| Pirkko Työläjärvi | |
|---|---|
 Pirkko TyöläjärviPorissa vuonna 1984. | |
| Suomen kauppa- ja teollisuusministeri | |
Koiviston II hallitus 1.7.1981–19.2.1982 | |
| Edeltäjä | Ulf Sundqvist |
| Seuraaja | Esko Ollila |
| Suomen II valtiovarainministeri | |
Koiviston II hallitus 26.5.1979–30.6.1981 | |
| Edeltäjä | Esko Rekola |
| Seuraaja | Mauno Forsman |
| Suomen sosiaali- ja terveysministeri | |
Sorsan II hallitus 15.5.1977–25.5.1979 | |
| Edeltäjä | Irma Toivanen |
| Seuraaja | Sinikka Luja-Penttilä |
| Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä | |
Miettusen II hallitus 30.11.1975–28.9.1976 | |
| Edeltäjä | Grels Teir |
| Seuraaja | Orvokki Kangas |
| Kansanedustaja | |
22.1.1972–31.8.1985 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. syyskuuta1938 (ikä 87) Jämsä |
| Arvonimi | Turun kauppakorkeakoulunkunniatohtori (1990) |
| Puoliso | Markku Työläjärvi (1962–) |
| Tiedot | |
| Koulutus | kauppatieteiden maisteri (1972) |
| Infobox OK | |
Pirkko Annikki Työläjärvi (o.s.Salo, s.8. syyskuuta1938Jämsä) on suomalainenpoliitikko jamaaherra, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1972–1985. Hän oli neljästiministerinä vuosina 1975–1982, eduskunnanensimmäisenä varapuhemiehenä vuosina 1983–1985 jaTurun ja Porin läänin viimeisenä maaherrana vuosina 1985–1997.[1]
Työläjärvi oli aikakautensa merkittävin suomalainen naispoliitikko. Hän toimitoisena sosiaali- ja terveysministerinä 1975–1976, sosiaali- ja terveysministerinä 1977–1979,toisena valtiovarainministerinä 1979–1981 sekäkauppa- ja teollisuusministerinä 1981–1982. Kahdessa jälkimmäisessä tehtävässä hän oli ensimmäisenä naisena.[2] Vuonna 1979 presidenttiUrho Kekkonen kaavaili Työläjärvestä Suomen ensimmäistä naispuolistapääministeriä, mutta Työläjärvi kieltäytyi tehtävästä.[3] Politiikan jättäessään Työläjärvi oli Suomen pisimpään ministerinä toiminut nainen 2 045 ministeripäivällään.[4]
Pirkko Työläjärven vanhemmat olivat kivityömies Toivo Emil Salo jaKuorevedeltä kotoisin ollut Sylvi Helena Humberg.[5] Hänen äitinsä sairasti vaikeaaepilepsiaa. Lääkäreiden mukaan se puhkesi järkytyksestä, kun tämä olisisällissodan aikana keväällä 1918 nähnyt teloitettujenpunakaartilaisten ruumiita. Työläjärven isä kuoli ryyppyporukassa sattuneessa puukotuksessa kevättalvella 1939 Pirkon ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Leskeksi jäänyt äiti joutui asumaan muiden nurkissa, kunnes muuttiHelsinkiin ja sai työpaikan kirjapainosta.[6]Jatkosodan aikana Työläjärvi lähetettiin vuonna 1942sotalapseksiRuotsiin, jossa hän asui kolme vuottaÅngermanlandinKramforsissa.[7]
Sodan jälkeen äiti laittoi Suomeen palanneen tyttärensä ruotsinkieliseen kansakouluunVallilaan. Työläjärvi aloitti työnteon jo 12-vuotiaana toimien lähettinä ja toimistoapulaisena.[8] Samalla hän jatkoi opintojaan arvostetussaSvenska privata läroverket för flickor -oppikoulussa, vaikka asui äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissaSörnäisten työläiskaupunginosassa.[6][9] Työläjärvi kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1957 ja valmistuimerkonomiksiTampereen kauppaoppilaitoksesta vuonna 1962.[5]
Työläjärvi avioitui vuonna 1962 ja muutti puolisonsa mukanaÄänekoskelle, jossa hän työskenteli 1963–1966 koulun kanslistina ja tuntiopettajana. Pariskunnan muutettuaRaumalle Työläjärvi oli muun muassa tuntiopettajana sekä verotoimiston toimistopäällikön virassa.[1] Hän täydensi opintojaan valmistumalla Tampereen kauppaoppilaitoksestadiplomimerkonomiksi 1969 sekä suorittamalla kauppatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnotÅbo Akademin kauppakorkeakoulussa 1972.[5]
Työläjärvi ei suunnitellut poliittista uraa, vaan päätyi mukaan puolisonsa kautta ollessaan tulkkinaSatakunnan sosialidemokraattisen piirijärjestön Ruotsin-matkoilla 1960-luvun jälkipuoliskolla.[10][11] SDP:n jäseneksi hän liittyi vuonna 1968.[12] Samana vuonna hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla kansanedustajaksi, ja hänet valittiin eduskuntaan toisella yrittämällävuonna 1972.[13] Aikaisemmin valtakunnanpolitiikassa tuntematon Työläjärvi kohosi nopeasti puolueensa eturiviin. Kesäkuussa 1975 hänet valittiinJyväskylän puoluekokouksessa SDP:n varapuheenjohtajaksi, jasyyskuussa pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen hänestä tuliMartti MiettusenII hallituksen toisena sosiaali- ja terveysministeri.[3]
Vuosina 1977–1979 Työläjärvi toimiKalevi SorsanII hallituksen sosiaali- ja terveysministerinä, jolloin hän muun muassa palautti aiemmin leikatut sosiaalimäärärahat entiselle tasolleen.[3] Työläjärvi piti itse ministerikautensa suurimpina saavutuksina terveydenhuollon kasvua ja työelämäuudistuksia, kutenirtisanomissuojan tehostamista.[13]Vuoden 1979 eduskuntavaalien jälkeen presidentti Kekkonen tarjosi Työläjärvelle pääministerin tehtävää, mistä hän kieltäytyi nähdessään sen osana poliittista peliäMauno Koiviston kampittamiseksi.[14] SDP:n vasenta laitaa edustanut Työläjärvi arveli myös, ettei hänellä ollut koko puolueväen kannatusta.[6] Lisäksi hän on myöhemmin kertonut pitäneensä itseään liian kokemattomana ja katsoneensa, ettei hänellä ollut tehtävän hoitamiseen tarvittavia verkostoja pääkaupungissa.[15] Työläjärvestä tuli KoivistonII hallituksen toinen valtiovarainministeri. Heinäkuussa 1981 hän siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriksiSTS:n johtoon nimitetynUlf Sundqvistin tilalle.[2][16] Ministerikautensa lopussa Työläjärvi alkoi kärsiä uupumuksesta ja kävi epäluuloiseksi puoluetovereitaan kohtaan. Hänet jätettiin sivuun keväällä 1982 nimitetystäSorsan III hallituksesta ja valittiin sen sijaan eduskunnan varapuhemieheksi sekäulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi.[3][9]
Työläjärvellä oli koko poliittisen uransa ajan vankka suosio äänestäjien keskuudessa. Vuoden 1979 eduskuntavaaleissa hän oli koko maan neljänneksi eniten ääniä saanut ehdokasPertti Salolaisen, Kalevi Sorsan jaElsi Hetemäki-Olanderin jälkeen.[17] Neljä vuotta myöhemmin Työläjärvi keräsi suurimman henkilökohtaisen äänisaaliinsa, 16 734, joka on edelleenSatakunnan vaalipiirin ennätys.[18] Kansanedustajan ja ministerin tehtäviensä ohella Työläjärvi oli muun muassapresidentin valitsijamiehenä vuosina1978 ja1982 sekäRauman kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1973–1980. SDP:n varapuheenjohtajana hän toimi vuoteen 1987 saakka.[2]
Kesäkuussa 1985 Työläjärvi ilmoitti jättävänsä politiikan ja siirtyvänsä syyskuussa Turun ja Porin läänin maaherraksi.[3] Hänen tilalleen eduskuntaan nousiPirkko Valtonen.[19] Maan menestyneimmän naispoliitikon siirtyminen 46-vuotiaana ”eläkeviraksi” miellettyyn tehtävään herätti kummastusta, koska hänestä oli povattu SDP:n puheenjohtajaa, pääministeriä ja jopa presidenttiä. Lähtönsä syyksi Työläjärvi ilmoitti kyllästymisensä tapaan, jolla päivänpolitiikkaa tehtiin. Hän luonnehti hallitusmenoakakofoniaksi, jossa ministerit sanoutuivat irti yhteisistä päätöksistä.[4] Lisäksi hän oli väsynyt politiikassa vallitsevaan muiden laatimaan kireään aikatauluun.[20] Maaherraksi siirtyessään Työläjärvi kertoi myös saaneensa tarpeekseen vihamielisiksi kokemistaannaisasianaisista. Työläjärvi väitti heidän kopioineen miesten ikiaikaiset röyhkeät menettelytavat, joita taas hän katsoi aina vastustaneensa. Työläjärvi kiisti julkisuudessa esitetyt väitteet, joiden mukaan puolueen johtavat miespoliitikot, kutenErkki Liikanen jaMatti Ahde, halusivat naiskilpailijan pois tieltään.[4]
Maaherrana Työläjärvi uudisti presidentti Koiviston ohjeistamana lääninhallintoa rankalla kädellä muun muassa irtisanomalla turhina pidettyjä viranhaltijoita. Työläjärvi sai lisänimen ”hirmuhallitsija” ja häntä syytettiinsimputuksesta. Työläjärven alaisten kerrottiin kärsineenstressitaudeista, ja hänestä tehtiin kanteluitatyösuojelupiiriin sekäoikeusasiamiehelle. Katkeruuden arveltiin johtuneen myös siitä, että Työläjärvi sai laiskoina pidettyihin virkamiehiin liikettä.[6][9] Osa irtisanomisista johti valituksiin, ja myöhemminkorkein hallinto-oikeus päättikin, että Työläjärven tekemät kolmen lääninhallituksen lääninsuunnittelijan irtisanomiset olivat laittomia.[21]
Keväällä 1993 Työläjärvi lähti mukaan esivaaliin sosiaalidemokraattien presidenttiehdokkuudestavuoden 1994 presidentinvaaleissa.[22] Työläjärven takana oli kansanedustajaRaimo Vuoriston johtama tukiyhdistys, joka pyysi häntä virallisesti ehdokkaaksi presidentti Koiviston kieltäydyttyä jatkokaudesta.[23] Työläjärven äänimäärä esivaalissa jäi kuitenkin pieneksi, sillä hän ei saanut puolelleen esimerkiksi asuinkaupunkinsaTurun sosialidemokraatteja.[9]
Muiden maaherrojen tavoin Työläjärvi irtisanottiin vanhatläänit lakkauttaneen uudistuksen yhteydessä vuonna 1997. Hän valitti virkansa lopettamisesta, koska hänen mukaansa olisi pitänyt noudattaa virkamieslain mukaista henkilökohtaista menettelyä. Viimeiset puoli vuotta virastaan Työläjärvi vietti pitämättä jääneillä rästivapailla.[24] Tämän jälkeen hän työskenteli vieläSitran projektipäällikkönä ennen jäämistään eläkkeelle vuonna 1998.[3]
1980-luvun lopusta lähtien Työläjärvi on asunut puolisoineen Turussa, mutta talvet pariskunta viettääEspanjanCosta Blancassa.[25][26] Työläjärven muistelmateosMoninaista ilmestyi vuonna 2018. Siinä hän kritisoi muun muassa porvarihallituksiahyvinvointiyhteiskunnan alasajosta.[8]
Työläjärvi sanoo vierastavansafeminismiä, vaikka pitääkin itseään naisasianaisena. Hän kertoo tuntevansa omakseen vanhan työväenliikkeen naisasialiikkeen, joka sukupuolen sijaan korostaa syntyperän sekä taloudellisen ja sosiaalisen aseman kaltaisia yhteiskunnallisia rakenteita. Työläjärvi kuitenkin pitää feminismiä tarpeellisenasovinismin vastavoimana, ja hänen mukaansa esimerkiksiMe Too -kampanja on aiheellinen.[27]
Työläjärveä pidetään ahkerana ja pedanttina, minkä ohella häntä on luonnehdittu myös itsenäiseksi ja itsepäiseksi sekä muun muassa särmikkääksi, etäiseksi ja arvaamattomaksi. Työläjärven ulosantia on kuvailtu filosofiseksi.[9] Lämminhenkisenä poliitikkona pidetty Työläjärvi oli kansalaisten suosiossa, mutta esimerkiksiLasse Lehtisen mukaan puolueväen ja virkakoneiston keskuudessa hän oli ristiriitaisia tunteita herättänyt hahmo.[11] Työläjärvi piti etäisyyttä puolueensa sisäpiiriin ja vältti näin ryvettymisen erilaisissa poliittisissa sotkuissa.[9] Jotkut poliitikkokollegat pitivät häntä jopa kieroluonteisena. Työläjärven katsottiin edenneen urallaan liian nopeasti omin nokkinensa, eikä puoluekoneiston ehdoilla, kuten oli tapana. Hän toimi puolueen naisjärjestöstä välittämättä, eikä myöskään kuunnellut neuvoja piirijärjestönsä johdolta. Työläjärveä syytettiin myös siitä, ettei hän ministerinä juurikaan suosinut vaalipiirinsä hankkeita.[4][11] Työläjärvi kuitenkin kiistää halunneensa milloinkaan aiheuttaa ristiriitoja puolueen sisällä, vaan kertoo aina pyrkineensä kompromissiin.[10] Puolueväen keskuudessa Työläjärvi oli erityisesti nuorten suosiossa, kun taas vanhemmat puolueveteraanit vierastivat häntä.[11] Työläjärven tukijoihin puoluejohdossa kuuluivat muun muassa Ulf Sundqvist jaJohannes Koikkalainen.[13]
Vielä kansanedustajaksi tullessaan Työläjärven katsottiin olleen ujo ja vaatimaton, mutta muutaman vuoden kuluttua ministeriksi noustuaan häntä pidettiin jo esiintymisvarmana, ja häntä kutsuttiin hallituksen vahvaksi naiseksi.[28]Helsingin Sanomien politiikan toimituksen kokoamanTamminiemen pesänjakajat -kirjan mukaan Työläjärvi otti perinteisesti miehille kuuluneen kauppa- ja teollisuusministerin salkun itseluottavaisena eikä esittänyt tehtävälleen sukupuoleen liittyviä verukkeita.[27] Media näki Työläjärvessä uudentyylisen naispoliitikon, jota pidettiin Mauno Koivistoa vastaavana ilmiönä.[9][13] Naistenlehdissä hänen uraansa seurattiin ainoana naispoliitikkona, kun yleensä kirjoitettiin ainoastaan menestyvien miespoliitikkojen puolisoiden yksityiselämästä.[28]
Työläjärven puoliso onkanslianeuvosMarkku Työläjärvi, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1962.[5] Markku Työläjärvi on työskennellyt muun muassa Rauman sosiaalijohtajana sekäRauman aluesairaalan johtajana. Lisäksi hän on ollut Rauman kaupunginvaltuuston jäsen.[29] Pariskunta onvapaaehtoisesti lapseton.[6]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaPirkko TyöläjärviWikimedia Commonsissa| Edeltäjä: Irma Toivanen | Suomen sosiaali- ja terveysministeri 1977−1979 | Seuraaja: Sinikka Luja-Penttilä |
| Edeltäjä: Ulf Sundqvist | Suomen kauppa- ja teollisuusministeri 1981−1982 | Seuraaja: Esko Ollila |
