| Popeda | |
|---|---|
 | |
 Popeda esiintymässäProvinssirockissa vuonna 2013. | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1977– |
| Tyylilaji | suomirock,hard rock |
| Kotipaikka | Tampere,Suomi |
| Laulukieli | suomi |
| Jäsenet | Costello Hautamäki, kitara,taustalaulu |
| Entiset jäsenet | Katsoluettelo |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Popeda onsuomalainen rockyhtye, joka perustettiinTampereella vuonna 1977. Se on Suomen pitkäikäisimpiä aktiivisesti konsertoivia rockyhtyeitä.[1] Se on julkaissut uransa aikana 20studioalbumia, ja yhtyeen äänitteitä oli vuoteen 2017 mennessä myyty yli 720 000 kappaletta.[2] Popeda palkittiinSuomi-palkinnolla vuonna 2014.[3]
Popedan musiikilliset juuret ovatboogierockissa. Yhtyeen alkuaikoina sen musiikissa ja sanoituksissa oli vaikutteitauudesta aallosta, mutta 1980-luvun alussa musiikkityyli muuttuihard rock -tyylisemmäksi ja melodisemmaksisuomalaiseksi rockiksi. Popedaa on kutsuttu suomalaisen ”äijärockin” luojaksi, ja yhtyeen musiikkia on kuvattu myös ”junttirockiksi”. Yhtyeen kuuluisimpia kappaleita ovat muun muassa ”Kuuma kesä”, ”Tahdotko mut tosiaan”, ”Kersantti Karoliina”, ”Matkalla Alabamaan” ja ”Punaista ja makeaa”.
Popedan alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulajaPate Mustajärvi, kitaristitAri Puukka jaArwo Mikkonen, basistiIlari Ainiala ja rumpaliKai Holm. Uransa aikana Popeda on kokenut lukuisia kokoonpanovaihdoksia.[4] Mustajärvi lähti yhtyeestä syyskuussa 2023, ja uudeksi solistiksi tuliOlli Herman.
LaulajaPauli ”Pate” Mustajärvi ja bassokitaristiIlari ”Ilpo” Ainiala perustivat marraskuussa 1977 uuden yhtyeen,[4] jonka ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui seuraavan vuoden helmikuussaTampereen Gorilla-klubilla.[5]Epe Helenius kiinnitti sen uudelle levy-yhtiölleenPoko Rekordsille, ja yhtye nimettiin Popedaksi pian sen jälkeen. Mustajärven mukaan nimi keksittiin, kun Ainiala oli lukenutSuosikki-lehdestä artikkelia jyväskyläläisestäRock Cadillac -yhtyeestä ja pitänyt sen nimeä todella typeränä. Rock Cadillacin esimerkin mukaisesti hän halusi nimetä heidän yhtyeensä Punk Rock Popedaksi. Ainialan itsensä mukaan hän ehdotti Popeda-nimeä yhtyeen harjoituksissa.[6]Pobeda on neuvostoliittolainen auto, ja sana itsessään tarkoittaa venäjäksi voittoa.[7] Nimi kirjoitettiin tarkoituksella väärinHurriganes-yhtyeen mallia seuraten.[6]
Alkuperäiseen kokoonpanoon lukeutuivat Mustajärven ja Ainialan lisäksi rumpaliKai Holm sekä kitaristitAri “Jatsi” Puukka jaTapani ”Arwo” Mikkonen, ja tällä kokoonpanolla julkaistiin myös yhtyeendebyyttisingle ”Hei mies” / ”Mönkiäislaulu”, joka nauhoitettiinLahdessaMicrovox-studiolla.[8] Singlen saama palaute ei ollut kovinkaan myönteistä, vaikkakin Tampereen suunnalla sitä myös kehuttiin. ”Hei mies” jäi vähälle huomiolle, mutta ”Mönkiäislaulu” sai kohtuullisesti radiosoittoa.[9]
Yhtyeen esikoisalbumiPopeda nauhoitettiin elokuussa 1978 neljässä päivässä yhteistyössätuottajaTimo Huovisen kanssa.[10]Popeda ilmestyi lokakuussa ja sai ristiriitaisen vastaanoton. Albumia myytiin vain noin tuhat kappaletta. Kappaleista radiossa soi selvästi eniten ”Mauno soittaa stereoo”.[11] Levyn teemat käsittelivät työttömyyttä, nuorisoryhmien ristiriitoja, turhautumista sekä muitauuden aallon yhtyeille tyypillisiä aiheita. Myös musiikki oli uudelle aallolle tyypillisesti suoraviivaista.[12] Samana syksynä Popeda esiintyi ensimmäistä kertaa televisiossa, kun se oli mukanaSärkänniemen huvipuistossa järjestetyssä Kemut-78-tapahtumassa.TV2 taltioi Popedan esityksen 14. elokuuta ja esitti siitä syksymmällä kolme kappalettaIltatähti-ohjelmassaan.[13]
Yhtyeen tuottajaksi tuliEppu Normaalin kitaristiPantse Syrjä. Popeda sai vuoden 1979 alussa pienen hitin lainakappaleella ”Suuret setelit”, joka nousi listojen tuntumaan, soi radiossa enemmän kuin yhtyeen aiemmat kappaleet ja toi lisää keikkoja.[14] Kesällä Popeda esiintyi ensimmäistä kertaa festivaaleilla, kutenProvinssirockissa,Punkarockissa jaSaapasjalkarockissa.[15] Basisti Ilpo Ainiala lähti yhtyeestä heinäkuussa sekä kyllästymisen että raskaan alkoholinkäytön vuoksi,[16] ja hänet korvasiRisto ”Eebo” Lehtinen, joka oli toiminut yhtyeen roudarina sen alkuvuosina.[17] Samalla yhtyeen yleissointi muuttui hieman, koska Lehtisen soittotyyli oli erilainen kuin Ainialan.[18] Uudella kokoonpanolla Popeda levytti heti heinäkuussa singlen ”Huummetta”, joka vei yhtyeen musiikkia raskaampaan suuntaan. Singlestä ei kuitenkaan tullut suurempaa menestystä, eikä se soinut radiossakaan, koska sen luultiin ihannoivan huumausaineita.[19]
Popedan toinen albumiRaswaa koneeseen! äänitettiin jälleen neljässä päivässä joulukuussa 1979 ja julkaistiin helmikuussa 1980. Albumille haettiin raskaampia, jopa hevivaikutteisia soundeja. Yhtye oli albumiin tyytyväinen, se sai hyvät arvostelut ja myös myi huomattavasti paremmin kuin esikoisalbumiPopeda ja nousi listoille. Levyn tunnetuin kappale on avausraita ”Da Da”, jota on esitetty yhtyeen keikoilla usealla vuosikymmenellä. Yhtyettä pidettiin silti ennen kaikkea livebändinä, ja yleisömäärät jatkoivat hidasta kasvuaan. Myös lehdistö alkoi kiinnostua yhtyeestä.[20] Popedan ensimmäinen iso hitti oli elokuussa 1980 julkaistu single ”Mörri Möykky”, versio vanhasta lastenlaulusta, joka oli saavuttanut suosiota keikoilla. Singlen menestyksen myötä Popeda pääsi esittämään kappaleenplaybackinä televisionToivotaan, toivotaan -ohjelmaan keväällä 1981.[21]
Hullut koirat -albumista (1981) odotettiin Popedan todellista läpimurtoa, mutta lopputulokseen oltiin tyytymättömiä niin yhtyeessä kuin levy-yhtiössäkin. Ongelmana pidettiin tunkkaista äänimaailmaa, eikä yhtye ottanut levyn tekemistä riittävän tosissaan vaan juhli studiossa. Poko Rekordsin johtaja Epe Helenius veti albumille lupaamansa merkittävän mainosbudjetin pois, koska pelkäsi huonon albumin mainostamisen isolla rahalla tuhoavan yhtyeen uran. Albumi nousi kuitenkin listasijalle 15, mikä oli Popedan siihen asti paras sijoitus albumilistalla. Kappale ”Ellu” soi paljonNuorten sävellahjassa, ja ”Blues” ja ”Vankilalaulu” jäivät keikkaohjelmistoon pitkäksi aikaa.[22] Albumi oli Popedan viimeinen, jonka tuotti Pantse Syrjä.[23]
PianHullut koirat -albumin julkaisemisen jälkeen yhtyeen basisti vaihtui jälleen, kun aiemminKontra-yhtyeessä vaikuttanutJyrki Melartin korvasi yhtyeestä eronneen Eebo Lehtisen. Lehtinen päätti Popedan sijaan panostaa opiskeluun.[24]
Syksyllä 1981 äänitettiin Popedan kotiseudullaIkurin Virelässä livealbumiRaakaa voimaa, jonka tarkoitus oli taltioida yhtyeen kehuttu lavaenergia, ja samalla levy-yhtiö halusi, että uusi levy korjaisiHullujen koirien aiheuttaman pienen takapakin. Vuoden 1981 lopulla ilmestynyttäRaakaa voimaa -albumia pidettiin julkisuudessa onnistuneena. Suomalaiset livelevyt eivät kuitenkaan tuolloin olleet suuria myyntivaltteja, eikäRaakaa voimaakaan noussut sijaa 26 korkeammalle.[25]
Kitaristi Ari Puukka oli kyllästynyt ja lähti yhtyeestä pian livealbumin ilmestymisen jälkeen joulukuussa 1981.[26] Talvella 1982 Popeda jatkoi hetken aikaa nelimiehisenä, mutta uutta kitaristia etsittiin koko ajan. Lopulta mukaan tuli nuoriCostello Hautamäki, joka oli aiemmin soittanutSensuuri-yhtyeessä. Mikkonen pelkäsi Costellon ottavan hänen paikkansa Popedassa, mutta Hautamäen tulon myötä Mikkonen kuitenkin jatkoi yhtyeessä ja he muodostivat sujuvaa yhteistöitä tehneen kitaristikaksikon.[27]
.jpg)
Uudella kokoonpanolla Popeda äänitti neljännen studioalbuminsaMustat enkelit. Yhtyeellä oli vaikeuksia kappaleiden tekemisessä, minkä vuoksi albumista tuli musiikillisesti hajanainen.Mustat enkelit julkaistiin elokuussa 1982 Popedan historian suurimman mainoskampanjan siivittämänä, mutta albumi ei tuonut yhtyeelle lopullista läpimurtoa. Levyllä on kappale ”Yö”, joka oli samalla yhtyeen ensimmäinen albumilta irrotettu single. Siitä on tullut ajan myötä Popedan tunnettu kappale, mutta ilmestyessään se ei menestynyt.[28]Mustien enkelien ilmestymisen jälkeen Hautamäki liittyiSleepy Sleepersiin, mutta palasi pian takaisin Popedaan.[29] Hautamäen lyhyen poissaolon aikana Popedaan tuli mukaan kosketinsoittajaEero ”Safka” Pekkonen, joka oli vieraillut parissaMustat enkelit -albumin kappaleessa.[30]
Kuusihenkisellä kokoonpanolla levytetty Popedan viides studioalbumiKaasua... (1983) muodostui yhtyeen läpimurtolevyksi.[31] Levyn tekemiseen paneuduttiin aiempaa intensiivisemmin, minkä myötä levystä tuli nyt yhtenäinen. Albumi nousi listalla kuudenneksi, ja menestys toi lisää konsertteja ja yleisöä. Myös kriitikoiden palaute oli hyvää. Radiossa soivat runsaasti levyn kappaleet ”Kaasua, komisaario Peppone” ja ”Silirimpsis hei”.Soundi-lehden vuosiäänestyksessä Popeda saavutti voitot neljässä eri sarjassa: vuoden yhtye, vuoden LP, vuoden biisi ja vuoden laulaja.[32]
Kaasua...-albumi jäi rumpali Kai Holmin viimeiseksi levytykseksi Popedassa. Varusmiespalvelusta suorittamaan lähteneen Holmin tuuraajaksi hankittiin hänen isoveljensäKari Holm.[33] Uusi kokoonpano hitsaantui vuoden aikana niin vahvasti yhteen, että Kari jäi yhtyeeseen pysyvästi. Kai olisi ollut halukas jatkamaan päästyään armeijasta, mutta yhtyeen muut jäsenet joutuivat kertomaan hänelle haluavansa jatkaa Karin kanssa.[34] Pate Mustajärvi julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsaNyt! huhtikuussa 1984.[35]
Popedan seuraavasta studioalbumistaHarasoo (1984) tuli yhtyeen siihen asti suurin kaupallinen menestys ja ensimmäinenkultalevy. Suosiota saavuttivat myös sen singlet ”Matkalla Alabamaan” ja ”Sukset (vaikeata tämä hiihtäminen)”.[36] Yhtyeelle perustettiin ihailijakerho ja alettiin julkaistaIkurin Posti -nimistä fanilehteä. Toiminnan pyörittäminen osoittautui kuitenkin liian työlääksi, ja se hiipui nopeasti pois.[37]
Popeda sai kesällä 1985 ison hitin singlellään ”Kuuma kesä”, josta tuli yhtyeen kaikkien aikojen tunnetuin kappale. Se oli mukana lokakuussa 1985 julkaistulla studioalbumillaPohjantähden alla, joka oli yhtyeelle musiikillisesti hieman synkkä, ja myös äänimaailma erosi esimerkiksi kahdesta aiemmasta levystä. Sävellyksistä vastasi ensimmäistä kertaa ensisijaisesti Costello Hautamäki, aiemmin työteliäs Arwo Mikkonen teki vain yhden sävellyksen. Albumin julkaisun aikaan Popeda oli suosionsa huipulla, jaPohjantähden alla nousi listoilla korkealle ja myi toisena Popeda-albumina kultaa. ”Kuuman kesän” lisäksi albumin suosittuja kappaleita ja keikkasuosikkeja olivat ”John Holmes” ja ”Tää on se yö”.[38] Albumin jälkeen kosketinsoittaja Eero “Safka” Pekkonen kuitenkin jätti yhtyeen. Pekkonen väsyi jatkuvaan keikkailuun sekä raskaaseen alkoholinkäyttöön.[39] Vuonna 1985 Popeda teki eniten esiintymisiä koko uransa aikana, yhteensä 146.[40] Seuraavan vuoden alussa Popeda esiintyi useita kertoja ilman kosketinsoittajaa.
Popedan toinen kitaristi, alkuperäisjäsen ja merkittävä lauluntekijä Arwo Mikkonen kuolisydänkohtaukseen 24. helmikuuta 1986 soundcheckin jälkeen keikkapaikalla Tampereen Cabaret Oscarissa. Mikkosella olisynnynnäinen sydänvika, jota ei silloisilla tutkimusmenetelmillä ollut havaittu. Yhtye kävi lähellä hajoamista, mutta levy-yhtiö Poko Rekordsin Epe Helenius ja keikkamyyjä Jouko Karppanen kannustivat jatkamaan. Eniten jatkopäätökseen vaikutti kuitenkin Mikkosen lesken jatkamista kannattava mielipide.[41] Yhtyeeseen liittyivät kitaristiTimo ”Törrö” Tapaninen ja kosketinsoittajaJukka ”Jukkis” Järvinen.[42] Samalla Costello Hautamäen musiikillinen vastuu kasvoi entisestään.[43] Pate Mustajärvi oli nyt ainoana jäljellä alkuperäisestä kokoonpanosta.[44]
Uuden kokoonpanon ensimmäinen konsertti oli jo 14. maaliskuuta, ja viides esiintyminen tapahtui maaliskuussaHelsingin kulttuuritalolla järjestetyssäAmnesty-konsertissa, joka näytettiin televisiossa toukokuussa.[45] Kesäkuussa ilmestyi single ”Eläinten vallankumous” ja vuoden lopulla single ”Kellot lyö”.[46] Molemmat kappaleet olivat mukana marraskuussa julkaistulla yhtyeen ensimmäisellä kokoelma-albumilla15 GT Golden Turpo, jonka kylkiäisenä tuliHusulan Kasinolla äänitetty livealbumiHuilut suorina.15 GT Golden Turpo nousi listalla viidenneksi ja myi kultaa.[47] Syksyllä 1986 Popeda teki Suomessa yhdentoista konsertin kiertueen neuvostoliittolaisen Autograph-yhtyeen kanssa. Kiertue toteutettiinSuomi–Neuvostoliitto-Seuran aloitteesta.[48]
Popedan kahdeksas studioalbumiEi oo valoo ilmestyi kesäkuussa 1987. Albumi äänitettiinRuovedenMuroleessa sijaitsevan koulun tiloissa. Albumi jäi aluksi kestoltaan liian lyhyeksi, jolloin levylle tehtiin nopeasti kaksi kappaletta lisää.Ei oo valoo -albumista tuli suoraviivainen rocklevy, mutta sen materiaalia pidettiin epätasaisena. Levy nousi kuitenkin listalla kolmanneksi ja myi ajan saatossa kultaa.[49] Myös keikkasuosio jatkui suurena, ja kesän aikana Popeda esiintyi noin kymmenellä festivaalilla. Yhtyeen esiintyminenSaapasjalkarockissa televisioitiin. Heinä-elokuun vaihteessa Popeda esiintyi jälleen Autographin kanssa, tällä kertaaMoskovassaGorkin puistossa ja kahdella klubikeikalla.[50] Loppuvuodesta 1987 Popeda tekiEppu Normaalin kanssaEppuPopedaNormaali-nimisen yhteisprojektin, jossa juhlistettiin molempien yhtyeiden kymmenenvuotista uraa. Projekti sisälsi kymmenen esiintymisen mittaisen kiertueen sekä singlen ”20 vuotta sikana” / ”Hyvä kankkunen”.[51]
AlbumiHallelujaa ilmestyi vuonna 1988. Costello Hautamäki oli pettynyt sooloalbuminsaA Little Bit Crazy vastaanottoon, ja hän lisäsiHallelujaalle vaikutteitaprogressiivisesta rockista. Kappaleet olivat tällä kertaa valmiina, ja levytettävää materiaalia harjoiteltiin useita viikkoja ennen äänityksiä. Albumilta puuttui kuitenkin iso hitti, ja samalla Popedan suosion ensimmäinen huippu oli ohi, vaikkaHallelujaa myikin ajan kanssa kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1988 Popeda perusti myös osakeyhtiön hoitamaan asioitaan. Popeda Oy oli toiminnassa noin kymmenen vuotta, kunnes se päätettiin lopettaa.[52]
Popeda jatkoi ahkeraa keikkailua, vaikka yleisömäärät laskivatkin. Kulttuuri oli muutenkin 1980-luvun lopulla muuttumassa. Tanssipaikkoja alkoi kadota, ja suomalaisten rockyhtyeiden esiintymiset siirtyivät vähitellen ravintoloihin.[53] Maaliskuussa 1990 ilmestyi albumiKans’an Popeda, jota tehtiin Hautamäen kotistudiolla yhtyeen silloisella mittapuulla varsin pitkään, useita kuukausia.Guns N’ Roses -yhtyeen nimestä väännettyKans’an Popeda menestyi kohtuullisesti ja nousi listalla kolmanneksi. Tältäkin levyltä puuttuivat kuitenkin hitit, eivätkä sen singletkään saavuttaneet listasijoituksia.[54] Popedan kolmen viimeisimmän studioalbumin kokonaismyyntiluvut olivat jääneet selvästiHarasoo- jaPohjantähden alla -albumien vastaavista.[55] Yhtyeen keikkasuosioon levyjen myynti ei kuitenkaan enää vaikuttanut.[56]
Costello Hautamäen ja Timo Tapanisen välit kiristyivät 1990-luvun taitteessa.[57] Tapaninen oli tyytymätön statistin rooliinsa Popedassa ja olisi halunnut vaikuttaa yhtyeeseen enemmän. Lopulta hän lähti yhtyeestä toukokuussa 1990.[58] Kesän keikkoja Popeda teki viisihenkisellä kokoonpanolla, mutta myös basisti Jyrki Melartin oli alkanut kyllästyä ja lopulta erosi yhtyeestä saman vuoden lokakuussa.[59]
Markku Petander liittyi Popedan uudeksi basistiksi syksyllä 1990. Petander tunnettiin entuudestaan ennen kaikkea kitaristina, ja hän oli soittanut muun muassaYö-yhtyeessä. Varsinaista toista kitaristia yhtyeeseen ei kuitenkaan enää haluttu, vaikka Petander soittikin Popedan levyillä myös kitaraa. Popeda sai Petanderista myös merkittävän lauluntekijän. Arwo Mikkosen kuoleman jälkeen säveltämisestä oli vastannut pääasiassa Costello Hautamäki, mutta nyt hänen taakkansa helpottui. Heti keväällä 1991 Popeda sai pitkästä aikaa ison menestyskappaleen, kun Petanderin säveltämä ”Punaista ja makeaa” nousi listaykköseksi.[60]
Vuonna 1992 julkaistuSvoboda-albumi oli pitkälti Hautamäen ja Petanderin tekemä levy, ja sen tuotantoon panostettiin poikkeuksellisen paljon.[61] Albumi sisälsi hittisinglet ”Punaista ja makeaa”, ”Repe ja Lissu”, ”Kirje” sekä ”Kersantti Karoliina”, jonka B-puolella oli niin ikään menestykseksi noussut ”Mää ja Tapparan mies”.[62] Albumi myi platinaa,[63] ja se on Popedan myydyin studioalbumi.[64] Vuonna 1993 yhtyeeltä julkaistiin singlejen B-puolista ja muista harvinaisuuksista koottu kokoelmaPeetlehemin pesäveikot (nopein saa).[65]
Svobodan seuraaja oli vuonna 1994 ilmestynytH.Ö.N.Ö.[66] Peräti 17 kappaletta sisältäneellä albumilla käytettiin paljon yhtyeen ulkopuolisia laulunkirjoittajia, ja levyllä oli vain viisi Mustajärven sanoitusta.[67] Albumin työstäminen oli hyvin hajanaista, eivätkä yhtyeen jäsenet olleet studiossa tiettävästi kertaakaan samanaikaisesti. Lisäksi tuottajaMika Sundqvist ei ollut levyllä mukana, minkä vuoksiH.Ö.N.Ö. oliSvobodaakin enemmän Hautamäen ja Petanderin kaksin työstämä albumi. Hajanaisuutensa vuoksi albumi oli kuitenkin Popedan musiikillisesti monipuolisin.H.Ö.N.Ö. myi kultaa, mitä edesauttoi mukana ollut hittisingle ”Tahdotko mut tosiaan”. Myös kappaleesta ”Erotomania” tuli suosittu.[68]
Popeda matkusti keväällä 1995Lontooseen äänittämään ajan muodin mukaisen unplugged-albumin. KyseinenLive at the BBC sisälsi pääasiassa yhtyeen vanhoja kappaleita, jotka oli sovitettu akustisiksi versioiksi. Basistina oli mukana Eppu NormaalinSami Ruusukallio, koska Markku Petander soitti toista kitaraa. Albumi ilmestyi elokuussa, mutta se ei noussut listalla sijaa 14 korkeammalle. Myös suurin osa Popedan jäsenistä oli tyytymättömiä levyyn. Julkaisun aikoihin Popeda teki muutamia akustisia keikkoja esimerkiksi televisiossa.[69]
Basisti Markku Petander mursi kätensä Popedan talvitauolla ja joutui yhtyeestä sivuun. Petander oli jo pitkään tiedustellut kitaristin paikkaa Popedasta ja asetti paluunsa ehdoksi sen, että hän pääsisi kitaristiksi. Popeda ei kuitenkaan tarvinnut toista kitaristia, ja Petander jatkoi uraansa kitaristina Yö-yhtyeessä. Popedan uudeksi basistiksi tuli pienen harkinnan jälkeen uudelleen Jyrki Melartin. Hänen oli alun perin tarkoitus toimia ainoastaan väliaikaisena tuuraajana, mutta hän huomasi viihtyvänsä yhtyeessä ja jäi siihen pysyvästi.[70]
Yhtye ryhtyi syksyllä 1996 työstämään seuraavaa albumiaan500 cc. Petanderin lähdön jälkeen sävellyksistä vastasi jälleen lähes yksinomaan Hautamäki. Musiikillisesti500 cc oli totuttua poptyylisempi.[71] Albumilla on muun muassa kappale ”Mannaa mammonaa”, jolla yhtye voitti vuonna 1997jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen tunnusmusiikin sävellyskilpailun sekä ”Minä, sinä ja Mannerheim”, jossa laulaa myös sen säveltänytKlamydia-yhtyeenVesku Jokinen.[72] Albumin pikkuhitti oli sen sijaan ”Mustameri ja mies”.500 cc ilmestyi huhtikuussa 1997, eikä se myynyt kultalevyyn oikeuttavaa määrää.[73]
Yhtye julkaisi vuoden 1997 syksyllä kokoelma-albuminHittejä, kersantti Karoliina!.[74] Se myi tuoreeltaan kultaa ja pari vuotta myöhemmin platinaa.[75]
Popeda teki elokuussa 1998 noin viikon mittaisen keikka- ja lomamatkanLibanoniin, jossa se esiintyi YK-joukoille.[76] Vuoden viimeinen esiintyminen oli 7. marraskuuta TampereenPakkahuoneella järjestetty 20-vuotisjuhlakonsertti.[77]
Lainakappaleista koostuva albumiVieraissa ilmestyi vuonna 1999.[78] Levy ei menestynyt toivotusti ja oli listoilla vain neljä viikkoa ja korkeimmillaan seitsemännellä sijalla.[79] Popeda jäi tauolle marraskuussa.[80]
Vuosituhannen vaihtuessa Popedaa leimasivat ristiriidat ja välirikot. Costello Hautamäki ja Jyrki Melartin halusivat vaihtaa kosketinsoittajan ja rumpalin, mitä Pate Mustajärvi vastusti. Kosketinsoittaja Jukkis Järvisen ja rumpali Kari Holmin pitkä ura Popedassa tuli kuitenkin lopulta päätökseen. Pattitilanteessa yhtyeen tauko venyi, jolloin Hautamäki ja Melartin aktivoivatThe Neropats -yhtyeen, joka keikkaili ja teki albumin.[81] Neropatsin kolmas jäsen oli rumpaliArto ”Arska” Rautajoki, ja kun Mustajärvi kuuli kokoonpanon tekemiä demoja, hän lopulta suostui jatkamaan Popedassa. Rautajoki liittyi virallisesti Popedaan, ja uudeksi kosketinsoittajaksi tuliJani Kemppinen.[82]
Hautamäen, Mustajärven ja levy-yhtiön Epe Heleniuksen keskinäisen palaverin pohjalta alettiin työstää uutta albumiaJust!. Levyn työstäminen käynnistyi vaikeuksilla, kun äänityssessioiden alussa Mustajärvi ei osallistunut harjoituksiin tai äänityksiin, ja albumin valmistuminen alkoi näyttää epävarmalta. Lopulta Mustajärvi ryhdistäytyi ja kirjoitti sanoitukset kymmeneen kappaleeseen. Huhtikuussa 2001 julkaistuJust! palautti yhtyettä musiikillisesti 1980-luvun suuntaan. Levy oli korkeimmillaan listasijalla 12 eikä sillä ollut isoja hittejä, mutta haasteelliset lähtökohdat huomioiden sitä pidettiin työvoittona.[83] Välivuoden 2000 jälkeen yhtye palasi myös konsertoimaan.[84] Lokakuussa Popeda esiintyi jälleen rauhanturvaajille, tällä kertaaBosniassa.[85]
Vesa Kontiaisen jaKjell Starckin kirjoittama Popeda-kirjaIlikeesti kiitää ilmestyi elokuussa 2001. Siitä julkaistiin päivitetty uusintapainos toukokuussa 2009.[86]
Popedan alkuperäinen basisti ja perustajajäsen Ilpo Ainiala kuoli helmikuussa 2002.[87] Costello Hautamäki oli vuosina 2002–2004 mukana myösHanoi Rocks -yhtyeessä. Popedan muut jäsenet vaativat häntä lopulta valitsemaan yhtyeistä toisen, jolloin hän erosi Hanoi Rocksista.[88]
Olli Lindholmin säveltämä ja Pauli Hanhiniemen sanoittama ”Kakskytä centtiä” toi Popedalle vuonna 2002 pitkästä aikaa ison menestyskappaleen.[89] Syksyllä ilmestyi kokoelma ja tupla-CDPelkkää juhlaa, joka sisälsi yhtyeen tunnetuimpien kappaleiden lisäksi myös Pate Mustajärven soololevytyksiä. Albumi myi heti platinaa ja vuoteen 2006 mennessä tuplaplatinaa. Albumin tarkoituksena oli Popedan 25-vuotisen uran juhlistamisen lisäksi tukea samana syksynä järjestettävää konserttikiertuetta.[90] Kyseinen 13 esiintymisen mittainen 25-vuotisjuhlakiertue käynnistyi lokakuussa, ja yhtye esiintyi sille poikkeuksellisesti myös suurissa konserttitaloissa ja -saleissa.[91] Joitakin keikkoja haittasi merkittävästi Mustajärven alkoholinkäyttö.[92] Esiintymisestä Tampereen Pakkahuoneella koostettiin yhtyeen ensimmäinenDVD-julkaisu,Hyvää iltaa, Tampere!.[93]
Popedalta ei ilmestynyt vuonna 2003 albumeja tai singlejä, vaan yhtye keskittyi keikkailuun.[94] Levy-yhtiö Poko Rekords yritti vuonna 2004 luoda yhtyeen uralle nostetta tilaamalla ”Ei lasten käsiin” -nimisen kappaleen lauluntekijäkaksikoltaRisto Asikainen –Ilkka Vainio. Yhtye suhtautui kappaleeseen vastahakoisesti, eikä siitä tullut isompaa menestystä. Loppuvuodesta keikoilla alkoi olla ongelmia ja niiden taso vaihdella Mustajärven runsaan alkoholinkäytön takia. Popedan keikkamyyjä Jouko Karppasen mukaan yhtyeen keskeyttämistä pohdittiin vakavasti useita kertoja.[95]
SeuraavaaHäkää!-studioalbumia alettiin työstää vuonna 2005. Levytysprosessiin liittyi jälleen haasteita. EdellisenJust!-albumin tavoin Mustajärvi oli studiolta poissa, minkä vuoksi soitinosuudet ja jopa miksaus tehtiin ennen lauluosuuksia. Levy-yhtiö halusi albumin ilmestyvän joulumarkkinoille ja oli huolissaan sen valmistumisesta.Häkää! ilmestyi lopulta marraskuun lopulla, mikä oli Poko Rekordsin Epe Heleniuksen mukaan aivan liian myöhään. Albumi nousi listalla sijalle 17. Basisti Jyrki Melartinin mukaanHäkää! oli tarpeellinen välityö. Sillä on muun muassaIsmo Alangon,Samuli Laihon jaJukka Kiviniemen Popedalle tekemä kappale ”Ikurin mimmi”, joka julkaistiin myös singlenä ja oli pieni menestys.[96]
Solisti Pate Mustajärveä ei saatu lähtemään vuoden 2006 ensimmäisille keikoille, joten häntä tuurasi hänen sukulaisensa,Mustat Enkelit -yhtyeen laulajaJussi Aaltonen. Mustajärvi palasi esiintymään helmikuun lopulla.[97] Popeda teki myös muutamia yhteiskeikkojaBloodpit-yhtyeen kanssa.[98] Kokonaisuudessaan vuosi 2006 oli Popedalle vaikeaa aikaa.[99]
Keikkavuosi 2007 alkoi hyvin, mutta Mustajärven juominen paheni kesällä, ja osa esiintymisistä jouduttiin keskeyttämään. Heinäkuussa yhtye teki kireissä tunnelmissa sujuneen 30-vuotisjuhlaristeilyn ja minikeikanPyhäjärvellä. Vain pari päivää myöhemmin Mustajärvi sai sairauskohtauksenMuuramen Riihivuorirockiin saavuttaessa ja joutui sairaalaan. Kesän lopuilla keikoilla Mustajärveä tuurasi jälleen Jussi Aaltonen. Mustajärvi lopetti alkoholinkäytön syyskuussa ja lähtiMinnesota-hoitoonLapualle.[100] Suunnitellun studioalbumin julkaisu siirtyi seuraavaan vuoteen, mutta sen tilalla ilmestyi kultalevyyn yltänyt kokoelma30-vuotinen sota 1977–2007.[101]
Mustajärven raitistuttua kosketinsoittajaJani Kemppisen ja rumpaliArska Rautajoen urat Popedassa päättyivät. Muiden jäsenten mukaan henkilökemiat heidän kanssaan eivät kohdanneet, vaikka he soittivat yhtyeessä noin kuusi vuotta. Alkusyksy 2007 vietettiin epävarmuudessa, eikä jatkosta ollut tietoa.[102] Lopulta seuraavan talven aikana yhtyeeseen liittyivät kosketinsoittajaIso-Pate Kivinen ja rumpaliLacu Lahtinen.[103] He molemmat olivat soittaneet aiemminHanoi Rocks -yhtyeessä,[104] jonka kautta he tunsivat Costello Hautamäen entuudestaan.[105] Muutokset kokoonpanossa toivat yhtyeeseen uutta myönteistä henkeä.[106] Kesän 2008 merkittävimpiä konsertteja oli esiintyminen Suomi-ilmiö-tapahtumassaTampereen stadionilla.[107]
Uusi kokoonpano oli alkanut työstää uutta studioalbumia loppukeväästä, jaTäydelliset miehet -nimen saanut albumi ilmestyi syyskuussa 2008.[108] Albumi nousi suoraan listasijalle kaksi ja siitä myönnettiin kultalevy tammikuussa 2009.[109] Albumin suosituin kappale oli ”Elän itselleni”. Lisäksi ”Rio de Janeiro” soi paljon radiossa.[110] Vuonna 2009 Popedalta ei ilmestynyt levyjä, mutta se konsertoi ahkerasti esiintymällä esimerkiksi useilla kesän festivaaleilla. Costello Hautamäki joutui jättämään elokuussa kaksi konserttia väliin kuumeen takia, ja häntä tuurasi kitarassa Jussi Ojanen.[111]
Popedan kolmas livealbumiPitkä kuuma kesä 2010 – Live äänitettiin kolmessa eri konsertissa kesällä 2010 ja julkaistiin 27. lokakuuta. Albumi ei ollut suuri myyntimenestys, vaan nousi listalla kahdeksanneksi ja pystyi listalla vain kolme viikkoa. Samanaikaisesti albumin kanssa ilmestyiPitkä kuuma kesä -DVD, joka oli taltioitu heinäkuussa TampereenTammerfestissä.[112]
UuttaVoitto-studioalbumia äänitettiin pitkin vuotta 2011 useissa studioissa. Albumin soundimaailma oli hieman erilainen ja monipuolisempi, ja melodioihin oli panostettu. Levyllä käytettiin poikkeuksellisesti useita yhtyeen ulkopuolisia sanoittajia, kutenVexi Salmi,Jouni Hynynen jaJani Viitanen.Voitto ilmestyi lokakuussa 2011, nousi listalla neljänneksi ja ylitti 10 000 kappaleen kultalevyrajan. Vexi Salmen tekstittämä ”Hääkellot soi” julkaistiin singlenä.[113]
Popeda oli mukana vuonna 2013 ilmestyneessä suositussamanserock-elokuvassaVuonna 85, jossa se esitti livenä kappaleen ”Kuuma kesä”.[114] Samana vuonna Popeda teki 35-vuotisjuhlakiertueen.[115] Marraskuussa ilmestyi kuusi CD-levyä sisältäväMuseorekisterissä-boksi ja sen 38 kappaleeseen rajattu kahden CD:n versioMuseorekisterissä – karvanopat ja Wunderbaum.[116]
Yhtye sijoittui toiseksi Vuoden tamperelainen -äänestyksessä 2015.[117]
Popeda täytti vuonna 2017 40 vuotta. Yhtye julkaisi 17. maaliskuuta 2017 uuden studioalbuminHaista Popeda! .
Jyrki Melartin lähti Popedasta marraskuussa 2021. Hän jätti yhtyeen yllättävästi kesken kiertueen pari viikkoa ennen merkittävääTampereen Kannen areenan avajaisviikonlopun konserttia. Ensin Melartin ilmoitti bändille jäävänsä pois kahdelta keikalta puolisonsa sairastumisen vuoksi. Tuuraajaksi tuli Costello Hautamäen poikaAlex Hautamäki, joka on vieraillut Popedan keikoilla aiemminkin. Pian Melartin ilmoitti yhtyeen keikkamyyjälle puhelimitse jättävänsä yhtyeen ja jäävänsä eläkkeelle. Melartinin äkillinen lähtö yllätti Popedan jäsenetkin.[118][119][120] Alex Hautamäki jatkoi basistina keikoilla ja maaliskuussa 2022 hänet valittiin viralliseksi jäseneksi.[121]
Pate Mustajärvi ilmoitti marraskuussa 2022 lähtevänsä Popedasta ja esiintyvänsä yhtyeessä viimeisen kerran Ratinasta poikki -konsertissa Tampereen stadionilla seuraavan vuoden syyskuussa.[122] Mustajärvi oli miettinyt yhtyeen jättämistä jo vuodesta 2020, mutta koronapandemia viivästytti asiaa. Lopulta hän kertoi päätöksestään Popedan jäsenille ja muulle henkilökunnalle maaliskuussa 2022. Mustajärvi ei kertonut yksittäistä syytä lopettamiselle. Hän on maininnut muusikon ammatin raskaat puolet, kuten ajamisen, valvomisen ja keikkailun vanhemmalla iällä. Mustajärven viimeinen konsertti Popedan laulajana keräsi yli 28 000 katsojaa ja oli loppuunmyyty.[123] Hautamäki ilmoitti pian konsertin jälkeen, että Popeda tiedottaa jatkosuunnitelmistaan tammikuussa 2024.[124] Mustajärvi antoi Hautamäelle luvan esiintyä Popeda-nimellä, sillä kitaristi halusi jatkaa Popedan nimellä esiintymistä. Asia sovittiin keväällä 2023 pidetyssä palaverissa, jonka aikana syntyi kiista oikeuksista Popedan nimeen. Kiista sovittiin ja muut jäsenet halusivat olla mukana ilman Mustajärveä jatkavassa Popedassa.[125] Hautamäki sai paljon hakemuksia Popedan laulajan pestiin ja kävi jokaisen läpi.[126]
Popeda tiedotti tammikuussa 2024Olli Hermanin olevan yhtyeen uusi laulaja.[127] Hautamäki ja Herman tekivät yhteistyötä kesällä 2023, kun Hautamäki kärsi flunssasta soolokiertueensa aikana. Hän pyysi Hermanin laulamaan puolestaan. Onnistuneen konsertin jälkeen Hautamäki pohti Hermanin sopivan Popedaan ja päätti kysyä häntä mukaan. Herman yllättyi pyynnöstä, mutta suostui heti. Popeda aloitti keikkailun Hermanin kanssa maaliskuun 2024 lopussa.[128]
Popedan musiikissa ei ole ollut suuria muutoksia.[129] Yhtyeen henkiset juuret ovatboogierockissa. Alkuaikoina yhtyeen musiikissa ja sanoituksissa oli vaikutteitauudesta aallosta,[12] mutta 1980-luvun alussa musiikkityyli muuttui hiemanhard rock -tyylisemmäksi ja melodisemmaksisuomalaiseksi rockiksi. Popedaa on kutsuttu suomalaisen ”äijärockin” luojaksi,[129] ja yhtyeen musiikkia on kuvattu myös ”junttirockiksi”.[130]Epe Helenius, joka kiinnitti Popedan omallePoko Rekordsilleen vuonna 1977, kutsui yhtyettä ”SuomenRolling Stonesiksi”. Rolling Stones on antanut Popedalle musiikillisia vaikutteita ja esimerkiksi vuonna 1999 levytetty ”Mustaa” on suomennos Rolling Stonesin kappaleesta ”Paint It, Black”.
Suurimman osan Popedan kappaleista on säveltänyt kitaristiCostello Hautamäki ja sanoittanut solistiPate Mustajärvi.lähde? Vuoden 1980Raswaa koneeseen -albumista vuoteen 1986 asti sävellyksistä vastasi pitkälti silloinen kitaristiArwo Mikkonen.[131] Sävellyksiä teki yhtyeessä ollessaan myösMarkku Petander (muun muassa ”Tahdotko mut tosiaan”).[132] Negative-yhtyeen solistiJonne Aaron on tehnyt Popedalle kappaleen ”Elän itselleni”.
Yhtyeen laulukieleksi valikoitui suomiJuice Leskisen,Hectorin,Dave Lindholmin jaTuomari Nurmion innoittamana. Mustajärvi sai sanoituksiinsa inspiraatiota esimerkiksi uutisista, musiikista ja elokuvista, ja hänen teksteissään on paljon myös yhteiskunnallista kritiikkiä. Popedalle ovat tehneet sanoituksia myös muun muassaPauli Hanhiniemi (”Tahdotko mut tosiaan”) jaJuice Leskinen (”Mää ja Tapparan mies”).[132]Voitto-albumille (2011) kappaleita sanoittivat Mustajärven lisäksi muun muassaVexi Salmi,Jouni Hynynen jaJukka Takalo.
Popeda oli suosionsa huipulla 1980-luvulta 1990-luvun alkuun. Yhtyeen kuuluisimpia kappaleita ovat muun muassa ”Kuuma kesä”, ”Tahdotko mut tosiaan”, ”Kersantti Karoliina”, ”Matkalla Alabamaan”, ”Punaista ja makeaa” ja ”Lihaa ja perunaa”.[129][133] Vuonna 1985 julkaistu ”Kuuma kesä” valittiin MTV:n äänestyksessä vuonna 2016 parhaaksi kesäkappaleeksi.[129]
| Alkuperäinen (1977–7/1979) |
|
|---|---|
| (7/1979–1981) |
|
| (1981) |
|
| (1/1982-4/1982) |
|
| 4/1982–12/1982 |
|
| 1/1983–3/1983 |
|
| 3/1983–10/1983 |
|
| 10/1983–12/1985 |
|
| 1/1986–2/1986 |
|
| 3/1986–5/1990 |
|
| 5/1990–10/1990 |
|
| 1990–1995 |
|
| 1996–1999 |
|
| 2001–2007 |
|
| 2008–2021 |
|
| 2022–2023 |
|
| 2024– |
|
| Studioalbumit | |
|---|---|
| Livealbumit | |
| Kokoelmat | |
| Singlet |
|
| Muuta | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
