Pohjois-Mariaanit (engl.Commonwealth of the Northern Mariana Islands,tšamorroksiSankattan Siha Na Islas Mariånas,karoliiniksiCommonwealth Téél Falúw kka Efáng llól Marianas) on 15 saaresta koostuvaYhdysvaltain territorio pohjoisellaTyynellä valtamerellä. Se sijaitseeHavaijin jaFilippiinien välillä, matka Havaijille on kolminkertainen matkaan Filippiineille verrattuna.
Pohjois-Mariaanit on 477 neliökilometrin laajuinen ja 483 kilometriä pitkä saariketju, joka koostuu 14 saaresta tai saariryhmästä.[2]Maariaanien saaristoon kuuluu lisäksiGuam.[3] Mariaanien saarikaari jatkuu pohjoiseen, ja se muodostaa vulkaanisen kaarenOgaawara- jaIzusaarten kanssa. EtelässäGuam on Mariaanien saarten jatkumoa.[2]
Saarilla vallitseetrooppinenmeri-ilmasto, jota lauhduttavatkoillispasaatituulet. Vuodenaikojen lämpötilavaihtelu on pientä, ja vuoden keskilämpötila on 29 astetta.[3]Sadanta on Saipanilla 1 800 millimetriä vuodessa. Pohjoisimmat saaret ovat selvästi kuivempia.[4]Taifuunit ovat yleisiä elokuun ja marraskuun välisellä aikana, ja ne voivat iskeä saarille rajustikin. Esimerkiksitaifuuni Yutu aiheutti vuonna 2018 laajoja tuhoja Saipanilla ja Tinianilla.[3]
Portugalilainen muttaEspanjan lipun alla purjehtinytFernão de Magalhães näki 6. maaliskuuta 1521 ensimmäisenä eurooppalaisena Mariaanit.[8] Ei ole varmuutta, millä saarilla Magalhães vieraili, mutta hän kuitenkin antoi saarille nimen ”Ladrones” eli ”Varkaat”. Muutama saarelainen oli vienyt yhden retkikunnan aluksen perästä pienen jollan.[6] Saaria asutti tuollointšamorrokansa.[8]
Miguel López de Legazpi saapui 1565 Guamiin ja julisti kaikki Mariaanit Espanjalle kuuluviksi. Espanja ei kuitenkaan asuttanut saaria, ja seuraava eurooppalainen oli 1588 saarilla vieraillut englantilainen seikkailijaThomas Cavendish. Espanjakolonisoi Mariaanit pysyvästi 1668, kun pappiDiego Luis de San Vitoresin mukana tuli muita pappeja, maallikoja, naisia ja muutamia filippiniläisiä sotilaita. Hän nimesi saaret Mariaaneiksi retken rajoittajan kuningatarMaria Annan mukaan.[6]
Espanjalaiset perustivat siirtokuntaansa kirkkoja ja uskonnollisia kouluja, mitä saarelaiset vastustivat kapinoimalla. Espanjalaiset vastasivat ja siirsivät saarelaiset erilliskyliin. Iso osa asukkaista kuoli pakkosiirroissa ja sairauksien leviämisen seurauksena.José de Quiroga y Losada toimi 1680–1696 Mariaanien kuvernöörinä, ja hän alisti saarelaisetTšamorrosodissa valtaansa. Monet pakenivat kukkukoille, ja Saipanin ja Rotan asukkaat siirrettiin Guamille. Tšamorrot joutuivat lopulta tunnustamaan Espanjan kuninkaan vallan ja hyväksyä espanjalaiset tavat.[6]
Saksa perusti Saipanille hallintokeskuksensa. Guam ja Pohjois-Mariaanit alkoivat eriytyä, kun Guamia hallitsi Yhdysvallat. Saksa perusti Pohjois-Mariaaneille plantaaseja, ja erityisestikopran tuotanto kiinnosti.Japani valloittiensimmäisessä maailmansodassa Pohjois-Mariaanit sekä ison osanMikronesiaa. Japani sai ne sodan jälkeen virallisesti haltuunsaEteläisen Tyynenmeren mandaattialueena. Japanin valta oli suoraa, ja saaria pyrittiin japanilaistamaan. Saarilla kuitenkin edistettiin myös terveydenhuoltoa, ja Japani perusti isoa sokeriruokoplantaaseja ja -jalostamoja.[6]
Japani valtasitoisessa maailmansodassa myös Guamin ja teki sen jälkeen Mariaaneista itään ja etelään suuntautuneiden iskujensa tukikohdan. Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet valtasivat kesä–heinäkuussa 1944 taisteluissaSaipanin,Tinianin jaGuamin. Yhdysvallat käytti saaria pommikoneiden tukikohtana, jaHiroshiman ja Nagasakin pommitukset suoritettiin Tinianilta.[6]
Vuonna 1978 Yhdysvallat teki Pohjois-Mariaanien kanssa sopimuksen poliittisesta unionista, jossa Pohjois-Mariaanit saivat kuvernöörijohtoisen itsehallinnon. Samana vuonna muualla huoltohallintoalueella järjestettiinkansanäänestys uudesta perustuslaista, mutta koska Pohjois-Mariaaneja hallinnoitiin erillään muusta huoltohallintoalueesta, siellä ei järjestetty kansanäänestystä.[10] Pohjois-Mariaanien asukkaat saivat samallaYhdysvaltain kansalaisuuden.
Huoltohallintoalue lakkautettiin virallisesti 4. marraskuuta 1986. Samalla Pohjois-Mariaanien unionisopimus Yhdysvaltain kanssa astui voimaan. Sisäministeriönsaariasioiden virasto sai vastuulleen liittovaltion varojen käytön Pohjois-Mariaaneilla. Saarivaltio pääsi vuonna 2008 ensimmäisen kerran valitsemaan edustajanYhdysvaltain edustajainhuoneeseen.[6]
Pohjois-Mariaanit ovat poliittisessa unionissa Yhdysvaltain kanssa. Sillä on merkittävä päätösvalta sisäisissä asioissaan, mutta ulkopolitiikasta ja puolustuksesta vastaa Yhdysvallat. Saarilla on edustajansa myösYhdysvaltain edustajainhuoneessa, mutta tällä ei ole siellä äänioikeutta.[11] Tammikuussa 2025 Pohjois-Mariaanien edustajana aloittiKimberlyn King-Hinds.[12]
Territorio on poliittiselta statukseltaanorganized jaunincorporated. Sillä on siisYhdysvaltain kongressin säätämän lain nojalla oikeus autonomiaan, mutta Yhdysvallat voi kongressin päätöksellä tunnustaa maan itsenäisyyden tai siirtää suvereniteetin toiselle valtiolle, koska territorio onunincorporated.[13][14][15]
Pohjois-Mariaaneilla pätee yhdysvaltalainen lainsäädäntö. Poikkeuksena on tulli- ja jotkin verotusasiat.[19] Saarilla on oma oikeuslaitos, joka vastaa sen sisäisistä ongelmista elleivät ne koske Yhdysvaltain liittovaltion lakeja, jolloin saarten korkeimman oikeuden päätöksistä voi valittaaYhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen.
Pohjois-Mariaanien talous perustuu matkailulle, ja maan talous kärsi pahoinkoronapandemian seurauksena. Vuonna 2019 maassa vieraili lähes 500 000 ihmistä. Vuonna 2021 vierailijoita oli vain 12 700, ja vuonna 2024 vierailijoiden määrä oli kasvanut taas yli 220 000. Pandemian aikana Pohjois-Mariaanien valtiontalous pyöri oikeastaan liittovaltion tuen avulla, ja maassa on arvioitu, että hotelliala tarvisi noin 500 000 matkailijaa vuosittain.[20]
Pohjois-Mariaanit tukeutuvat pitkälti tuontitavaraan, ja noin 90 prosenttia kaikesta marketeissa myytävästä tavarasta joudutaan tuomaan. Maanviljely ja kalastus ovat myös pienimuotoisia, vaikka hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja lihaa on kausittain myytävänä. Vihannekset ja melonit ovat keskeisimmät maataloustuotteet.[21]
Pohjois-Mariaanientyövoimasta yli puolet on melkein koko 2000-luvun ollut ulkomaalaisia. Vuonna 2019 yhdysvaltalaisten osuus nousi 56 prosenttiin; osittain siksi, että pysyvän oleskeluluvan haltijat laskettiin myös mukaan yhdysvaltalaisiksi. Ulkomaalaisen työvoiman tarve on vaihdellut Pohjois-Mariaaneilla kuitenkin huomattavasti. Ulkomaalaisia tuli 2000-vuosikymmenen puolivälissä erityisesti työskentelemään vaateteollisuuden pariin. Vuonna 2005 työvoimasta 75 prosenttia oli ulkomaalaisia.[22] Vaateteollisuus kuitenkin kuoli nopeasti, mutta alalla oli pahimmillaan lähes 30 000ihmiskaupan uhria työvoimassa. Tapauksista nostettiin myös useita oikeusjuttuja.[23] Vuonna 2022 eniten työllistävin ala oli majoitus- ja ruokapalvelut. Sitä seurasivat vähittäiskauppa, terveydenhuolto, hallinto ja rakennusteollisuus.[24]
Pohjois-Mariaanit liittyi 2007 Yhdysvaltojenvähimmäispalkkalainsäädäntöön, ja vuonna 2018 siirtymäajan jälkeen lain mukainen vähimmäispalkka on sama kuin liittovaltiossa.[22] Pohjois-Mariaanien virallinen valuutta onYhdysvaltain dollari. Vuonna 2020 territorionbruttokansantuote oli kokonaisuudessaan 858 000 000 dollaria ja asukasta kohden oli 17 302 dollaria.[25]
Pohjois-Mariaaneilla ei juurikaan ole julkista liikennettä, mutta sukkulabusseja kulkee jonkin verran. Saarten välillä kuljetaan pääosin lentokoneella. Laivoja käytetään myäs rahtiin.Saipanin kansainvälisen lentoaseman lisäksi myös Rotalla ja Tinianilla on pienemmät lentoasemat. Saipanilla on myös suurin satama.[26]
Pohjois-Mariaanien sähkö tuotetaan pääosin viidellädieselöljyllä toimivalla voimalaitoksella. Niistä kolme on Saipanilla. Rotalla ja Tinianilla on molemmilla yksi voimalaitos. Saarilla on myös jonkun verran aurinko- ja tuulivoimaloita.[3]
Pohjois-Mariaanien asukasluku vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan oli 47 329.[27] Asukasluku on pudonnut vuodesta 2000 selvästi. Vuoteen 2000 astiväestönkasvu oli positiivista, ja tuolloin saarilla asui 69 221 ihmistä. Asukasluku vuoden 2010 väestönlaskennassa oli enää 53 833. Asukasluvun vähentyminen 2000-luvun alussa aiheutui piktälti mattotehtaiden sulkemisesta ja vierastyöläisten määrän vähentymisestä. Kiinalaisia vuonna 2000 oli 15 600, kun vuonna 2010 niitä oli enää 3 400.[28]
Pohjois-Mariaanien alkuperäisasukkaat ovatmikronesialaisia, ja varhaisten muuttajien jälkeläiset ovattšamorroja.[29] Tšamorroja vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan saarilla asui yli 12 000 eli noin neljännes. Filippiiniläisten osuus oli 32,7 prosenttia (melkein 15 500). Pienempiä osuuksia oli kiinalaisia (3 270),karoliineja (2 271),chuukilaisia (1 403) jakorealaisia (1 269).[30] Asukkaista 54,6 prosenttia on syntynyt Pohjois-Mariaaneilla. Filippiineillä syntyneitä on 23,7 prosenttia.[31] Saarilla syntyvät henkilöt ovat syntyperäisiäYhdysvaltain kansalaisia, mutta koska alue on territorio, sen asukkaat eivät saa äänestääYhdysvaltain presidentinvaaleissa.[7]
Kouluissa noudatetaan amerikkalaista järjestelmää ja opetuskieli on pääsääntöisesti englanti.[15] Jokaisella asutulla saarella on peruskoulu ja sairaala, ja koulunkäynti on pakollista 6–16 vuoden iässä. Saipanilla on sekä julkisia että kirkkojen toisen asteen oppilaitoksia.Northern Marianas College perustettiin 1981, ja monet opiskelevat korkeakoulun ulkomailla, erityisestiGuamin taiHavaijin yliopistoissa.[16]
_(small_islands_magnified).svg)
.svg)