| Praksiteles | |
|---|---|
| Πραξιτέλης | |
 PraksiteleenDionysos-lasta kantava Hermes, alkuperäinen veistos noin vuodelta 340 eaa.Olympian arkeologinen museo. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 390 eaa. ? |
| Kuollut | n. 320 eaa. |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | n. 350–330 eaa. |
| Ala | kuvanveistäjä |
| Taidesuuntaus | klassinen kuvanveisto |
| Infobox OK | |
Praksiteles (m.kreik.Πραξιτέλης,Praksitelēs,lat.Praxiteles; n.390–320 eaa.) oliantiikin kreikkalainenkuvanveistäjä, joka edustiklassisen kauden kuvanveistoa. Hän toimiAteenassa noin vuosina 350–330 eaa. Praksiteles oli yksi kaikkein merkittävimpiä kreikkalaisia kuvanveistäjiä, jaSkopaan ohella hän on erityisesti myöhäisklassisen kauden merkittävin edustaja.[1][2] Praksiteleen taiteelle on tunnusmerkillistä kiehtova sulo, vartalon notkeat kaaret ja marmorin mestarillinen käsittely.
Praksiteleen henkilöhistoriasta tiedetään vain vähän. Hän oli kuvanveistäjäKefisodotos vanhemman poika, mutta hänen tarkempaa ajoitustaan tai synnyinpaikkaansa ei tunneta. Myöhemmin hän oli Ateenan kansalainen, ja hänen taiteensa liittyi läheisesti tähän kaupunkiin. Praksiteleen nimi mainitaan usein myöhemmän ateenalaisen (taiattikalaisen) kuvanveistokoulukunnan yhteydessä. Hän oli sen merkittävin edustaja yhdessäSkopaan kanssa. Koulukunta voidaan erottaaFeidiaan varhaisemmasta ateenalaisesta koulukunnasta. Eräässä piirtokirjoituksessa Praksiteles mainitaan ateenalaisena.[2]
Mitä tulee ajoitukseen,Plinius vanhempi mainitsee PraksiteleenEufranorin aikalaisena 104.olympiadin aikana eli vuonna 364 eaa.[3] Tämä tarkoittanee hänen uransa alkuvaihetta.[2]Pausanias sijoitti Praksiteleen kolmanteen sukupolveenAlkameneesta, Feidiaan oppilaasta, joka eli 83 ja 94. olympiadien aikaan eli noin 448–404 eaa. Tämä sopii yhteen Pliniuksen antaman ajoituksen kanssa.[4]
Vitruviuksen mukaan Praksiteles olisi ollut yksi kuvanveistäjistä, joka oli koristelemassaHalikarnassoksen mausoleumia, ja näin hän olisi vaikuttanut vielä vuonna 350 eaa.[2][5] Praksiteleella oli kaksi poikaa,Kefisodotos nuorempi ja Timarkhos, jotka olivat myös kuvanveistäjiä.[6][7]
Diogenes Laertios esittääTheofrastoksen testamentin, jossa hän pyytää Praksitelesta viimeistelemäänNikomakhoksen patsaan, mutta tällöin Praksiteleen olisi tullut olla elossa vielä noin vuonna 287 eaa., eikä testamentti todennäköisesti ole muutoinkaan aito.[2][8]
Praksiteles oli koko antiikin Kreikan arvostetuimpia taiteilijoita yhtä lailla pronssi- kuin marmoriveistosten veistäjänä. Hänen ylistetyimmät veistoksensa olivat kuitenkin marmorisia.[2][9] Praksiteles tunnetaan ihmiskauneuden ja inhimillisen sulokkuuden ja erityisesti naiskauneuden kuvaajana. Tässä hänen taiteensa voidaan katsoa heijastelevan täysin omaa aikaansa, ja hänen asemansa on kuvanveistossa sama kuinApelleella maalaustaiteessa.[2]
Jumalia kuvatessaan Praksiteles keskittyi niihin jumaluuksiin, jotka liittyvät aistillisuuteen tai jotka voidaan esittää pehmeinä ja nuorekkaina hahmoina, kutenAfrodite,Eros,Apollon jaDionysos. Malleinaan Praksiteles käytti kauneimpia eläviä malleja, jotka saattoi löytää, mutta hän ei koskaan tehnyt varsinaisia muotokuvia. Praksiteleen kenties maineikkain työKnidoksen Afrodite oli toisaalta ideaaliesitys, mutta toisaalta perustui aitoon ihmishahmoon, sillä sen mallina olihetaira.[2] Muun muassaQuintilianus ylisti Praksitelesta jaLysipposta hahmojen luonnollisuudesta.[2][10]
Praksiteleen tunnetuimpia töitä on jo mainitun, kopioina tunnetunKnidoksen Afroditen lisäksiDionysos-lasta kantava Hermes, joka löytyiHeran temppelistäOlympiasta vuonna 1877.[1] Praksiteleen veistokset aloittivat uuden jakson Kreikan kuvanveistossa. Uutta otetta on kuvattu aiempaa vapaammaksi ja sulokkaammaksi. Aiemman heroois-myyttisen hengen tilalle tuli välitöntä luontevuutta, mikä näkyy muun muassa veistoksissaApollon Sauroktonos (Apollon Liskonsurmaaja) ja joissakin satyyreja kuvanneissa teoksissa.[1]
Knidoksen Afrodite (n. 360–330 eaa.) esittiAfroditen puolialastomana, kenties juuri menossa kylpyyn tai tulossa sieltä. Jumalattaren toinen käsi piti vaatetta, joka oli putoamassa hänen vierellään seisseen vaasin päälle. Veistos oli tehtyparoslaisesta marmorista, ja kerrotaan, että sen mallina toimi hetairaFryne. Se sai nimensä siitä, että se myytiinknidoslaisille. Veistos sai suuren maineen, ja sitä pidettiin kaikkein kauneimpana rakkaudenjumalattaresta tehtynä veistoksena. Pliniuksen mukaan se ohitti kauneudessa kaikki muut veistokset. Monet matkustivat Knidokseen vain veistoksen nähdäkseen. Myöhäisantiikin aikanaKnidoksen Afrodite viettiinKonstantinopoliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 500-luvulla. Veistos tunnetaan siitä säilyneiden kopioiden kautta.[11][12]
Kosin Afrodite (n. 360–330 eaa.) oliKnidoksen Afroditen rinnakkaisveistos, ja erosi siinä, että se oli puettu kokonaan vaatteeseen. Praksiteles teki veistoksen samaan aikaan kuinKnidoksen Afroditen. Hän piti itse kumpaakin veistosta yhtä hyvänä, ja tarjosi ne myytäväksi samalla hinnalla. Puetun veistoksen ostivatkoslaiset, mistä se sai nimensä. Se jäi kuitenkin kokonaan tunnetummanKnidoksen Afroditen varjoon ja tunnetaan paljon huonommin. Säilyneistä Afrodite-veistosten kopioista mitään ei ole kyetty varmuudella yhdistämään siihen.[11][12]
Thespiain Afrodite (n. 370–330 eaa.), joka oli tehtyPentelikon-vuoren marmorista ja sijaitsiThespiaissa. Veistos tunnetaan kopiona nimelläArlesin Afrodite.[11][13]
Muita. Edellä mainittujen lisäksi Praksiteles teki myös muita Afroditea esittäneitä veistoksia. Eräs niistä oli pronssinen, ja sitä pidettiin Pliniuksen mukaan lähesKnidoksen Afroditen veroisena. Se tuhoutui tulipalossaRoomassa keisariClaudiuksen aikana.[11][3] Toinen oliAlindassa eli Aleksandreiassa Latmoksen juurella.[11]
Thespiain Eros. Praksiteles teki kaksiErosta esittänyttä veistosta, joista toinen sijaitsi Thespiaissa. Praksiteles esitti Eroksen oman aikansa tapaan nuorukaisena, ei vielä myöhempien aikojen tapaan lapsena. Thespiaissa ollutEros oli tehty Pentelikon-vuoren marmorista, ja sillä oli kullatut siivet. Thespiaihin sen omisti Fryne.[14][15] Kerrotaan, että Fryneen ihastunut Praksiteles lupasi tälle minkä tahansa veistoksistaan, ja Fryne valitsiEroksen.[14][16] Veistos vietiin roomalaisella kaudella Roomaan, jossa se tuhoutui tulipalossa.[14][17] Thespiaissa veistos korvattiinMenodoroksen tekemällä marmorisella kopiolla.[14]
Parionin Eros. Toinen Praksiteleen tekemä Eroksen patsas sijaitsiParionissa. Siitä tiedetään paljon vähemmän kuin Thespiain versiosta.[14] Niin kutsuttuaCentocellen Erosta pidetään jomman kumman Eros-veistoksen kopiona.[14]
Muita. Samaan ryhmään voidaan lukeaPeithon jaParegoroksen patsaat, jotka sijaitsivatMegaran Afrodite Praksiksen temppelissä.[14][18]
Apollon Sauroktonos (n. 350–340 eaa.) eli ”Apollon Liskonsurmaaja” oli Praksiteleen tunnetuimpia teoksia. Se esittiApollonin alastomana nuorukaisena, joka nojaa puunrunkoon jahdaten siinä kiipeävää liskoa. Veistoksesta on säilynyt lukuisia kopioita marmorisina ja ainakin yksi pronssisena.[6][19]
Apollon Lykeios (n. 370–360 eaa.) esitti pylvääseen nojaavaa Apollonia, joka lepuuttaa oikeaa kättään pään päällä.Lukianoksen mukaan alkuperäinen veistos oli sijoitettuLykeionin gymnasioniin.[20][21]
Dionysos-lasta kantava Hermes (n. 340 eaa.) eli ”Praksiteleen Hermes” esittää nimensä mukaisestiHermestä, joka kantaa pientäDionysosta.[22][23] Se oli sijoitettu OlympianHeran temppeliin ja löytyi sen kaivauksissa. Näin se on Praksiteleen veistosten ainoa säilynyt alkuperäiskappale, ja ylipäätään harvoja alkuperäisveistoksia myöhäiseltä klassiselta kaudelta. Nykyisin veistos onOlympian arkeologisessa museossa.
Dionysos Eliissä.Eliissä ollut Dionysosta esittänyt pronssipatsas, jostaKallistratos esittää kuvauksen. Se kuvasi jumalan nuorukaisena, joka oli pukeutunut murattiseppeleeseen ja fauninnahkaan. Kädessään hänellä oli lyyra jathyrsos-sauva.[22][24]
Dionysos-ryhmä. Praksiteles käsitteli Dionysos-aihetta myös pronssiveistosryhmässä, joka esitti jumalan Juopumuksen henkilöitymän jasatyyrin seurassa.[22][3]
Lepäävä satyyri. Satyyriä esittänyt veistos, jota Praksiteles itse piti yhtenä parhaimmistaan, oli sijoitettu AteenaanKolmijalkojen kadun varrelle.[22][25] Veistos oletetaanLepäävä satyyri -tyypin alkuperäisteokseksi. Tyypistä on säilynyt useita marmorisia versioita, jotka esittävät puunrunkoon nojaavaa satyyriä.
Muita. Megarassa oli toinen Praksiteleen tekemä satyyriveistos, joka oli tehty paroslaisesta marmorista.[22][26] Plinius mainitsee Praksiteleen tehneen myösmainadien,thyiadien ja tanssivienkaryatidien ryhmät. Praksiteleen nimiin laitettiin myösAsinius Pollion kokoelmassa olleetsileenit.[22][27]
Antiikin aikana oli epäselvää, oliko kuuluisaNioben lasten surmaa esittänyt veistosryhmä Praksiteleen vaiSkopaan tekemä.[6]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaPraksitelesWikimedia Commonsissa
