Prinssi Edwardin saari (engl.Prince Edward Island,ransk.Île-du-Prince-Édouard,gaeliksiEilean a' Phrionnsa) on pinta-alaltaanKanadan pienin provinssi.[4] Siellä oli 142 907 asukasta (2016)[5], joten se on myös väestöltäänKanadan provinsseista pienin, mutta samalla tiheimmin asuttu.[1] Saari tunnettiinMi’kmaq-intiaanien keskuudessa nimellä Abegweit ja oli toisennimisenä osaUutta Ranskaa vuoteen 1759, kunnes se siirtyiIsolle-Britannialle, jolloin saari sai nimensäKuningatar Viktorian isänprinssi Edwardin (1767–1820) mukaan.
Eurooppalaiset löytöretkeilijät saapuivat saarelle 1500-luvulla, ja siitä asti ihminen on muokannut maisemaa voimakkaasti. Saaresta puolet on metsää, mutta se on kaikki ihmisen istuttamaa talousmetsää. Maaperä on helposti viljeltävää, ja siksimaatalous hallitsee saaren maisemaa. Sen kumpuilevat laidunmaat, joita kuvataanL. M. Montgomeryn tyttökirjoissaAnna jaPieni runotyttö, houkuttelevat alueelle runsaastimatkailijoita jakesämökkiläisiä.
Arkeologisten tutkimusten mukaan Prinssi Edwardin saarella on ollut asutusta ainakin8500-luvulta eaa. lähtien. Eurooppalaisten löytäessä Pohjois-Amerikan mantereen 1500-luvulla saarella asui lähinnänomadisia mi'kmaq-intiaaneja. Vuonna 1534 ranskalainen tutkimusmatkailijaJacques Cartier löysi saaren, ja vuonna 1603Samuel de Champlain antoi saarelle nimen "Île St. Jean". Saarella ei ollut pysyvää eurooppalaista asutusta ennenUtrechtin rauhansopimusta, jossaAcadia (Nova Scotia) määriteltiin Britannian omaisuudeksi, jolloin suuri osa Acadien ranskankielisestä väestöstä muutti Prinssi Edwardin saarelle. Vuonna 1745 brittiläiset miehittivät saaren ja pitivät sitä hallussaan seuraavien kolmen vuoden ajan.Seitsenvuotisen sodan aikana brittiläiset jälleen pitivät aluetta hallussaan, ja alue liitettiin vuonna 1763 Nova Scotiaan. Tämän vuoksi suuri osa Acadien asukkaista muutti muualle. Vuosien saatossa ranskankielinen nimi "St. Jean" vaihtui englanninkieliseen "St. John's". Vuonna 1769 saari itsenäistyi jälleen ja pääkaupungiksi valittiin Charlottetown. 1770-luvulla saarelle muutti runsaastiskotlantilaisia siirtolaisia.Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen suuri joukkolojalisteja pakeni Yhdysvalloista saarelle. Vuonna 1798 saaren nimi vaihdettiin nykyiseen muotoonsa Prinssi Edwardin saareksi. Vuonna 1803jaarli Thomas Douglas rahoittiYlämaalta karkotettujen noin kahdeksansadan skotlantilaisen maanviljelijäsiirtolaisen uudelleensijoittamisen saarelle.[6]
1800-luvun loppupuolellahopeaketuntarhaus jaturkiskauppa muodostuivat saaren tuottavimmaksi teollisuudenalaksi. Prinssi Edwardin saaren turkikset olivat maailmanlaajuisesti tunnettuja.Toisen maailmansodan jälkeenmuotisuuntauksen vaihtumisesta, turkiseläinten oikeuksia puolustavista järjestöistä jamarkkinoiden kyllästymisestä johtuen alueen turkiskauppa kuitenkin väheni huomattavasti. Turkiskauppa koki erittäin lyhytaikaisen kasvupiikin 1970-luvun puolivälissä, mutta hiipui pian tämän jälkeen. Nykyisin saarella on enää vain muutamia turkistarhoja.[7]
Prinssi Edwardin saaren paikallishallinto on jaettu kunnille. Provinssissa on 74 neljä kuntaa, jotka kuitenkin kattavat vain noin 30 % provinssin pinta-alasta. Tämän vuoksi muun muassa tilastointia varten Prinssi Edwardin saari käyttää edelleen piirikuntia, jotka ovat jo muualta Kanadasta poistuneet. Provinssi jakautuuQueensin,Kingsin jaPrincen piirikuntiin. Kuntia on kolmea eri tasoa:city,town jacommunity. Kunnan taso määrittelee sille kuuluvat tehtävät.[8][9]
Prinssi Edwardin saaren ensimmäinen hallinnollinen jako on perua vuodelta 1766, jolloin saari oli siirtynyt pysyvästi Englannin haltuun. Piirikunnat jaettiin 14 seurakuntaan (parish), jotka jakautuivat edelleen kuntiin (township). Vanhaa aluejakoa käytetään edelleen väestönlaskennassa.
↑Harvests of Prince Edward Island. 2005. Virtualmuseum.ca: Community Museum Association of Prince Edward Island. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 9.9.2011. (englanniksi),(ranskaksi)
_2.svg)
