Pituushyppy onyleisurheilulaji, jossa päämääränä on suorittaa pituussuunnassa mahdollisimman pitkähyppy. Nopea vauhdinotto ja korkea loikka lankulta ovat lajissa menestymisen keskeisiä tekijöitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että monet pikajuoksijat, kutenCarl Lewis jaMarion Jones, ovat kilpailleet menestyksekkäästi pituushypyssä.
Punainen lippu nousee yliastutun hypyn merkiksi jaSalim Sdirin suoritus GE Money -kisassa on hylätty.
Kilpailijat ottavat hyppyyn vauhtia radalta, joka on päällystetty samalla materiaalilla kuin kentänjuoksurata. Vauhdinottoradan päässä on radasta hieman korotettu lankku, johon vahalla merkityn hyppyrajan takaa kilpailijan täytyy suorittaa hyppynsä. Rajalta tai sen jälkeen tehdyn hypyn katsotaan olevanyliastuttu, ja se hylätään. Hylkääminen on seurauksena myös, jos kilpailija ei aloita hyppyään ennen hänelle kilpasuoritukseensa varatun ajan täyttymistä. Laskeutuminen tapahtuu hiekalla täytettyyn kuoppaan. Hypyn pituus saadaan selville, kun mitataan matka lankun hyppyrajasta kilpailijan taaimmaisimpaan jälkeen hiekassa. Matkaa ponnistuskohdasta hyppyrajalle ei lasketa mukaan tulokseen.
Arvokisoissa pituuskilpailu koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin onkarsinta, johon kaikki kisaan päässeet ottavat osaa. Jokaiseen kisaan määrätään etukäteen valmiiksikarsintaraja, jonka ylittämällä kilpailija pääsee automaattisesti finaaliin. Jos vähintään 12 kilpailijaa ei ole ylittänyt rajaa, otetaan finaaliin mukaan 12 parasta tulosten perusteella. Jos tällöin 12:nnella on sama tulos kuin yhdellä tai useammalla seuraavaksi sijoittuneella, kunkin toiseksi paras hyppy ratkaisee jatkoon pääsijän. Jos sekin on yhtä pitkä, ratkaisee kolmanneksi pisin hyppy. Jos vielä sekin on yhtä pitkä, kaikki edelleen tasoissa olevat kilpailijat pääsevät finaaliin. Joissakin kilpailuissa (esimerkiksi sisäratojen arvokilpailuissa jaKalevan kisoissa) finaaliin kelpuutetaan 12 parhaan sijasta vain kahdeksan parasta.Finaali, joka on kilpailun toinen vaihe, alkaa niin, että kaikki mukaan päässeet kilpailijat hyppäävät kolme hyppyä, minkä jälkeen 8 parasta pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle.
Finaalissa pisimmän hypyn tehnyt julistetaan voittajaksi. Jos kaksi tai useampi saa saman tuloksen, ratkaisee näiden hyppääjien toiseksi pisin hyppy keskinäisen paremmuuden, sen jälkeen tarvittaessa kolmanneksi pisin ja niin edelleen. Jos kaikki hypyt ovat yhtä pitkiä, sija jaetaan.
Suurin sallittu myötätuuli ennätyshypyissä on 2 metriä sekunnissa.
Pituushyppysuorituksen tärkeät vaiheet ovat vauhdinotto, kaksi viimeistä askelta, ponnistus, ilmalento ja alastulo. Ponnistusnopeuden merkitys näkyy siinä, että moni pituushyppääjä on myös erinomainenpikajuoksija. Kolme merkittävintä pituushypyn hyppytekniikkaa ovat saksaus, keriminen ja tempaus. Saksaus on huippuhyppääjien yleisimmin käyttämä tekniikka mutta myös vaikein opetella. Siinä hyppääjä tekee jaloillaan useita saksausliikkeitä kuin jatkaen juoksuaan ilmassa. Kerimisessä ilmalentoa tehostetaan viemällä kädet ensin alhaalla taakse, sitten ylös ja lopuksi eteen. Tempauksessa jalat ja kädet kurotetaan mahdollisimman kauas lantiosta, ja jalat työnnetään eteen vasta hypyn lakipisteen jälkeen.[1]
Pituushypyn maailmanennätys onMike Powellin vuonna 1991 hyppäämä 895.
Pituushyppy on tunnettu pitkäikäisistä maailmanennätyksistään. Vuonna 1935Jesse Owens hyppäsi maailmanennätyksen 813 senttimetriä, joka rikottiin vasta vuonna 1960. MyöhemminBob Beamon hyppäsi 890 senttimetriä vuoden1968 olympialaisissa eikä sitä pidempiä nähty kuin vasta vuonna 1991, jolloinMike Powell hyppäsiTokion MM-kilpailuissa voimassa olevan maailmanennätyksen 895 senttimetriä. Vuonna 1995Iván Pedroso tosin hyppäsi 896 cm, mutta ennätystä ei ilmoitettu ratifioitavaksi, koska toimitsija oli seissyt tuulimittarin edessä, joka näytti sallittua lukemaa 1,2 metrin myötätuulta.
Miesten Suomen ennätys oli pitkäänRainer Steniuksen vuonna 1966 hyppäämä (jaJarmo Kärnän myöhemmin sivuama) 816 senttimetriä, kunnesTommi Evilä paransi sitä hyppäämällä 818 senttimetriä vuoden2005 yleisurheilun MM-kilpailuiden pituushypyn karsinnassa elokuussa 2005. Evilä paransi SE-tulosta Suomi–Ruotsi-maaottelussaGöteborgissa sentillä samana vuonna. Kesäkuussa 2008 Evilä hyppäsi 822 senttimetriä niin ikään Göteborgissa. Se säilyi ennätyksenä kesäkuuhun 2020, jolloinKristian Pulli hyppäsi 827 senttimetriäEspoossa.
Naisten Suomen ennätystä pitää hallussaanRinga Ropo tuloksella 685 senttimetriä, joka on hypättyLahdessa elokuussa 1990.
Pituushyppy on yksi nykyaikaistenolympialaisten yleisurheilun alkuperäisiä kilpailutapahtumia. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta1896. Naisten pituushyppy tuli kisaohjelmaan vuonna1948. Olympiahistorian alkuvuosina kilpailutapahtumia oli kaksi, kun olympiamitalit ratkaistiin myös vauhdittomassa pituushypyssä.yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa pituushyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen, vuodesta1983. Menestynein maa arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.[2][3][4][5][6][7]
