.jpg)
Moreeni[1] on sekalajitteinenmaalaji, joka sisältää kiviaineksen eri raekokojasavesta kallionlohkareisiin. Sitä syntyy nykyisten ja muinaistenjäätiköiden taimannerjäätiköiden irrottamasta ja kuljettamastakallionkiviaineksesta sekä jäätikön mukaansa sieppaamista kallioita peittäneistä vanhoistamaaperän kerrostumista ja kallioperänrapautumistuotteista. Se on yleinen maalaji esimerkiksiPohjoismaissa, jonne sitä muodostui runsaastiviime jääkauden aikana. Suomessa se on yleisin maalaji, ja se peittää kiinteääkallioperää vaihtelevan paksuisena kerroksena. Suomen maapinta-alasta 53 % on moreenia.
Suomen kielessä moreenilla voidaan viitata joko maalajiin taimoreenimuodostumaan. Englanninkielisessä kirjallisuudessa tehdään ero moreenin maalajin (engl.till) ja moreenimuodostumien (engl.moraine) välillä. Maalajin nimeksi suomen kielessä ehdotettu samaa sanaa ”tilli”.[2][3][4] Moreenia vastaava sekalajitteinen maalaji ondiamiktoni.
Moreenimaan pinta on yleensä kivinen ja epätasainen. Kivet eivät yleensä ole kovin pyöristyneitä ja maasta esiin kaivettuina niiden pintaa peittää hienon aineksen muodostama tomu. Moreenin sisältämien eri lajitteiden määrät vaihtelevat. Lajitteiden jakauman perusteella puhutaankin esimerkiksi sora-, hiekka- tai silttimoreenista sen mukaan, mikä lajite moreenissa on vallitsevin.[4][3]
Suomessa yleisimpiä moreenilajeja ovat silttimoreeni (57 %),hiekkamoreeni (33 %) jasoramoreeni (9,9 %). Moreenikerrostumien paksuus Suomen eteläosissa on tavallisesti 2–3 metriä. Rannikolla moreenikerrostumat saattavat jäädä jopa alle metrin, mutta sisämaassa kerrostumat saattavat olla 4–5 metriä paksuja.lähde?
Merkittävä piirre moreeneissa on aineksen niin sanottusuhteistuneisuus, joka ilmenee siinä, ettähienoaines (esimerkiksisavi) pyrkii täyttämään karkeamman runkoaineen (esimerkiksisora ja kivet) väliin jäävän tyhjän eli niin kutsutunhuokostilan. Suhteistuneisuuden ansiosta aineksesta tulee erittäin tiivistä ja heikosti vettä läpäisevää.[3]
Kasvillisuus on moreenin huonosta vedenläpäisevyydestä japohjaveden pinnan läheisyydestä johtuen yleensäkuusi- tai sekametsää. Karkearakeisimmilla moreenimailla, joilla vedenläpäisevyys on parempi, saattaamänty kuitenkin olla kuusta yleisempi. Rakentamisen kannalta etenkin hienoainesta runsaasti sisältävät moreenimaastot ovat hankalia niidenroutimisen vuoksi.[3]
Jääkauden aikainen mannerjäätikkö irrotti kallioperästä kiviainesta. Kiviaines kulkeutui jäätikön mukana, ja samalla jäätikkö kulutti ja hienonsi sitä, ja lopulta se kulkeutui takaisin kallioperän päälle ja kerrostui. Kalliosta irronneen kiviaineksen lisäksi maamassaan saattoi sekoittua myös kallioperän päällä jääkautta ennen olleita maalajeja.[3]
Pohjamoreeni elipeitemoreeni on moreenia, joka on kulkeutunut ja kerrostunut mannerjäätikön pohjaosissa eli sen alla. Se peittää kallioperän halkeamat ja muut epätasaisuudet. Sitä on kertynyt kallion päälle muutaman metrin vahvuiseksi kerrokseksi. Moreenin maa-aines sisältää erisuuruisia raekokoja suhteistuneesti, jolloin niiden sekoittuminen muodostaa tiiviin kerrostuman. Jäätikön alla on ollut sen suuresta painosta johtunut suuri paine, joka on pakannut maa-aineksen lähes vettä läpäisemättömäksi ja väriltään harmaaksi tai ruskehtavaksi maa-ainekseksi.[2][5][3]
Pintamoreeni eliablaatiomoreeni puolestaan joutui jään sisään ja jopa sen pinnalle jäätikön liikkeeseen liittyvientyöntösiirrosilmiöiden vaikutuksesta. Pintamoreeni kerrostui pohjamoreenin päälle jään sulaessa. Syntytapansa vuoksi pintamoreeni on löyhempää ja kivisempää tai karkeampaa ja vähemmän hienoainesta sisältävää kuin pohjamoreeni. Siinä on myös enemmän lajittuneita aineksia, kuten esimerkiksi hiekkaa ja silttiä sekä niiden muodostamia kerroksia.[2][5][3]
Moreenimuodostumat ovat sekä pintamoreenista että pohjamoreenista koostuvia kumpuja ja selänteitä, jotka erottuvat maanpinnan korkokuvassa omina itsenäisinä kohomuotoina. Niiden syntytavat poikkeavat toisistaan, jolloin niillä on tutkimuksellista arvoa esimerkiksi jääkauden mannerjäätikön tapahtumien selvittämisessä. Yleisimpiä moreenimuodostumia ovat esimerkiksikumpumoreeni,päätemoreeni,Rogen-moreeni,drumliini jaDe Geer -moreeni.[2][6]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaMoreeniWikimedia Commonsissa