| Pikkulimaska | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
| Suku: | SorsanlimaskatLemna |
| Laji: | minor |
| Kaksiosainen nimi | |
Lemna minor | |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Pikkulimaska (Lemna minor) on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinenputkilokasvi.
Pikkulimaska muodostaa suuria kasvustoja hitaasti virtaavien vesien pinnalle. 1,5–5 mm kokoiset versot ovat yksijuurisia, tavallisesti 2–5 verson ryhminä kelluvia. Valkoista langanpätkää muistuttavan juuren pituus on tavallisesti alle 5 cm. Lehtiä muistuttavat versot ovat pitkänpyöreitä tai vastapuikeita, ehytlaitaisia, kolmesuonisia ja litteitä. Väriltään ne ovat vihreitä, joskus harvoin alapuolelta punertavia. Verson tyvi on lyhyt ja kalvomainen. Alapinnan ilmaontelot ovat epäselvästi näkyviä ja alle 0,3 mm levyisiä. Vaatimattomassa kukinnossa on kaksi hedekukkaa ja yksi emikukka. Kukinto sijaitsee verson laidan taskussa kalvon suojaamana. Pikkulimaska kukkii heinä-elokuussa, mutta kukintoja tavataan harvoin eikä sen tiedetä tuottaneen Suomessa siemeniä.[2]
Pikkulimaskaa tavataan läpi pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla, mutta esiintymisalue on epäyhtenäinen. Sitä kasvaa koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, suurimmassa osassa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa sekä Karibialla. Laji on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle muun muassa eteläiseen Afrikkaan ja Australiaan.[3] Suomessa pikkulimaskaa tavataan yleisenäOulu–Joensuu-linjan eteläpuolella. Pohjoisimmat havainnot ovat Keski-Lapista.[4]
Pikkulimaska kasvaa rehevöityneissä vesissä, kuten lammikoissa, ojissa, joissa, järvissä sekä vähäsuolaisessamurtovedessä suojaisissa paikoissa. Sitä tavataan myös ulkoluotojen kallioallikoissa.[2] Laji on Suomessa yleistynyt vesistöjen rehevöitymisen myötä.[5]
Pikkulimaskaa kasvatetaan myösakvaariokasvina, ja esimerkiksikultakalat syövät sitä mielellään.[6]
