Pinja (Pinus pinea) onmäntyjen (Pinus) sukuun kuuluvahavupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaabonsai-puuna.
Pinja voi kasvaa 25 metriä korkeaksi, mutta jää useimmiten 12–20 metrin mittaiseksi. Puun kasvutavalle on tyypillistä sateenvarjon muoto, jossa lyhyen rungon päässä on leveä tasaisesti kaartuva tai lähes tasainen latvus. Kävyt ovat 8–15 cm pitkiä, ja siementen valmistuminen kestää 36 kuukautta. Siemenet ovat suuria, väriltään vaaleanruskeasta valkoiseen ja 2 cm pitkiä. Niissä on surkastunut 4–8 mm:n pituinen siipi, joka karisee herkästi pois. Siipi on tehoton tuulilevitykseen, ja siemeniä levittävätkin eläimet, kutensiniharakka (Cyanopica cyanus).
Pinja on alun perin kotoisin luultavastiPyreneiden niemimaalta.Välimeren alueella sitä on kuitenkin kasvatettu siementen vuoksi jo niin kauan, että se on levinnyt luontoon, ja sitä pidetään usein alkuperäisenä lajina. Siemenillä on käyty myös kauppaa jo varhain. Noin vuodesta 1700 lähtien pinjoja on viety myös muillevälimerenilmastoa muistuttaville alueille, kutenKaliforniaan,Etelä-Afrikkaan jaAustraliaan. Länsi-Euroopassa se voi selvitä Etelä-Skotlannissa saakka ja Yhdysvaltain itärannikollaNew Jerseyssä saakka.[3]
Pinjansiemeniä syödään paitsi sellaisenaan, myös paahdettuina ja jauhettuina esimerkiksi pestokastikkeessa. Niiden makua pidetään erityisen hienostuneena.[4]
Vuonna 2014 pohjoisamerikkalainen mäntykilpikirva[5] (Toumeyella parvicornis) kulkeutui Italian länsirannikolle todennäköisesti lastilaivan mukana.[6] Luontaisen vihollisen puuttuessa se on levinnyt vähitellen pohjoiseen aina Roomaan asti, jossa vuonna 2021 arviolta neljä viidestä pinjasta, joita on kaupungissa kymmeniätuhansia, kärsi tuholaisesta ja oli siksi näivettymässä.
↑Conifer Specialist Group: Pinus pineaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 1998. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
