaa, vaikka pyynnin merkitys oli yhä suuri. Viljely pohjautui suurelta osinkaskiviljelyyn. Viljeltiin ohraa ja vehnää, kotieläiminä oli lampaita, sikoja, vuohia ja nautoja. Hevosta ei luultavasti tunnettu.
Pronssikautta edeltäväKiukaisten kulttuuri oli alkanut jo myöhäisellä kivikaudella Skandinavian vaikutuksesta. Läntisen pronssikulttuurin alueella tehtiin karkeatekoista kukkaruukkumaistaPaimion keramiikkaa ja Keski-EuroopanLausitzin kulttuurin tyylisiä maljatyypin astioita. Luultavasti Suomen pronssikauden alussa osattiin tehdä laivoja, joilla pystyttiin ylittämäänItämeri. Rakennettiin skandinaaviseen tapaan niin sanottujapitkätaloja, joissa oli navetta, varastoa ja asuinhuone. Perustus oli kiveys, katossa olkea tai kaislaa, seinissä oksapunoksessa savirappausta. Mutta tehtiin myös pyöreitä oksapunostaloja ja pieniä neliskulmaisia taloja.
Läntisen kulttuurin vaikutus ulottui etelärannikolla Kotkaan, jopa Viipuriin asti. Länsirannikolla vaikutus ulottuiPyhäjoelle. Yleensä läntisen pronssikulttuurin esineet olivat ulkomailta tuotuja. Vanhimmat pronssikirveet olivat ns. olkakirveitä, myöhemmin tulivat putkikirveet.
Suomesta on löytynyt yhteensä 150 pronssikautista metalliesinettä.[9]
Korulöytöjä on tehty vähän, ja myös miekat ja keihäät olivat harvinaisia.
Idässä jatkui metsästyskulttuuri johon liittyi jonkun verran kaskiviljelyä ja karjanhoitoa.2000 eaa. sisämaassa alkanut maanviljely heikkeni ja loppui ilmaston kylmenemisen takia.Kiviröykkiöhaudat levisivät pronssikaudella aikaa myöten myös tänne läntisiä hiidenkiukaita pienemmiksilapinraunioiksi. Niitä tehtiin valtavesistöjen varsille.Skandinavian vaikutus tuntui täällä heikompana kuin rannikolla, jonka kanssa käytiin kauppaa.Itäisellä alueella tehtiin pronssikirveitä useammin itse, vaikka metalli oli tuotua. Jousi ja nuoli olivat metsästysvälineet, keihäät harvinaisia.Tekstiilikeramiikka ilmestyi pronssikaudella, kankaalla vuorattua muottia ympäröi valettava saviastia.
Intiaan pronssi saapui joskus 3300 eaa. luultavastiInduskulttuurin perustaneiden "harappalaisten" mukana.Kiinassa pronssi ilmestyi noin 3100–2700 eaa. kukoistaneessa Majiayon kulttuurissa, mutta varsinainen Kiinan pronssikausi alkoi noin 2100 eaa.Xia-dynastian aikaan.Pronssia käytettiin varhaisen KiinanErlitoun kulttuurissa,Shang-dynastian aikaan jaSanxingduin kulttuurissa.VarhaiseenBan Chiangin kulttuuriin liittyi pronssiesineitä ehkä 2100 eaa., ja spiraalikoristeisia saviastioita. Seuraavan kerran pronssia nähdään alueella joskus 700 jaa.
↑abcKorjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 26–28. Cambridge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658Teoksen verkkoversio Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)
↑Göran Burenhult: ”Metallien merkityksen kasvu”, Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 104–105. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18780-1
↑Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet. Gaudeamus, 2015.
↑Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 210. Gaudeamus, 2015.
_-_Tapaninkyl%25C3%25A4_-_Helsinki.jpg)
