Pluto onjäästä jakivestä koostuva pienehkö ulkoplaneettojenkuita muistuttavakappale, jonka läpimitta on vajaat 2 400 kilometriä, joten se on paljon pienempi kuin MaapallonKuu. Pluto onAuringosta niin kaukana, että sieltä katsoen Aurinko näyttäisi vain hyvin kirkkaalta tähdeltä.[8]lähde tarkemmin? Pluto saattaa olla samankaltainen kuinNeptunuksen kuuTriton. Plutolla on viisi tunnettua kuuta:Kharon,Hydra,Kerberos,Nix jaStyx.[9]
Pluto löytyi vuonna 1930, ja sitä pidettiin pitkäänaurinkokunnan yhdeksäntenäplaneettana. Vuoden 1992 jälkeen Neptunuksen takaa kuitenkin löytyi lisää jäisiä taivaankappaleita, joista osa oli vain vähän Plutoa pienempiä ja yksi jopa Pluton kokoinen. Koska silloin ei ollut enää selvyyttä siitä, kuinka monta planeettaa Aurinkokunnassa oli,Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) loi vuonna 2006 uuden planeetan määritelmän. Tämän määritelmän mukaan Kuiperin vyöhykkeen kappaleet eivät ole planeettoja, ja siten Pluto menetti asemansa planeettana.[10]
Taiteilijan näkemys Pluton pinnasta. Pinnalla näkyy puhdastametaania, ja auringonvalon voimakkuus on noin tuhannesosa maan pinnalla havaittavasta voimakkuudesta.
Pluton löysiClyde Tombaugh järjestelmällisen valokuvaetsinnän tuloksena 18. helmikuuta 1930Lowellin observatoriossaArizonassa. Tosin valokuva kohteesta oli otettu jo 19. maaliskuuta 1915. Ennen Tombaughia varsinkinPercival Lowell etsi vuodesta 1905 lähtienNeptunuksen takaista ”Planeetta X:ää”. Uuden planeetan olemassaolo pääteltiinNeptunuksen kiertoradassa havaittujen poikkeamien perusteella.[11] Lowell ei kuitenkaan onnistunut löytämään Planeetta X:ää. Nykyään tiedetään että varhaiset mittaukset Neptunuksen sijainnista olivat virheellisiä, eikä Neptunuksen kiertoradassa ole poikkeamia.[12] Käytännössä Pluto löytyi siis sattumalta. Sen massa on niin pieni, ettei se aiheuta häiriöitä suurten planeettojen ratoihin.[13] Pluton massa selvisi vasta 1970-luvun lopussa, kun löytyi sen kuuKharon.[14]
Pluto on nimettyroomalaisen manalan jumalanPluton mukaan, ja se on elämälle epäedullinen paikka. Nimen valintaa perusteltiin kuitenkin myös sillä, että se sisältää tuntematonta planeettaa pitkään etsineen Percival Lowellin nimikirjaimet PL. Niistä muodostettiin myös Pluton symboli.lähde?
Pluto ei kuitenkaan ole ensimmäinen asemansa menettänyt planeetaksi kutsuttu aurinkokunnan kohde. Ensimmäisinä löydettyjäasteroideja:Cerestä,4 Vestaa,2 Pallasta ja3 Junoa pidettiin planeettoina monen vuosikymmenen ajan1800-luvulla. Vuonna 1845 löytyi vielä5 Astraea, ja sen jälkeen uusia asteroideja alettiin löytää yhä nopeammin. Tästä johtuen edellä mainitut asteroidit menettivät planeetta-asemansa1850–1860-luvulla. Näitä kohteita kutsuttiin siitä pitäen yleisesti pikkuplaneetoiksi tai asteroideiksi, eikä niitä enää pidetty oikeina planeettoina. Vuonna 2006 Cereksestä tuli kääpiöplaneetta Eriksen ja Pluton rinnalle, sillä se täytti kääpiöplaneetta-statukseen vaadittavan määritelmän.[19][20][21][22]
Plutonrata (sinisellä) verrattuna uloimpien planeettojen (Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus) ratoihin (punaisella).
Pluto poikkeaa planeetoista muutenkin kuin kokonsa puolesta. Sen rata on huomattavan kallellaan (17°) Maanratatasoon eliekliptikaan nähden. Rata on myös varsin elliptinen (eksentrisyys 0,25), ja Pluto tuleekin lähimmillään Aurinkoa Neptunuksen radan sisäpuolelle (esimerkiksi vuosina 1979–1999). Neptunus ja Pluto eivät silti voi törmätä toisiinsa, koska niiden kiertoaikojen suhde on lukkiutunut arvoon 2:3. Pluton lisäksi tällaisilla radoilla kiertää muitakin taivaankappaleita kutenOrcus jaIxion. Plutoa ja näitä muita 2:3 resonanssissa Neptunuksen kanssa olevia kohteita sanotaan Pluton mukaanplutinoiksi.[6] Plutoa pidetään tyypillisenä Kuiperin vyöhykkeen kohteena, ja sen kierto Auringon ympäri kestää 248 vuotta.[23]
Plutosta ja Kharonista mitatun infrapuna-absorptiospektrin perustella Pluton pinta muodostuu enimmäkseen metaanijäästä. Samat mittaukset myös osoittavat, että Pluton pinnalla puhtaan metaanijään suhde typpipitoiseen metaanijäähän on suurempi kuin Neptunuksen kuullaTritonilla. Plutolla ei myöskään esiinny yhtä paljon puhdasta typpeä. Pluton, samoin kuin Tritonin, spektrissä on myös nähtävissä kapea mutta syvä 4,0 µm:n absorptioviiva, jonka aiheuttajaa ei tunneta. Se kuitenkin liittyy mahdollisesti hiilimonoksidijäähän.[25]
Pluton pintaa lähellä päiväntasaajaa New Horizonsin kuvaamana 14. heinäkuuta 2015. Kuvassa näkyvät vuorijonot kohoavat korkeimmillaan noin 3 500 metrin korkeuteen Pluton pinnasta.
Pluton kaasukehä ontyppeä jahäkää, joita Pluton pinnalle aika ajoin tiivistyy. Plutonkaasukehän paineeksi mitattiin vuonna 1988 tähdenpeittohavainnon perusteella 0,15 Pa, noin 1/700 000 Maan ilmakehän paineesta. Pluton kaasukehän arvellaan tihentyneen kaksinkertaiseksi seuranneiden parin vuosikymmenen aikana. Ehkä Plutonnapalakki on kääntynyt Aurinkoon päin ja alkanut sulaa. Pluto on melko kirkas, senBondin albedo on 0,4–0,6 ja geometrinen albedo 0,5–0,7. Pluton pinnasta on kiinteää typpeä 98 prosenttia, hieman metaania ja jälkiähiilimonoksidista. Kirkkailla alueilla on typpeä, metaania, etaania ja hiilimonoksidia. Tummilla alueilla on orgaanista materiaalia, joka on syntynyt eri yhdisteiden reagoidessa kosmisten säteiden vaikutuksesta.lähde?
Plutosta katsottuna Aurinko näyttää kirkkaalta tähdeltä, ja sen säteilystä saapuu vain 0,89 W/m²selvennä. Valaistusvoimakkuus Pluton pinnalla on noin 130luksia, paljon kirkkaampi kuintäysikuun valaistus Maan pinnalla, ja se vastaa karkeasti tyypillistä sisätilojen keinovalaistusta[26]. Plutossa on hyvin kylmä, sillä lämpötila on vain noin 43 kelviniä (−230 °C). Lämpötila vaihtelee Pluton kierron mukana −228 – −238 °C. Ilmakehän paksuutta kuvaavaskaalakorkeus on 60 km, ja keskimääräinen molekyylipaino 16–25 g/mol.lähde?
Pluto saattaa muistuttaa Tritonia, jossa tulivuorista purkautuu nestemäistä typpeä.lähde?
Plutosta on 50–70 prosenttia kiveä, ja loput massasta on lähinnä jäätä. Pluton tiheys on 1 750 kg/m3. Niinpä Plutossa olisi jäätä noin 30–50 prosenttia. Jään pieni osuus viittaa siihen, että Aurinkokunnan synnyssä alueella olevasta hapesta suuri osa tiivistyi alhaisessa lämpötilassahiilimonoksidiksi CO eikä vedeksi niin kuin lähempänä Aurinkoa.lähde?
Vuoden 2006 alussa Plutoa tarkkailtiinKeck- jaHubble-teleskoopeilla. Sen pinnan lämpötilaksi mitattiin 43 K (–230 °C) eli kymmenen astetta alhaisempi kuin Kharonilla. Kylmyyden syynä on välillisesti auringonsäteily, joka höyrystää pinnan typpijäätä kaasuksi. Vaikutus on sama kuin iholta haihtuvalla hiellä.lähde?
New Horizon -luotaimen lähettämää dataa on analysoitu. Pluton pinnan vaaleissa osissa havaittiin kuviomuodostelmia, joista pääteltiin että ne aiheutuvatkonvektiovirtauksista. Kuvissa voitiin havaita myös noin viiden kilometrin korkuinen jäätulivuori, kryovulkaani. Kumpikin ilmiö vaatisi kuitenkin plutoidin sisältä kumpuavaa lämpöä, vaikka Plutoa on pidetty jääplaneettana. Ei myöskään ole uskottu, että massaltaan pieni Pluto pystyisi säilyttämään lämpöä. Selittävä tekijä voisi ollametaaniklatraatti, lumenkaltainen aine, joka pystyisi eristämään Pluton sisäisen lämmönlähteen niin ettei lämpö karkaa. Pluton pinnan punainen aine on paitsi pinnalle ”satavan” savusumun partikkeleita, myösammoniakkia. Pluton jään lämpötila on noin –230 °C. Ammoniakki alentaa veden jäätymispistettä, sillä se fyysisesti estää veden molekyylejä liittymästä yhteen. Siinä missä pelkkä vesi muuttuu nestemäisessä typessä (–200 °C) kovaksi kuin graniitti, veden ja ammoniakin seos muodostaa paksun tahnamaisen nesteen.[27]
Tähtitieteilijät ovat tehneet vuonna 2002 tapahtuneen tähdenpeiton perusteella laskelmia, joiden mukaan Pluton pinta saattaa olla lämpeämässä ja vastaavasti ilmakehä viilenemässä. Laskelmat perustuvat havaintoihin vuonna 2002 tapahtuneesta tähdenpimennyksestä, jolloin Pluto kulki tähden P126A edestä.lähde?
Pluton suurin kuuKharon löytyi vuonna 1978. Se on noin 1 210 kilometrin läpimittainen ja samaa kokoluokkaa kuin 2 370-kilometrinen Pluto. Kappaleiden pyörähdysajat ja kiertoajat toistensa ympäri ovat täsmälleen samat (6,39 vuorokautta), joten niistä näkyy toisiinsa aina sama puoli. Plutoa ja Kharonia voidaan pitääkaksoisplaneettana (oikeastaan kaksoiskääpiöplaneettana, koska Pluto ei ole planeetta vaan kääpiöplaneetta), sillä tosiasiassa ne kiertävät yhteistä massakeskipistettä, joka sijaitsee Pluton ulkopuolella. Järjestelmän yhteinen massa on vain 0,2 prosenttia Maan massasta eli noin 1,36 × 1022 kg. Pluton ja Kharonin välinen etäisyys on noin 20 000 kilometriä. Kharon koostuu enimmäkseen jäästä, toisin kuin Pluto. Sen tiheys on vain 1,2–1,3 g/cm3. Kharonin pinnalla on paljon vesijäätä, mikä hallitsee myös sen absorptiospektriä. Kharonin spektrissä on tuntematon absorptioviiva 3,7 µm:n kohdalla.[25]
Kesällä 2005 sattuneen tähdenpeiton aikana tehdyistä havainnoistaESO:ssa on mitattu Kharonin säteeksi 604 km ja tiheydeksi 1,71 g/cm3. Lisäksi voitiin päätellä, ettei Kharonilla ole kaasukehää ja että sen paine voi olla korkeintaan miljoonasosan Maanilmakehän paineesta. Kharon on Pluton lähin kuu.lähde?
Plutolta löydettiin toukokuussa 2005 kaksi kuuta, S/2005 P 1 ja S/2005 P 2, joille annettiin kesäkuussa 2006 pysyvät nimetHydra jaNix. Kuut sijaitsevat suunnilleen samalla ratatasolla kuin Kharon ja kiertävät Plutoa noin kaksi kolme kertaa kauempana. Nix on läpimitaltaan noin 35 km ja Hydra noin 45 km.[28] Nykyään tiedetään, että Nix on Pluton kolmanneksi lähin kuu ja Hydra kaukaisin.lähde?
Hydra ja Nix eivät suoranaisesti kierrä Plutoa vaan koko järjestelmän yhteistä massakeskipistettä, joka on Pluton ja Kharonin välissä, eli ne ovat yhtä lailla myös Kharonin kuita.lähde?
AvaruusteleskooppiHubble löysi heinäkuussa 2011 neljännen Plutoa kiertävän kuun, joka sai väliaikaisesti nimen S/2011 (134340) 1 (se tunnettiin myös epävirallisesti nimellä P4). Pienikokoisen kuun arvioidaan olevan halkaisijaltaan 13–34 kilometriä, ja se on siten Pluton tunnetuista kuista pienin.[29][30] S/2011 (134340) 1 näyttää sijaitsevan noin 59 000 kilometrin päästä Plutosta.[31][32][33][34] Kuu sai viralliseksi nimekseenKerberos IAU:n 2. heinäkuuta 2013 julkaisemassa tiedonannossa.[35]
Kesäkuussa 2012 avaruusteleskooppi Hubble löysi viidennen kuun, joka sai väliaikaisen nimen S/2012 (134340) 1 ja tunnettiin myös nimelläP5.[36] IAU julkisti 2. heinäkuuta 2013 kuun viralliseksi nimeksiStyx.[35]
Keskimääräiset rataelementit epookin J2000.0 suhteen. Kaavoissat on epookista J2000.0 kulunut aika vuorokausina jaT sama vuosisatoina. Siis kun juliaaninen päivämäärä onJ, ont = J - 2451545.0 jaT = t/36525.lähde?
Nasa lähetti 19. tammikuuta 2006New Horizons -ohilentoluotaimen kohti Plutoa. Helmikuussa 2007 luotain ohittiJupiterin käyttäen planeettaapainovoimalinkona. Luotain lensi Pluton ohi 14. heinäkuuta 2015 noin 12 500 kilometrin etäisyydellä hieman ennen kello 15 Suomen aikaa.[37]
New Horizons -luotaimen ohilento Plutosta 14. heinäkuuta 2015
KauhukirjailijaH. P. Lovecraft oli kiinnostunut tähtitieteestä ja ehdotti vastalöydetylle Plutolle nimeksi Yuggoth.[38] Samanniminen planeetta esiintyy hänen novellissaan ”Kuiskaus pimeässä” (1930).[39] Yuggothista on sittemmin tullut osaCthulhu-tarustoa ja joissakin tarinoissa se samaistetaan Plutoon.[40]
↑Kaukainen Eris on Pluton kaksonen (Kääpiöplaneetan koko mitattiin tarkasti sen kuljettua taustataivaan tähden editse. (Kieleksi voi valita suomen.)) ESO, European Organisation for Astronomical Research in the Southern Hemisphere. 26.10.2011. ESO. Viitattu 16.11.2018.
↑abProtopapa, Silvia & Herbst, Tom & Böhnhardt, Hermann: Surface Ice Spectroscopy of Pluto, Charon and Triton. The Messenger, syyskuu 2007, nro 129, s. 58–60. ESO, European Organisation for Astronomical Research in the Southern Hemisphere.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.11.2018.
↑https://www.youtube.com/watch?v=eKPso5kh3Ok "Pluto's Dark Side Revealed" by BBC Earth Lab, leike. Täysipituisen dokumentin lähetti suomeksi Yle ma 28.2.2022: "Prisma: Yllätysten Pluto".
↑Joshi, S. T. & Schultz, David E.: An H. P. Lovecraft Encyclopedia. (Hakusana ”Whisperer in Darkness, The”) Westport, Connecticut: London: Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 978-0-313-31578-7Google-kirjat. (englanniksi)
↑Harms, Daniel & Appel, Shannon: The Encyclopedia Cthulhiana, s. 349–350. (2. ed.) Oakland, CA: Chaosium, Inc., 1998. ISBN 1-56882-119-0Archive.org. (englanniksi)
.svg)
.svg)
.jpg)
