Metri (tunnusm[1]) onSI-järjestelmän ja sen edeltäjänmetrijärjestelmän mukainenpituudenyksikkö. Metri määritellään nykyään pituudeksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1/299 792 458sekunnissa.[1][2] Alkuperäisen määritelmän mukaan metri oli kymmenesmiljoonasosaMaanPohjoisnavan japäiväntasaajan välimatkasta. Ennen nykyistä, vuonna 1983 vahvistettua määritelmäävalonnopeus oli mittausten mukaan likimain 299 792 458 m/s, mutta nykyisin tämä on metrin määritelmään perustuva tarkka arvo.[3]
Ensimmäisen tiedossa olevan esityksen pituudessa desimaalipohjaisen mittayksikön käyttöönotosta teki englantilainen filosofiJohn Wilkins vuonna 1668. Hänen ehdottamansa yksikkö oli nimeltäänuniversal measure (suom.yleinen mitta).[4][5] Vuonna 1675 italialainen tieteilijäTito Livio Burattini käytti teoksessaanMisura Universale nimitystämetro cattolico (kirjaimellisestiyleinen mitta), joka oli johdettu kreikan sanoistaμέτρον καθολικόν (métron katholikón,suom.yleinen mitta). Tähän nimitykseen pohjautui sananmetri alkumuoto, ranskan kielen sanamètre, joka otettiin mittayksikön nimeksiRanskassa vuonna 1799, kun maa siirtyi ensimmäisenä maailmassa metriseen järjestelmään.[6]
Tietokoneella tehty havainnekuva metrin prototyypistä. Platinasta ja iridiumista valmistettu tanko oli metrin perusstandardina 1889–1960.
Metri otettiin mittayksikkönä käyttöön ensinRanskassa vuonna 1799[7]. Aluksi metrin pituuden määrittelemistä varten tehtiinplatinan jairidiumin seoksesta palkki, jonka pituus määriteltiin tarkalleen metriksi. Tätämetrin prototyyppiä säilytetään edelleenPariisissa Mittojen ja painojen museossa. Metri määritettiin kymmenesmiljoonasosaksimaapallonmeridiaaniympyrän neljänneksestä, joka kulkipäiväntasaajalta Pariisin läpipohjoisnavalle. Toisin sanoen etäisyydeksi päiväntasaajalta Pohjoisnavalle olisi näin tullut tasan 10 000kilometriä. Ensimmäinen prototyyppi perustui vuoden 1790 mittauksiin, mutta se poikkesi määritelmästä jonkin verran ja jäi hiukan liian lyhyeksi. Tämä johtui siitä, ettei laskelmissa otettu huomioonmaapallon litistymistä navoilta.[8]
Koska mittalaitteet ja alemmanasteiset mittanormaalit oli säädetty metrin prototyypin mukaan, metrin määritelmäksi vahvistettiin tämän metrin prototyypin pituus. Vuonna 1889 valmistettiin platinan ja iridiumin seoksesta uusi metrin prototyyppi, johon oli kaiverrettu kaksi toisistaan metrin päässä olevaa viivaa. Vuonna 1927 määritelmää tarkennettiin niin, että metri oli näiden viivojen välinen etäisyys 0 °C:n lämpötilassa.[8]
Metrin määritelmä uusittiin vuonna 1960 vastaamaan jo 1900-luvun alussa käyttöön otettuainterferometristä määritelmää, joka perustui valon aallonpituuteen. Vuonna 1960 vahvistetun määritelmän mukaan metri oli 1 650 763,73 kertaa sen oranssinvärisen säteilynaallonpituus tyhjiössä, joka syntyykrypton-86-atomin siirtyessä kvanttitilasta 2p10 tilaan 5d5.[9][10]
Myöhemmin mittaustekniikan kehityttyäajan mittaus saavutti suuremman suhteellisen tarkkuuden kuin pituuden mittaus. Tämän vuoksi metrille vahvistettiin sen nykyinen määritelmäPariisissa pidetyssä Yleisessä paino- ja mittakonferenssissa (CGPM,Conférence Générale des Poids et Mesures) vuonna 1983.
Aikaisemmin metrijärjestelmään kuului myös kerrannaisyksikkömyriametri, joka oli 10 000 metriä eli 10 kilometriä[11] Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut kovin yleisesti käytössä, eikä myria-etuliite enää kuulu nykyiseen SI-järjestelmään.[13]
Suomessa on käytetty etäisyyksien mittayksikkönä myöspeninkulmaa, joka metrijärjestelmän käyttöönoton jälkeen määriteltiin tasan 10 kilometriksi.[11] Nykyisessä mittayksikköasetuksessa ei sitä kuitenkaan enää ole.[2]
Suomen Standardisoimisliitto: SI-opas : 2019 : kansainvälinen suure- ja yksikköjärjestelmä = international system of quantities and units, s. 20. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, 2019. ISBN 978-952-242-411-2Teoksen lataussivu.
↑abSuomen Standardisoimisliitto: SI-opas : 2019 : kansainvälinen suure- ja yksikköjärjestelmä = international system of quantities and units. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, 2019. ISBN 978-952-242-411-2Teoksen lataussivu.
