Pilkkukuumeet eliriketsioosit ovat ryhmä tauteja, joiden aiheuttaja onriketsiabakteeri. Riketsioista tunnetaan 16 lajia, jotka voivat aiheuttaa sairauden ihmiselle. Lisäksi on olemassa lajeja, jotka aiheuttavat pilkkukuumeen eläimille, kuten rotille. Pilkkukuumetartunta saadaanniveljalkaisen pureman välityksellä. Tauti voidaan hoitaaantibiooteilla.[1]
Pilkkukuumeen oireita ovat korkeakuume, kovapäänsärky, nivel- ja lihaskivut,imusolmukkeiden suureneminen jaihottuma. Ihottumatyyppejä on useita erinäköisiä.[2] Märkivien ihovaurioiden vuoksi tautia kutsuttiin mätäkuumeeksi (ruots. rötfeber).[3]
Pilkkukuumeen aiheuttaa riketsiabakteeri, joka siirtyy ihmiseen niveljalkaisista kutentäistä,puutiaisista taikirpuista.[4]
Riketsiabakteeri voi jäädä piilemään parantuneen ihmisen elimistöön pitkäksi aikaa, ja oireeton ihminen voi näin toimia bakteerin pitkäaikaisena kantajana. Bakteeri voi alkaa lisääntyä uudelleen jopa vuosikymmenien jälkeen jonkin ulkoisen tekijän kutenstressin vaikutuksesta. Tämä aiheuttaa Brill–Zinsser-tyyppisen pilkkukuumeen, joka on lievempi kuin varsinainen pilkkukuume.[4]
R. prowazekiin aiheuttamaa epideemistä täipilkkukuumetta esiintyy Keski- jaEtelä-Amerikan,Afrikan jaAasian vuoristoseuduilla. Se on pahimmillaan ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa, kuten pakolais- ja vankileireillä. Talvisin tauti on levinnyt epidemioina muun muassaVenäjällä.R. typhin aiheuttama rottapilkkukuume esiintyy subtrooppisessa ilmastossa Afrikan, Aasian jaEuroopan rannikkoseuduilla.R. conoriin aiheuttamaa Välimeren pilkkukuumetta tavataanSaharan eteläpuolisesta Afrikasta,Intiasta, Venäjältä jaMustanmeren rannikoilta.Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa esiintyyKalliovuorten pilkkukuumetta, jonka aiheuttaja onR. rickettsii.[5]
Matkailijoiden yleisimpiä pilkkukuumeita ovat rottapilkkukuume, Välimeren pilkkukuume, Afrikan pilkkukuume ja pensaikkopilkkukuume. Matkailijat saavat tartuntoja yleensä subtrooppisilta tai trooppisilta alueilta. Matkailu levittää pilkkukuumeiden eri muotoja uusille alueille.[2]
Ensimmäinen luotettava kuvaus pilkkukuumeesta on 1400-luvun lopun Espanjasta. Kastilian piirittäessämuslimien hallitsemaaBazan kaupunkia vuonna 1489 armeijan joukkoihin iski pilkkukuume, joka tappoi runsaasti sotilaita. On arveltu, että tauti saattoi olla tullutKyprokselta, missä espanjalaiset sotilaat olivat taistelleet turkkilaisia vastaan.[4]
Pilkkukuumetta on esiintynyt paljon etenkin ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa, kuten sotajoukoissa, vankiloissa ja laivoissa. Pilkkukuume verotti raskaasti Ranskan keisariNapoleonin joukkojaVenäjän-retkellä 1812–1813. Sotilaista tauti levisi myös siviiliväestöönBaltiassa jaSaksassa.Ensimmäisen maailmansodan aikaan 1910-luvun lopulla pilkkukuume riehui Euroopassa ja myösVenäjällä, missä se tappoi vuosina 1917–1920 kolme miljoonaa ihmistä. Pilkkukuumetta esiintyi myöstoisessa maailmansodassa.[4]
Amerikkaan pilkkukuumeen veivät espanjalaisetkonkistadorit. Tauti oli yksi niistä tartuntataudeista, jotka harvensivatintiaanien lukumäärää. Yhdysvalloissa on ollut vain vähäisiä pilkkukuume-epidemoita, muttaMeksikossa tautiin kuoli 1800-luvun epidemioissa tuhansia ihmisiä.[4]
Loppukesällä 1788 Suomenlinnan linnoitussaarelle tuotiin ruotsalaisten kaappaama venäläinen sotalaiva. Laivan miehistöstä Viaporiin levinnyt pilkkukuume aiheutti yhden vakavimmista väestökatastrofeista 1700-luvun Suomessa.[6]
Suomessa pilkkukuumetta esiintyi erityisen paljonsuurten nälkävuosien aikana 1866–1868. Ensimmäisen maailmansodan aikana pilkkukuumetta ei Suomessa esiintynyt, mutta vuonna 1942 tautiin kuoli suomalaisilla vankileireillä yli sata venäläistä sotavankia.[4] Vuonna 1936 Savossa oli pilkkukuume-epidemia, joka sai alkunsa maaliskuussaKangasniemeltä. Epidemia vaati 17 kuolonuhria. Pilkkukuume oli tullut Kangasniemelle kiertelevänromaniseurueen mukana, jonka mukaan oli liittynyt pilkkukuumeen Venäjältä tuonut valkolaismies.[7]
Ranskalainen lääkäri,Tunisin Pasteur-instituutin johtajaCharles Nicolle keksi pilkkukuumeen leviävän vaatetäiden välityksellä, minkä hän osoitti myös apinakokeilla. Hänet palkittiin pilkkukuumetta koskevasta tutkimustyöstäänlääketieteen Nobel-palkinnolla vuonna 1928.[8][9] Toimivan rokotteen kehitti puolalainen biologiRudolf Weigl 1930-luvulla.[10][11]
- ↑Okulicz, J.F.ym.: Typhus 12.5.2006. eMedicine. Viitattu 2.10.2007. (englanniksi)
- ↑abMikko Seppänen: Pilkkukuumeet eli riketsioosit Matkailijan terveysopas. 5.4.2017. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 19.10.2019.
- ↑Pilkkukuumeen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑abcdefVuento, Matti: Bakteerien planeetta, s. 119–126. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-043-1
- ↑Huovinen, P.ym.: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja I, s. 265–274. Duodecim, 2003 (1. painos). ISBN 951-656-150-0
- ↑Yksi laiva toi 200 vuotta sitten Helsinkiin taudin, joka levisi aikansa pahimmaksi väestökatastrofiksi Yle.fi 5.4.2020 viitattu 18.6.2022
- ↑Kommentti: Kulkutauti yllätti Savossa 1936, ja kaikki kokoukset, huvit ja hartaushetket kiellettiin, myös hautajaiset – entisen ajan koettelemuksista voi ottaa oppia, Ilta-Sanomat 28.1.2021
- ↑L'Institut Pasteur de Tunis, plus de cent an au service de la Santé Publique Institut Pasteur de Tunis, pasteur.tn. Arkistoitu 11.4.2020. Viitattu 16.4.2020. (ranskaksi)
- ↑Myron G. Schultz & David M. Morens: Charles-Jules-Henri Nicolle Emerging Infectious Diseases, cdc.gov/eid, 15(9):1520–1521. Sept. 2009. Yhdysvaltain tautikeskus, cdc.gov. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
- ↑Waclaw Szybalski: The genius of Rudolf Stefan Weigl (1883-1957), a Lvovian microbe hunter and breeder. - In memoriam International Weigl Conference (Microorganisms in Pathogenesis and their Drug Resistance - Programme and Abstracts; R. Stoika et al., Eds.), pp. 10–31. Sept 11–14, 2003. SPOLOM Publishers, Lviv, Ukraine. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
- ↑Rudolf Weigl timenote.info. Viitattu 16.4.2020. (englanniksi)
