| Pommerin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osaseitsenvuotista sotaa | |||||||
 Pommerin kartta | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| |||||||
| Komentajat | |||||||
| Heinrich von Manteuffel | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
20 000 | ei tiedossa | ||||||
| Tappiot | |||||||
joitakin tuhansia kuolleita | |||||||
Pommerin sota käytiin vuosina 1757–1762Ruotsin jaPreussin kuningaskunnan välilläRuotsin Pommerin hallinnasta. Sota oli osaseitsenvuotista sotaa.
Ruotsi liittyi sotaanVenäjän,Ranskan jaSaksin puolelle vuonna 1757. Ruotsin sotatoimet etenivät huonosti ja sotatoimia johti sodan aikana viisi eri ylipäällikköä. Ruotsalaiset olivat tyytyväisiä, kun rauha saatiin aikaan Preussin kanssa vuonna 1762 ilman alueluovutuksia.Rauhanvälittäjänä toimi Ruotsin kuningatarLoviisa Ulriika, joka oli Preussin kuningasFredrik II Suuren sisar.
Seitsenvuotinen sota syttyi Euroopassa vuonna 1756. SodassaPreussi jaIso-Britannia taistelivatRanskan,Saksin jaVenäjän liittokuntaa vastaan. Ranska halusi Ruotsin mukaan sotaan ja lupasi taloudellista tukea, mikäli Ruotsi ryhtyisi sotaan Preussia vastaan ja lähettäisi 20 000 miehen armeijan Pommeriin. Preussin vastainen liittokunta vaikutti ylivoimaiselta ja Ruotsille näytti aukeavan mahdollisuus laajentaaPommerin alueitaan. Lisäksivaltaneuvostossa enemmistönä olleetHattujen edustajat halusivat nöyryyttää Ruotsin kuningatartaLoviisa Ulriikaa, joka oli Preussin kuningasFredrik II Suuren sisar.
Ruotsi päätti liittyä mukaan sotaan. Nimellinen syy sodalle haettiin sadan vuoden takaa: Ruotsi vetosi siihen, että se oliWestfalenin rauhan takaaja. Ruotsin hallitusmuoto ei sallinut hyökkäyssotaa ilmansäätyjen suostumusta, muttavaltaneuvosto käytti hyväkseenvaltiopäivien hajaantuessa vuonna 1756 säätyjen antamaa kehotusta käyttää hyväkseen edullisia suhdanteitaselvennä. Valtaneuvosto julisti sodan Preussille kesällä 1757.
Ruotsin armeija siirrettiin Itämeren yliRuotsin Pommeriin suuressa sekasorrossa.[1] Maajoukkojen varustamista oli lyöty laimin vuosien ajan, kun voimavarat oli suunnattu linnoituksiin ja merivoimiin. Armeijan huolto oli huonoa ja varustus puutteellista ja huonolaatuista. Lisäksi vuonna 1757 laillistetutakordit aiheuttivat pulaa kokeneistaupseereista: akordissa eli viranostossa eroava upseeri sai myydä virkansa eniten maksavalle. Kun samaan aikaan mitään eläke- tai korvausjärjestelmää ei ollut upseerin kaatumisen varalta, erosivat ruotsalaiset upseerit palveluksesta sodan aikana joukoittain.
Preussin kuningas Fredrik pärjäsi sodassa odotettua paremmin ylivoimaista liittokuntaa vastaan. Ruotsin armeija ei päässyt etenemään Pommerista, ja se oli pitkiä aikoja saarrettuina Pommerin linnoituksiin jaRügenin saarelle. Ruotsin huonosti edennyttä sodankäyntiä vaikeuttivat taudit, nälkä ja kylmyys. Ruotsin ylipäällikkö vaihtui sodan aikana neljästi. Sodan rahoittamiseksi Ruotsi joutuipainamaan lisää seteleitä ja ottamaan laittomia lainoja valtakunnan pankilta. Setelirahan määrä nousi sodan aikana kahdeksankertaiseksi, mikä ajoi talouden vakavaan kriisiin.
Säädyt kokoontuivat seuraaville valtiopäiville vuonna 1760, jolloin valtaneuvoston politiikan vastustajat nousivat runsaslukuisina esiin. Kiivaimpia vastustajia olivat niin sanotut nuoremmatmyssyt.Hattuja arvosteltiin valtiopäivillä laajasti muun muassa laittomasta sodanjulistuksesta, harvainvallan ajamisesta, talouselämän holhouksesta ja säännöstelystä sekä voimassa olleesta pakkoyhteiskunnasta. Lisäksi Pommerista valtiopäiville saapuneet aateliset upseerit aiheuttivat ylimääräistä arvosteluaselvennä. Hattupuolue sai vaivoin pidettyä valta-asemansa tärkeimmissä elimissä. Kolme valtaneuvosta joutui eroamaan voimakkaan arvostelun takia.
Sota päättyi vuonna 1762, kun kuningatarLoviisa Ulriikan välityksellä Ruotsi solmi rauhan Preussin kanssa Hampurissa ilman alueluovutuksia. Sodan seurauksena Ruotsin kuningasparinAadolf Fredrikin ja Loviisa Ulriikan asema parani. Kuningasta nöyryyttänyt vallankaappausyritys vuonna 1756 poistettiin asiakirjoista, ja aateli merkitsi pöytäkirjaansa sydämelliset kiitokset kuningattarelle rauhanvälityksestä.
Pommerin sodan seurauksenaperunanviljely yleistyi Ruotsissa ja Suomessa.[2]
.svg)