Peterburg, Piter, Piitteri, SPB, Pohjoinen pääkaupunki, Nevan kaupunki, Yöttömien öiden kaupunki, Venäjän kulttuuripääkaupunki, Ikkuna Eurooppaan, Grad Petrov, Petropol, Pohjolan Palmyra (myös Uusi Palmyra), Pohjolan Venetsia, Nevograd, Lenininkaupunki, Sankarikaupunki Leningrad, Kolmen vallankumouksen kaupunki, Bandiittien Pietari, Kriminaalipääkaupunki
Pietari (ven.Санкт-Петербу́рг,Sankt-Peterburg, puhekielessäven.Питер,Piter,[3] vuosina 1914–1924 venäjäksiPetrogradven.Петрогра́д ja 1924–1991Leningradven.Ленингра́д) on noin 5,6 miljoonan asukkaansuurkaupunkiVenäjän länsiosassa. Pietari on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki. Se sijaitseeSuomenlahden pohjukassaNevan suistossa, osittainKarjalankannaksen kaakkoisosassa jasuiston saarissa.
Kaupungin rakennustöihin tuotiin joukoittain ruotsalaisia sotavankeja ja venäläisiämaaorjia, ja tuhansia kuoli sairauksiin ja huonoihin oloihin. Kaupungin rakentamisen Pietari Suuri rahoitti uusilla veroilla, kuten parta-, arkku- ja sieluverolla, joka oli käytännössä alempien yhteiskuntaluokkien miehiin kohdistunut kuolinvero. Vuonna 1712 Pietari Suuri julisti kaupungin Venäjän keisarikunnan pääkaupungiksi, määräsi vastahakoiset virkamiehet, aateliset ja kauppiaat muuttamaanMoskovastaNevajoen suistoon ja rakentamaan sinne uudet kotinsa.lähde?
Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 Pietarista oli kasvanut 40 000 asukkaan kaupunki (kahdeksan prosenttia Venäjän silloisesta kaupunkiväestöstä), ja 90 prosenttia Venäjän ulkomaankaupasta kulki sen kautta.[15] Kaupan määrää kasvatti se, että pohjoisenArkangelin kaupallinen vetovoima väheni, koska reitti Länsi-Eurooppaan oli Suomenlahden kautta lyhyempi. Kaupungin keskustaksi oli muodostunut Nevan etelärannanAmiraliteetin ympäristö.[16]
Katariina Suuri nousi valtaistuimelle vuonna 1762 syrjäyttäen aviomiehensäPietari III:n. Katariina ylläpiti rikasta hovielämää ja oli vasta valmistuneenTalvipalatsin ensimmäinen asukas. Katariina aloitti keisarillisen taidekokoelman kartuttamisen, mistä myöhemmin muodostui nykyisenEremitaašin taidemuseon kokoelman perusta. Taidekokoelman kasvun takia jouduttiin rakentamaan myös uusia rakennuksia talvipalatsin kylkeen. Nämä rakennukset tunnetaan nykyisin nimelläPieni ja Vanha Eremitaaši. Palatsikompleksin yhteyteen rakennettiin teatteri, joka on edelleen toiminnassa.[17]
Katariina oli suuri tieteiden ja taiteiden tukija. Hänen hallintoaikanaan valmistuivat Pietariin tiedeakatemian ja taideakatemian rakennukset, Venäjän ensimmäinen julkinenkirjasto (nykyisen Venäjän kansalliskirjaston perusta), sekä edelleen käytössä olevaGostinyi Dvorin kauppahalliNevski prospektin varrelle. Katariinan aikana venäläinen musiikkielämä sai paljon länsimaisia vaikutteita, ja Katariina otti italialaisia kuoronjohtajia ja säveltäjiä hovinsa palvelukseen.[17]
Katariina Suuri uudisti Pietarin hallintoa. Vuonna 1766 perustettiinpormestarin (gorodskoi golova) virka, ja vuonna 1774 muodostettiin kaupunginhallitus (Magistrat), joka jo vuonna 1786 muutettiinkaupunginduumaksi.[17]
Katariina Suuren kuoleman jälkeen valtaan nousi vuonna 1796 hänen poikansaPaavali I. Hän toteutti konservatiivista politiikkaa, rajoitti Pietarin paikallishallintoa ja lisäsibyrokratiaa. Tällainen politiikka teki Paavalista hyvin epäsuositun, ja vaikka hän salamurhien pelosta rakennutti itselleen turvallisemman Mihailovskin palatsin, hänet murhattiin kuitenkin omaan vuoteeseensa 12. maaliskuuta vuonna 1801. Salamurhan takana oli Paavalin oma poika, josta tuli keisariAleksanteri I.[18]
Nikolai I toimi Venäjän keisarina vuosina 1825–1855. Rajaus Georg von Bothmannin maalauksesta 1850-luvulta.
Aleksanteri I:n yllättävä kuolemaTaganrogin kaupungissa joulukuussa 1825 aiheutti poliittisen kaaoksen. Aleksanterin veli Konstantin, joka oli perimysjärjestyksessä seuraavana, kieltäytyi kruunusta, ja valtaan nousi hänen sijastaan Aleksanterin toinen veli Nikolai. Joukkoliberaaleja nuoria armeijanupseereita ei hyväksynyt Nikolaita keisariksi, ja he toivoivat, että Konstantin olisi allekirjoittanut Venäjälleperustuslain. Kapinaa kutsuttiindekabristikapinaksi joulukuun venäjänkielisen nimityksen mukaan. Konstantinin kieltäydyttyä kruunusta kapina kukistettiin, ja kapinan johtajat teloitettiin tai karkotettiin Siperiaan.[18]
Nikolai I toteutti äärikonservatiivista hallintoa. Pietarista tuli sotilaallisen tarkasti hallittu kaupunki, ja jopa siviilihallinnossa oli vallalla sotilasakatemioiden hallintokulttuuri. Vaikka maa ajautui Nikolain politiikan seurauksena taloudelliseen taantumaan ja takapajuisuuteen, Venäjällä otettiin samalla teollisen yhteiskunnan ensiaskeleita. Vuonna 1837 valmistui maan ensimmäinenrautatie, joka yhdisti Pietarin jaTsarskoje Selon, jossa sijaitsi Romanovien kesäpalatsiKatariinanpalatsi. Pietari kasvoi ja kehittyi.Palatsiaukiolle pystytettiinAleksanterin pylväs, ja Talvipalatsia vastapäätä rakennettiin yleisesikunnan rakennukset.[18]
Kulttuuri kukoisti Nikolai I aikana kovasta kurista huolimatta. PietarissaFjodor Dostojevski kirjoitti mestariteoksensa,Mihail Glinka loi perusteet venäläiselle musiikille säveltämällä maan ensimmäisenoopperan ja kamarimusiikkia, jaAleksandr Puškin kirjoitti runonsa. Dostojevski kirjoitti vuonna 1848 novellinsa ”Valkeat yöt”, joka kuvaa Pietarin kesänyötöntä yötä, ja jonka nimestä on sittemmin muodostunut kaupungin tunnus.[18] Pietari Suuren uudistuksista oli kulunut sata vuotta, ennen kuin Pietariin oli muodostunut paikallinen korkeakulttuuri taiteen, kirjallisuuden, musiikin, baletin ja oopperan sekä klassisen musiikin alalla.
Maaorjuuden lakkauttaminen vuonna 1861 ja kaupungin voimakas teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla loivat Pietariin köyhän työläisluokan. Seurauksena olivat ylikansoitus, huonot hygieniaolot ja tautiepidemioita. Köyhän kansan vaikeat elinolot loivat pohjaa kaupungin myöhempille levottomuuksille.[18]
Vuonna 1869 Pietarissa oli maailman suurinsuomalainen kaupunkiväestö. Tuolloin kaupungissa asui 16 085 suomalaista, mikä oli enemmän kuin missään muussa kaupungissa, mukaan lukien Suomen kaupungit. Pietari oli vielä vuonna 1881 ”Suomen toiseksi suurin kaupunki”. Kaupungin asukkaina oli tuolloin enemmän Suomen alamaisia kuinTurussa oli asukkaita.[19]
Vuoden 1905 vallankumous ja ensimmäinen maailmansota
Venäjän kannalta tuhoisasti päättyneenJapanin sodan jälkeen yhteiskunnalliset levottomuudet puhkesivat kaupungissa vallankumoukseksi. Sotilaat avasivat 9. lokakuuta 1905 tulen kohtirauhanomaista mielenosoitusta, joka oli pappiGaponin johdolla toimittamassa keisarille vetoomusta. Mielenosoituksia tukahdutettiin asein tämän jälkeen eri puolilla kaupunkia, ja kuolleiden määrä arvioidaan tuhansiksi. Tapahtumat vahvistivat vallankumouksellisia liikkeitä ja saivat poliittisen opposition rivit yhtenäisiksi. Seuraavina kuukausina maanviljelijöiden ja sotilaiden kapinat, joista kuuluisin tapahtui panssarilaivaPotjomkinilla, ja muut mielenosoitukset levisivät koko valtakuntaan.Lev Trotskin johtama Pietarin työläisten neuvosto julisti yleislakon, joka pysäytti koko maan. KeisariNikolai II antoilokakuun manifestin, jossa myönnettiin kansalaisoikeuksia, hyväksyttiin perustuslaki ja luotiin kansanedustuslaitos,duuma.[20]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 saksalaisvastaisuus kasvoi, ja kaupungin liian saksalaiselta kuulostanut nimi venäläistettiin muotoonPetrograd (ven.Петроград).[21] Tuolloin kaupungissa asui noin 2,1 miljoonaa ihmistä.
PanssarikansiristeilijäAurora, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen aloituslaukaus
Pietarin kartta 1910-luvulta.Petrogradin neuvoston kokous vuonna 1917.
Kaupunki oli jälleen vuonna 1917 vallankumouksen näyttämönä. Työläisten mielenosoitukset kääntyivät kaupungissa yleislakoksi, ja sotilaat ryhtyivät maaliskuussa kapinaan.Petrogradin neuvosto toimi rinnakkainväliaikaishallituksen kanssa. Huhtikuussa Lenin palasi kaupunkiin ja ottibolševikkipuolueen ohjat käsiinsä. Lokakuun vallankumous syttyi 24. lokakuuta, kun bolševikit miehittivät keskeiset asemat kaupungista. PanssarikansiristeilijäAurora, josta ammuttiin vallankumouksen lähtölaukaus, on nykyisin museona Nevan rannalla. Maaliskuussa 1918 hallitus siirtyi Moskovaan, josta näin tuli jälleen Venäjän jakamaton pääkaupunki.
Leninin kuolemaa 1924 kunnioitettiin muuttamalla kaupungin nimi Leningradiksi, joka oli käytössä vuoteen 1991 asti. Leningradista tuli 1930-luvulla Stalinin teollistamisohjelman keskus. Vuonna 1939 kaupungissa asui kolme miljoonaa ihmistä, ja sen osuus Venäjän teollisesta tuotannosta oli noin yksitoista prosenttia.[22]Stalin pelkäsi kaupungista muodostuvan kilpailevan valtakeskittymänKremlille. Leningradin kommunistijohtajanSergei Kirovin murha 1934 aloitti Stalinin puhdistukset.[23]
Saksan joukot hyökkäsivät 22. kesäkuuta 1941Neuvostoliittoon. Saksalaiset etenivät nopeasti ja saartoivat Leningradin. Puolustuslinjan murtamiseen he pyysivät apuaSuomen armeijalta, mutta marsalkkaCarl Gustaf Emil Mannerheim ei myöntynyt pyyntöön. Leningradin asukkaat joutuivat kestämään piiritystä vuoteen 1943 asti. Leningradin epäonnistunut valtaus oliAdolf Hitlerille suuri arvovalta- ja strateginen tappio, sillä kaupungin piiritys sitoi yhden kipeästi tarvitunarmeijaryhmän saksalaisia joukkoja.
Piirityksen aikana ruoka ja polttoaine olivat säännösteltyjä. Talvella 1941–1942 kaupungissa ei ollut juoksevaa vettä, lämmitystä eikä julkista liikennettä, ja sähköä sai vain ajoittain. Pienimmillään henkilöä kohti määrätty annos oli vain 125 grammaa leipää päivässä. Satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungistaLaatokan kuuluisaaelämän tietä pitkin, joka oli ainoa piiritetyn kaupungin ulkomaailmaan yhdistävä reitti. Kesäisin ihmisiä kuljetettiin lautoilla, ja talvisin rekat kulkivat aurattua jäätietä pitkin jatkuvan vihollistulituksen alla. Piirityksen aikanaDmitri Šostakovitš sävelsi kaupungissa7. sinfoniansa, lisänimeltäänLeningrad. Valmis teos esitettiin piiritetyssä kaupungissa 1942. Lähes 900 päivän piirityksen (blokada) aikana kaupungissa kuoli ainakin 641 000 ihmistä, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 800 000. Noin puoli miljoonaa piirityksen uhria on haudattu Leningradin liepeillä olevallePiskarjovin hautausmaalle. Leningrad oli 1945 ensimmäinen kaupunki, jolle myönnettiinsankarikaupungin (gorod-geroi) arvonimi.[24][25]
1960-luvulta 1980-luvulle kaupungin ympärille rakennettiin suurialähiöitä helpottamaan asuntopulaa. Kuva Nalitšnaja-kadulta.
Saksalaisten piiritys tuhosi Leningradista 2,2 miljoonaa neliömetriä asuintiloja ja 2,8 miljoonaa vaurioitui, mistä aiheutui asuntopula sodan jälkeen. 1960-luvulle asti suuri osa kaupunkilaisista joutui elämään yhteisasunnoissa, kommunalkoissa. Samaan aikaan kaupunki kasvoi kiihkeästi, ja väkiluku ylitti nopeasti sotaa edeltävän tason. Kymmenessä vuodessa Leningradin väkiluku kasvoi viisinkertaiseksi.[26] Monista muista neuvostokaupungeista poiketen Leningrad jälleenrakennettiin kunnioittaen vanhaa. Monet kulttuurikohteet, kutenPietarhovi jaPuškinin palatsi rakennettiin käytännössä kokonaan uudelleen.[26]
Pietarin metron ensimmäisen linjan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1940. Se yhdisti kaikki tärkeimmät rautatieasemat ja avattiin 15. marraskuuta 1955. Seuraavina vuosina järjestelmää laajennettiin moneen otteeseen, ja se paisui Neuvostoliiton toiseksi suurimmaksi. Vuonna 1961 avattiin toinen linja, vuonna 1967 avattiin kolmas, 1985 neljäs ja 2008 viides linja.[27]
1960-luvulta 1980-luvulle kaupungin ympärille rakennettiin suuria lähiöitä helpottamaan asuntopulaa. Kaupunki kasvoi myös kuntaliitosten kautta:Levašovo,Pargolovo jaPesotšnyi liitettiin kaupunkiin 1953,Ligovo 1963 jaLomonosov 1978.[28]
Tammikuussa 1949 Pjotr Popkov, Aleksei Kuznetsov ja Nikolai Voznesenski järjestivät Leningradin kauppamessut voimistaakseen sodanjälkeistä taloutta ja tuottamalla elintarvikkeita Leningradin asukkaille. Stalin tuli epäluuloiseksi kilpailijoidensa noususta, ja Stalinin lakimiehet ja poliitikot järjestivät sarjan syytöksiä tuhotakseen heidät.[29] Seurauksena oli sarja oikeudenkäyntejä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, joissa muun muassa Kuznetsovia ja Voznesenskia syytettiin maanpetoksesta ja kiinnostuksesta muodostaa neuvostovastainen järjestö Leningradissa.[30] Yli 2 000 Leningradin merkittävintä henkilöä poistettiin johtavista asemistaan. Joukossa oli tiedemiehiä, kirjailijoita ja opettajia, jotka joutuivat karkotetuiksi, vangituiksi ja Gulagin työleireille. Heidän joukossa oli muun muassaNikolai Punin.[31] Kaikki syytetyt ja teloitetut rehabilitoitiin myöhemmin Neuvostoliitossa Hruštšovin aikana.[32]
Hruštšovin ja Brežnevin kausilla Moskova oli koko Neuvostoliiton poliittinen keskus, mutta Leningrad säilyi tärkeänä kulttuurikeskuksena ja siellä syntyi monia uusia kuvataiteen, populaarimusiikin ja kirjallisuuden suuntauksia. 1960–1980-luvuilla kaupunki kasvoi Suomenlahden suuntaisesti ja myös luoteeseen ja etelään. Kaupunkiin rakennettiin muun muassa Oktjabrski-konserttisali, Jubileinyi-urheilukeskus, Moskva- ja Pulkovskaja-hotellit sekäPulkovon lentoasema. Vuonna 1979 ryhdyttiin rakentamaantulvapatoa suojaksi Itämeren veden nousemiselta kaupungin alueelle.[33]
1970-luku ja 1980-luvun alku oli Leningradissa vakaata aikaa, ja vaikka poliittiset oikeudet olivat hyvin rajattuja, kaupungin väestö oli kohtalaisen vaurasta.Mihail Gorbatšovinperestroikana tunnettujen uudistusten myötä poliittinen vakaus hävisi ja kaupungin taloudellinen tilanne heikkeni.[34]
Leningrad oli Gorbatšovin demokraattisten uudistusten eturintamassa. Gorbatšov siirsi pitkäaikaisen kommunistisen puolueen Leningradin johtajanGrigori Romanovin ja tämän kannattajat eläkkeelle ja järjesti kaupungissa paikallisvaalit, joiden seurauksena valtaan nousi liberaaliAnatoli Sobtšak. Vain kaksi kuukautta historiallisten vaalien jälkeen joukko vanhoillisia kommunistisen puolueen johtohahmoja yrittivallankaappausta, jota vastaanBoris Jeltsin nousi Moskovassa. Pietarissa satatuhatta mielenosoittajaa kokoontui Talvipalatsin aukiolle vastustamaan vallankaappaajia. Sotilaat, jotka oli lähetetty pidättämään Sobtšak, kieltäytyivät noudattamasta komentoa. Sen sijaan he saattoivat tämän paikalliselle televisioasemalle, josta Sobtšak tuomitsi vallankaappauksen. Epävarman yön jälkeen selvisi, että vallankaappausyritys oli epäonnistunut.[35]
Neuvostoliiton hajottua kaupungin alkuperäinen nimiSankt Peterburg otettiin jälleen käyttöön kansanäänestyksen jälkeen lokakuun alusta 1991. Kaupungin nimen muuttamista kannatti myös pormestari Anatoli Sobtšak.[36] Äänestyksessä muutosta kannatti 55 prosenttia. Sobtšakin lesken Ljudmila Narusovan mukaan nimenmuutokseen vaikutti kirkon kanta.[37]
1990-luvulla Pietarin talous romahti, mikä kasvatti tuloeroja. Vuosikymmenen lopulla kaupungissa tapahtui merkittäviä väkivallantekoja, kun 1997 Pietarin varakuvenööriMihail Manevitš ammuttiin kuoliaaksi kadulla. Seuraavana vuonna murhattiin poliitikko ja ihmisoikeustaistelijaGalina Starovoitova. Vuonna 2000 Pietarin oma poikaVladimir Putin valittiin Venäjän federaation presidentiksi ja kaupunki alkoi saada suurempaa taloudellista tukea Moskovasta.[38]
Vuonna 2003 Pietari juhlisti 300-vuotisjuhliaan ja kaupunki koki kasvojenkohotuksen. Samana vuonnaValentina Matvijenko valittiin Pietarin kuvernööriksi. Vuonna 2006Gazprom Neft rekisteröityi Pietarissa ja öljy-yhtiöstä tuli kaupungin suurin veronmaksaja. Vuonna 2008Venäjän perustuslaillinen tuomioistuin siirrettiin Pietariin. Vuonna 2011 Pietarin kuvernöörinä aloittiGeorgi Poltavtšenko. Seuraavana vuonna kaupunkia suojaava tulvapato vihittiin käyttöön jaVenäjän laivaston päämaja siirrettiin Pietariin. Vuonna 2013 avattiinMariinski-teatterin uusi oopperatalo.[38] Gazpromin pilvenpiirtäjäLahta-keskus avattiin vuonna 2018.
Pietari on rakennettuLaatokastaSuomenlahteen laskevanNevan suistoalueelle. Kaupungin alueella on42 saarta, joita yhdistää yli 340siltaa. Pietaria ympäröivät alueet ovat varsin tasaisia, ja koko kaupungin historiallinen keskusta on alle neljän metrin korkeudella merenpinnasta, osat siitä ovat jopa merenpinnan alapuolella. Maaperä Nevan suistossa on vastoin yleistä käsitystä rakennuskelpoisuudeltaan erinomaista hiekkamaata, jota on kerrostunut suistoon valtavia määriä joen syntyessä 3 300 vuotta sitten ja kolmentuhannen vuoden aikana sen jälkeen.[39]
Pietarin ilmasto on lauhempi kuin muualla Venäjällä samoilla leveysasteilla. Kylmimmän kuukauden, helmikuun, keskilämpötila on –6 °C ja lämpimimmän, heinäkuun, keskilämpötila on noin 18 °C.lähde? Sateita saadaan läpi vuoden, määrällisesti vähiten sataa keväällä ja runsaimmin loppukesällä ja syksyllä. Vuoden sademäärä on noin 600 mm.[40]
Muiden neuvostokaupunkien tapaan Pietarin rakennusten korkeus keskustasta ulospäin mentäessä on lähes päinvastainen kuin länsimaisissa kaupungeissa, koskasuunnitelmatalouden aikana maan hinta ei ohjannut rakennusprojekteja. Pietarin ydinkeskustan rakennuskanta on varsin matalaa ja keskustasta etäännyttäessä rakennusten korkeus kasvaa. Lähempänä keskustaa sijaitsee 1950-luvulla rakennettuja viisikerroksisista taloista muodostuneita lähiöitä, kun taas kauempana on 1970- ja 1980-lukujen 10–20-kerroksisia kerrostaloja.
Pietarissa on panostettu varsin paljon kaupungin historiallisen monumentaalikeskustan säilyttämiseen ja kunnostamiseen. Viime vuosien aikana on ryhdytty myös uudelleenrakentamaan ja kunnostamaan kaupungin kerrostalolähiöitä. Kerrostalolähiöt koostuvat pääasiassa vuosina 1958–1970 rakennetuista viisikerroksisistahruštšovkoista, joiden elinkaareksi suunniteltiin rakennushetkellä noin 30 vuotta. Näillä kerrostaloalueilla asuu noin 600 000 pietarilaista, eli 11 % kaupungin väestöstä. Vasta muutama kaupungin sadasta kvartaalista eli suurkorttelista on kunnostettu ja toiminta on tarpeen huomioon ottaen ollut liian pienimuotoista. Keskimääräinen asumisväljyys kaupungissa on noin 15 neliötä henkeä kohden, mikä on esimerkiksi noin puolet Helsingin asumisväljyydestä.[43]
Pietarin sijainti Suomenlahden pohjukassa japiirijako
Kaupungin leveät kadut ja meren läheisyydestä johtuva tuulisuus takaavat kaupungin ilman kohtalaisen laadun, vaikka liikenne ja kaupungin teollisuus ovatkin merkittäviä ilmansaastuttajia.
Neva on suuri joki, jonka keskimääräinenvirtaama on 2 500 m³ sekunnissa ja jonkavaluma-alue on kooltaan 300 000 km².[44] Pietarin jätevesien vaikutus kaupungin lähivesiin ja koko Suomenlahden tilaan on kuitenkin huomattava. Neva laskee järvimäiseen Nevanestuaariin, johon tulee vain harvoin suolaista vettä muualta Itämerestä. Näin alueen vedenlaatu on hyvin riippuvainen Laatokan ja Nevan tilasta ja Pietarista alueelle lasketuista jätevesistä.[45] Vaikutusta on entisestään lisännyttulvapato, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1979 ja joka valmistui 2011. Tulvapadon tarkoituksena on estää Itämeren veden nouseminen kaupungin alueelle.
Kaupungin perustamisen jälkeen siellä on tulvinut kolmisensataa kertaa. Pahin tulva oli vuonna 1824, jolloin vesi nousi 421 cm normaalin yläpuolelle ja kaupungissa kuoli 200 ihmistä. Kaupungissa julistetaan tulvivan, jos vesi nousee 160 cm normaalin yläpuolelle.[46]
Monien kansainvälisten projektien avulla Pietarin jätevesikysymykseen on pyritty vaikuttamaan ja tilanne on jo parantunut aikaisemmista vuosista. Kaupungin olemassa olevilla vedenpuhdistamoilla käyttöön otettu tehostettu fosfaatinpoisto parantaa koko itäisen Suomenlahden tilaa. Koska Suomenlahdellaplankton ei talvella kuluta jääpeitteen takia mereen päätyneitä ravinteita, Pietarin vaikutus näkyy eniten jäiden lähdön jälkeisessä levien ja planktonin kevätkukinnassa Kaakkois-Suomen rannikolla. Kesällä ravinteiden vaikutus rajoittuu yleensä Nevan estuaariin, jossa havaitaankin voimakasta leväkukintaa koko avovesikauden.[45]
Lahta-keskuksen pilvenpiirtäjä onGazprom-ryhmän pääkonttori ja Euroopan korkein rakennus.
EnnenLokakuun vallankumousta Pietarin talous oli tiiviisti integroitunut Eurooppaan, ja se oli maan pääkaupunkina Venäjän tärkein pääomakeskus.Neuvostoliitonrautaesirippu sulki yhteydet läntiseen maailmaan, ja pääkaupunki siirtyi Moskovaan. Suunnitelmataloudessa Leningrad keskittyi sotateollisuuteen ja sitä palvelevaan tutkimukseen. Leningrad oli Neuvostoliitossa erityisesti laivanrakennuksen ja sähkötekniikan laitteistojen valmistuksen keskus. Sotateollisuuden tärkeä asema maan taloudessa takasi sille maan parhaat resurssit ja koulutetuimman työvoiman.[47]
Suunnitelmatalouden romahdettua kaupunki ajautui vaikeuksiin. Vuosina 1992–1995 teollinen tuotanto laski noin 75 prosenttia. Kaupungin elintarviketeollisuuden vähyys aiheutti ongelmia elintarvikehuollolle.[47]
Kaupunkisuunnittelussa 1990-luvulla asetettiin päätavoitteeksi kaupungin elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja sopeutuminen uuteen poliittiseen tilanteeseen. Erityisesti pyrittiin panostamaan vientiteollisuuden, kuljetussektorin ja palveluelinkeinojen kehittämiseen. Kaupunki ei kuitenkaan kovin hyvin pystynyt luomaan kasvun edellytyksiä. 1990-luvun puolivälin jälkeen ryhdyttiin aikaisempaa enemmän kiinnittämään huomiota Venäjän talouden vahvoihin sektoreihin ja kaupungin oman kysynnän tyydyttämiseen. Kaupungin kehityksen kannalta hyvin merkittävässä osassa ovat edelleen suhteet federaation keskukseen ja aseteollisuuden tilaukset.[47] Pietarin kaupunkistrategiassa pyritään hyödyntämään kaupungin ainutlaatuista kulttuurihistoriallista arvoa, jolla pyritään houkuttelemaan ulkomaalaista ja ulkovenäläistä pääomaa ja matkailijoita. Kaupungin hyvälle logistiselle sijainnille on myös asetettu suuria odotuksia.[43]
Pietarin työvoiman arvioidaan olevan noin puolet asukasluvusta eli 2,6 miljoonaa ja työttömyyden noin 3 % työvoimasta (2004)[48] vaikka viralliset työttömyystilastot ovat hyvin epätarkkoja, mikä johtuu Venäjän laajasta harmaasta taloudesta.lähde?
Pietarin osuus Venäjän vuoden 2010BKT:stä oli 1 673,7mrd.RUB eli 4,5 %. Henkeä kohti BKT:tä tuotettiin 342 900 RUB eli 8 403 EUR (vuonna 2010). Tämä oli 131 % maan keskiarvosta.[49][50][51]
Venäjän federaation 200:sta tuotannon arvon perusteella suurimmasta yrityksestä yksitoista on pietarilaisia. Kuusi yrityksistä on perinteisiä koneenrakennus- ja telakkayhtiöitä. Kaksi yrityksistä onsavuketehtaita ja kaksi elintarviketeollisuutta. Suurin elintarvikeyritys on osittain suomalaisomistuksessa olevaBaltika-panimo. Elintarvikeyritysten kasvu johtui pääosin 1990-luvulla ruplan devalvaation aiheuttamasta venäläisen elintarviketeollisuuden kilpailutilanteen paranemisesta. Pietarilainen panimo- ja savuketeollisuus palvelee Pietarin kaupunkia paljon laajempaa aluetta.[52]
Venäjän kaasujättiGazprom on siirtämässä pääkonttoriaan Pietariin. Yrityksen uusi 300-metrinen tornitalo suunniteltiin rakennettavaksiOhta-keskukseen (aiemmin Gazprom City) toiselle puolelle jokea vastapäätä 1700-luvun Smolnan katedraalia/Smolnan luostaria, mikä herätti pelkoja kaupunkikuvan puolesta.[53] Joulukuussa 2010 Pietarin kaupungin johto ilmoitti, että suunnitelma sijoitetaan uuteen paikkaan.[54] Pääkonttorin siirto Moskovasta Pietariin tietää kaupungille myös 5,85 miljardin euron vuotuisia verotuloja.[53] Gazpromin lisäksi kaupunkiin ovat siirtyneet valtion omistamatVTB-pankkikonserni ja Gazpromin tytäryhtiöGazprom Neft.lähde?
Pietarin seudusta on tulossa Venäjän autoteollisuuden keskus ja Euroopan suurimpia autoteollisuuden keskittymiä. Fordilla on ollut kokoonpanotehdas Pietarin lähelläSeuloskoissa vuodesta 2002. Fordin lisäksi alueella on tehtaat Renaultilla.[55] Lisäksi kaupunkiin rakentavat tuotantolaitoksia Toyota, Nissan, Suzuki ja General Motors. Hyundain tehtaiden rakentaminen alkaa kesällä 2008, ja Mitsubishi ja Peugeot-Citroën neuvottelevat tehtaista.[56]
Nesteellä on myös 62 tankkausasemaa Pietarin alueella.[57]
Venäjän hallinnosta Pietariin siirtyy korkein oikeus, jonka käyttöön kunnostetaan senaatin ja synodin rakennus. Lisäksi Pietarhoviin perustetaan ylin hallintokoulu. Pietarissa toimii myös television viitoskanava, joka on ainoa Moskovan ulkopuolella toimiva valtakunnallinen kanava.[58]
Viimeisimmänväestönlaskennan mukaan, joka valmistui vuonna 2010, Pietarissa oli 4 879 566 asukasta, noin 3,4 prosenttia koko Venäjän väkiluvusta.[59] Keskipalkka vuonna 2003 oli 2 179ruplaa (noin 176 €). Pietariin saa muuttaa vain, jos voi esittää itselleen asunnon ja työpaikan tai menee pietarilaisen kanssa naimisiin. On todennäköistä, että monilla ihmisillä ei ole tätä pakollista rekisteröintiä, vaan he asuvat kaupungissa laittomasti eivätkä siten ole väestönlaskennassa mukana.ILO:n arvion mukaan Pietarissa oli vuonna 2003 noin 16 000 katulasta.[60]
Pietarissa on tapahtunut 1900-luvulla dramaattisia väkiluvun muutoksia. Vuonna 1916 kaupungin väkiluku oli noin 2,4 miljoonaa, mutta vuoteen 1920 mennessä se oli pudonnut alle 740 000:eenVenäjän vallankumouksen jasisällissodan johdosta. 1930-luvulla lähes kaikkisaksalaiset,puolalaiset,suomalaiset,virolaiset jalatvialaiset siirrettiin pois kaupungista.[63]Toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1943 kaupungin väkiluku putosi noin kolmesta miljoonasta alle 600 000:een, kun väestöä kuoli taisteluissa, nääntyi nälkään tai karkotettiin kaupungistaLeningradin piirityksen yhteydessä. Sotien jälkeen väkiluku palasi nopeasti ennalleen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuosina 1991–2006 Pietarin väkiluku laski, kun taas sitä ympäröivien esikaupunkialueiden väkiluku nousi muun muassa maan yksityistämisen seurauksena.[64][65] Vuoden 2006 jälkeen väkiluku alkoi taas nousta, ja syyskuussa 2012 Pietarissa juhlittiin viiden miljoonan asukkaan rajapyykin saavuttamista.[66]
Osa luvuista ennen vuotta 1944 on arvioita, mutta esimerkiksi vuosien 1897,[70] 1939[72] ja 1959–2010 tiedot pohjautuvatväestönlaskentoihin ja vuoden 1840 arvo Venäjän imperiumin silloiseen kaupunkitilastoon.[69]
Muiden liittovaltiosubjektien tavoin Pietarin liittovaltiokaupungin sisäinenpaikallinen itsehallinto onjärjestetty kaksitasoisena. Ylemmällä tasolla on 18 hallintopiiriä, jotka edelleen jakautuvat yhteensä 111 kunnallishallintoalueeseen, joihin kuuluu kaupunkeja, taajamia ja kuntia (kaupunginosia).
Pietarin korkein päättävä viranomainen onkuvernööri (ven.губернатор,gubernator). Vuoteen 1996 nimikkeenä olipormestari (ven.мэр,mer), joka toimii myös kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Kuvernööri on syyskuusta 2011Georgi Poltavtšenko, jota pidetäänVladimir Putinin läheisenä liittolaisena[81]. Hänen edeltäjänsä (2003–2011) oliValentina Matvijenko. Hänen edeltäjänsä olivatVladimir Jakovlev (1996–2003) jaAnatoli Sobtšak (1991–1996) pormestarin nimikkeellä. Pääministeri Putin oli vuosina 1994–1998 kaupungin apulaispormestarina.[82]
Kaupungissatoimeenpanovalta kuuluu kuvernöörille, joka on vuodesta 2012 lähtien valittu suoralla vaalilla[83] siinä, missä nimitys federaatioaikakauden alkuvuosina kuului Venäjän presidentille. Kuvernöörillä on oma kanslia, jonka kautta hän johtaa alaisuudessaan toimivaa kaupunginhallitusta sekä alueellisia hallintoyksiköitä.Lainsäädäntövalta kuuluu kokonaan vaalein valitulle 50-jäseniselle kaupunginvaltuustolle, johon valitaan yksi edustaja kustakin vaalipiiristä. Valtuusto laatii kaupungin järjestyssäännön, lait ja asetukset. Se myös vahvistaa kaupungin budjetin, hallinnon rakenteen, kaupungin kehittämisprojektit, hallinnoi kaupungin omaisuutta ja ratifioi kaupungin tekemät sopimukset.lähde?
Pietari on Moskovan ohella Venäjän merkittävin koulutuksen ja tieteen keskus. Vuonna 1724 Pietari Suuri määräsi Pietariin perustettavaksi tiedeakatemian ja yliopiston. Pietarin tiedeakatemia on sittemmin kasvanut Venäjän ylimmäksi tieteelliseksi akatemiaksi. Se on vaihtanut historian murroksessa useasti nimeä ja tunnetaan nykyäänVenäjän tiedeakatemiana.[84] Akatemia siirrettiin kuitenkin 1900-luvulla Moskovaan. Nykyään Pietarissa toimii kymmeniä korkeakouluja ja kolme yliopistoa. Yksi Venäjän vanhimmista ja suurimmista yliopistoista onPietarin valtionyliopisto, jossa opiskelee noin 32 000 opiskelijaa. Opetushenkilökuntaa on 6000 henkeä, heistä tuhat on professoreita.[85]
Pietari oli venäläisen kulttuurielämän keskus erityisesti sen 200-vuotisen pääkaupunkiajan, jolle sijoittui venäläisen kulttuurinkulta-aika. Yhä edelleen monet katsovat Pietarin olevan Venäjän kulttuuripääkaupunki sen monien kulttuurilaitosten, muun muassa museoiden, kuten Eremitaašin ja Venäläisen taiteen museon sekä taidekoulujen, kutenPietarin konservatorio vuoksi.lähde?
Pietarissa ovat eläneet ja vaikuttaneet useimmat tunnetut 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon venäläiset kirjailijat. Venäjän tunnetuin runoilijaAleksandr Puškin syntyi kaupungissa vuonna 1799. Hänet karkotettiin 1820 tilapäisesti Pietarista Etelä-Venäjälle, ja hän sai palata takaisin vastaNikolai I:n astuttua valtaan. Puškin kuoli kaksintaistelun seurauksena 27. tammikuuta 1837. Monet runoilijan kuuluisimmista runoista sijoittuvat Pietariin tai kertovat Pietarista.[87]
Fjodor Dostojevski (1821–1881) oli tarkka Pietarin köyhälistön ja kaupungin vaarallisen puolen kuvaaja. Pietarissa järjestetään nykyisinkaupunkikierroksia, joissa voi tutustua sekä kirjailijaan ettäRikos ja rangaistus -romaaniin liittyviin rakennuksiin.Nikolai Gogol (1809–1852) vaikutti suuren osan urastaan Pietarissa. Hän ei pitänyt kaupungista, mikä käy ilmi myös kokoelmastaPietarilaisnovelleja, jossa kaupunki esitetään pienen ihmisen kannalta painostavana ja järjettömänä.[88]
Anna Ahmatova (1889–1966) eli lähes koko elämänsä Pietarissa/Leningradissa. Hän joutuikommunistisen puolueen epäsuosioon ja näki vuosien saatossa perheensä vangitsemisen ja kuoleman sekä monien ystäviensä karkotuksenStalinin aikana. Työssään Ahmatova kuvaa kaupunkia Venäjän ja Neuvostoliiton historian ja omien kokemustensa kauttarealistisesti jamonumentaalisesti:
»... Silloin vain kuollut Hymyili iloiten rauhastaan, Ja turhana koristeena roikkui Tyrmiensä rinnalla Leningrad[89]»
Katariina Suuri perusti hovinsa yhteyteenhovikapellin, joka lauloi hovin jumalanpalveluksissa. Hän kutsui myös säveltäjiä ja kuoronjohtajia Pietariin ulkomailta, erityisesti Italiasta, tuomaan länsimaisia vaikutteita venäläiseen musiikkielämään. Vuosien saatossa hovikapellin kuoronjohtajina toimivat muun muassaGiuseppe Sarti jaBaldassare Galuppi, joista jälkimmäinen toimi myös hovikapellin pitkäaikaisen kuoronjohtajan ja säveltäjänDmitri Bortnjanskin opettajana.lähde?
Sosialismin aikanarockmusiikkia pidettiin länsimaisenaporvarillisena hapatuksena, eikä sen esittämistä ja julkaisua tuettu, mutta siitä huolimatta 1960-luvullaBeatlesin ansiosta se levisi myös Neuvostoliittoon. Aluksi rock-yhtyeet matkivat läntisiä esikuvia, mutta vähitellen alkoi syntyä myös paikallista musiikkia. Leningradissa syntyi 1980-luvulla useita merkittäviä yhtyeitä, ja Rubinšteinin kadun rock-klubi oli maan edelläkävijöitä. Sellaisten yhtyeiden kuin Zoopark,Akvarium,Alisa jaKino musiikkia levitettiin laittomilla nauhoilla (magizdat). Vuodesta 1983 Leningradissa pidettiin vuosittain rock-festivaaleja, ja kaupungista muodostui neuvostoliittolaisen rock-liikkeen epävirallinen pääkaupunki.[94]
Nykyään Pietarissa on useita aktiivisia rock-klubeja ja kaupallisenMTV-tarjonnan lisäksi aktiivinen underground-musiikkielämä. Tunnettuja pietarilaisia yhtyeitä ovat muun muassaska punk -yhtyeLeningrad, Kino jaNol.[94]
Pietarin valtiollinen teatteritaiteen akatemia on Venäjän vanhin ja suurin teatterilaitos. Se sijaitseeMohovajakadun varrella. Teatteritaiteen akatemiasta on valmistunut useita Venäjän arvostetuimman teatteripalkinnon saaneita näyttelijöitä. Venäläisen teatterin merkkihahmoihin kuuluvaVsevolod Meyerhold toimi akatemian professorina. Akatemialla on pitkä perinneKonstantin Stanislavskin näyttelijätyön metodin opettamisessa ja tutkimisessa. Nykyään akatemiassa opiskelee noin 900 opiskelijaa.
Bolšoi Zal (suuri sali) on Pietarin kuuluisan filharmonisen sinfoniaorkesterin kotipaikka.Pietarin filharmoninen orkesteri perustettiin vuonna 1882. Orkesteri on kantaesittänyt useita suurten venäläisten säveltäjien teoksia, kutenPjotr Tšaikovskin kuudennen sinfonian, jonka säveltäjä itse johti vain yhdeksän päivää ennen kuolemaansa. Orkesterin ylikapellimestarina toimii Juri Temirkanov.
Mariinski-teatteri on sekäKirovin oopperan että Kirovin baletin (tunnetaan myös nimillä Mariinskin baletti ja ooppera) kotinäyttämö. Kirovin baletissa ovat sen historian aikana tanssineet muun muassaRudolf Nurejev,Vatslav Nižinski jaAnna Pavlova, joka on erityisesti tunnettukuolevan joutsenen tulkinnastaan. Sekä baletin että oopperan ylikapellimestarina toimii nykyisinValeri Gergijev, joka on nostanut esitysten tason maailman huippuluokkaan.[95]
Eremitaašin teatteri on Katariina SuurenTalvipalatsin yhteyteen rakentama teatteri, jossa järjestetään silloin tällöin konsertteja ja oopperaesityksiä.
Pietarissa on useita suuriataidemuseoita, joista kuuluisin onTalvipalatsin yhteydessä oleva maailman suurin taide- ja kulttuurihistoriallinen museoEremitaaši.Taidekokoelman pohjana olluttaKatariina II:n yksityiskokoelmaa ovat sittemmin kartuttaneet muun muassa keisaritAleksanteri I jaNikolai I. Nikolai I:n aikana 1840–1852 museorakennusta uudistettiin huomattavasti arkkitehti Leo von Klenzen johdolla ja samalla museosta tuli julkinen.Lokakuun vallankumouksen jälkeen museo sai suunnattoman lahjoituksen valtiolta Venäjän ylhäisön omistaman taiteen jouduttua valtiollistetuksi. Kokoelmat ovat karttuneet myös vuonna 1945Puna-armeijan Berliinin museoista ryöstämien taideaarteiden myötä. Sen kokoelmassa on yli kolme miljoonaa esinettä.[96]
Venäläisen taiteen museon yli 400 000 taideteosta on sijoitettu neljään entiseen palatsiin kaupungin keskustaan, ja niissä on esillä venäläistä taidetta aina900-luvulta tähän päivään. Museo perustettiin huhtikuussa 1895Nikolai II:n käskystä taiteen, kulttuurin ja historian museoksi ja avattiin maaliskuussa 1898 nimellä Aleksanteri III:n venäläisen taiteen museo.Museon kokoelma koostui alkuvaiheessa Eremitaašin ja muiden palatsien tauluista. Vuonna 1902 museossa avattiinetnografinen osasto. Museonempiretyylinen päärakennus, entinen Mihailovskin palatsi, joka oli alun perin suuriruhtinas Mihail Pavlovitšin yksityisasunto, rakennettiin vuosina 1819–1825 arkkitehtiCarlo Rossin piirustusten mukaan. Se sijaitsee Pietarin kaupungin pääkadunNevski prospektin tuntumassa Taiteiden aukiolla. Museon edustan puistossa onAleksandr Puškinin patsas (Mihail Anikušin, 1957). Museo on erityisen tunnettuvenäläisen avantgardetaiteen kokoelmasta.[97]
Pietarin suurin jalkapalloseuraZenit (vuoteen 1940Stalinets) perustettiin vuonna 1925. Seura on saavuttanut muun muassaVenäjän valioliigan jaUEFA Cupin mestaruuden. Erityisesti ottelutMoskovanSpartakia vastaan herättävät kaupungissa suuria tunteita.[98] Kaupungin johtava jääkiekkoseuraSKA perustettiin vuonna 1946, ja se on osallistunut maan mestaruussarjaan joka vuosi lukuun ottamatta kausia 1947–1948, 1949–1950 sekä 1991–1992. SKA sijoittui vuosina 1971 ja 1987 Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toiseksi.[99]
Pietari-Paavalin linnoitus toimii pietarilaisten uimapaikkana ympäri vuoden. Talvisin Nevan jäähän sahataan 10 metrin mittainen avanto uimareille. Paikan tunnistaa helposti linnakkeen muuriin maalatusta mursusta (mursu on venäjän kielessä avantouimarin lempinimi).lähde?
Pietarin metrokarttaSm6 eli Allegro tuli joulukuussa 2010Helsingin ja Pietarin väliseen liikenteeseen.Pietarin suursatamaaPietarin kansainvälinenPulkovon lentoasema sijaitsee 16 kilometriä Pietarin keskustasta etelään
Pietari on koko kaupungin historian ajan ollut yksi Venäjän tärkeimmistä liikenteen solmukohdista ja satamista, Venäjänikkuna länteen. Kaupungissa on merisatamaSuomenlahdelle ja jokisatamia Nevan deltassa. Pietari on myösItämerenMustaanmereen yhdistävän kanavaverkon päätepiste. Kaupunkia ympäröi 115 km pitkäkehätie, josta on hyvät kulkuyhteydet joka suuntaan niin autolla kuin julkisilla kulkuneuvoillakin.
Pietarissa on neuvostoajan kaupunki- ja liikennesuunnittelun jäljiltä kattava kaupungin sisäinen joukkoliikenneverkosto. Metroa täydentää 75 km:n mittainen lähijunaverkosto ja 300 km:n raitiovaunuverkko.Neuvostoliiton romahduksen jälkeen joukkoliikenne on kuitenkin alkanut rappeutua. Vuosina 1990–1997 raitiovaunujen määrä väheni 21 %, johdinautojen 27 % ja linja-autojen 32 %. Metrovaunuista puolet on yli 20 vuotta vanhoja. Joukkoliikenteen ylläpitoa ja kehittämistä on hankaloittanut poliittinen ilmapiiri, jossa päättäjät ovat olleet haluttomia rajoittamaan yksityisautoilua.[43] Yksityisautojen määrä onkin kasvanut. Vielä 1980-luvulla Leningradissa oli 40 autoa 1000 asukasta kohti, mutta 2007 niitä oli jo 300.[101]
Pietarissa on viisi rautateiden pääteasemaa, jotka on nimetty kohdesuuntien mukaan:Baltian asema,Suomen asema,Laatokan asema,Moskovan asema jaVitebskin asema. Junamatka Moskovaan kestää marraskuussa 2009 liikennöinnin aloittaneellaSapsan-junalla kolme tuntia ja 45 minuuttia. Juna korvasi aiemman Nevski Ekspress -junan. Tavallisella junalla matka Moskovaan kestää noin kahdeksan tuntia.[102] Suomen asemalta on ollut useita päivittäisiä yhteyksiäKouvolan kauttaHelsinkiinAllegro-suurnopeusjunilla; Moskovaan jatkavatTolstoi-junat pysähtyvät nimistöstä poiketen Laatokan asemalle.[103] Matkustajajunaliikenne lopetettiin Suomen ja Venäjän välillä maaliskuussa 2022Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman sodan takia.[104]
Pietarin metro aloitti toimintansa vuonna 1955, ja se muodostuu nykyisin viidestä linjasta. Se kulkee syvimmällä maailman metroista; asemat ovat keskimäärin 60 m:n syvyydessä. Metrolinjaa on yhteensä 125 km ja asemia 72 kappaletta. Metroon on suunnitteilla kuudes linja, jonka on tarkoitus yhdistää kaupungin lounaiset ja koilliset osat keskustaan. Metron lisäksi kaupungissa on julkistabussi- jaraitiovaunuliikennettä sekä yksityistä minibussiliikennettä.[105]
Pietarin suursatama on Venäjän merkittävimpiä merisatamia. Vuoden 2012 tammi-kesäkuun rahtimäärien perusteella satama oli Venäjän 3. suurin rahtisatama.[106] Merimatkustajaliikenteen pääsatama onVasilinsaaren länsireunalla sijaitseva, vuosina 2009–2011 käyttöön otettuMerimatkustajasatama. Vasilinsaaren lounaisosassa sijaitsevastaMorskoi Vokzal satamasta liikennöi laivayhtiöSt. Peter Line niin HelsinginLänsiterminaaliin kuin Tukholmaankin.Nevan yläjuoksulle,Laatokalle taiÄäniselle suuntaavat jokilaivat lähtevät vuorostaanPietarin jokisatamasta (Retšnoi Vokzal). Kronštadtin saarella sijaitsee VenäjänItämeren laivaston tärkeä sotilassatama. Vesibussilla pääsee Nevalta muun muassa Pietarhoviin, Lomonosoviin ja Kronštadtiin.
Pietari tunnetaan kulttuurikaupunkina, jonka vetonauloja ovat monet nähtävyydet ja yli sata museota, muun muassa maailman merkittävimpiin taidemuseoihin kuuluvaEremitaaši (Эрмитаж). Pietarin historiallinen keskusta onUnescon maailmanperintöluettelossa.
Nevski Prospekt on Pietarin pääväylä. Väylän varrella sijaitsevat monet tunnetut nähtävyydet. Kadun varrella on lisäksi paljon ravintoloita ja kauppoja. Nevski Prospekt tunnetaan valtaväylänä, joka ei nuku koskaan.
Iisakinkirkon rakentaminen kesti neljäkymmentä vuotta 1818–1858, mistäsuomen kieleen on jäänyt ikuisuushanketta tarkoittava ilmaisu:Rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa. Iisakinkirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus (101,5 metriä), RoomanPietarinkirkon, LontoonSt Paulin katedraalin ja FirenzenSanta Maria del Fiore -tuomiokirkon jälkeen, ja sen joka puolelta kaupunkia näkyvään kultakupoliin on käytetty sata kiloakultaa.
Pyhän kolminaisuuden kirkko kuului alun perin Izmailovin rykmentille, joka oli yksi keisarin henkivartiokaartin joukko-osastoista. Izmailovin katedraali rakennettiin vuosien 1828 ja 1835 välillä arkkitehtiVasili Stasovin suunnitelmien mukaan.Korinttilaisen ristikirkon arkkitehtuuri edustaa myöhäistäempiretyyliä, ja se muistuttaa ulkoasultaan hiemanHelsingin tuomiokirkkoa. Kirkkoa koristaa viisi kupolia, jotka on maalattu huomiota herättävästi sinisiksi.
Pietarhovin palatsi- ja puistokokonaisuuden keskipiste on vuosina 1714–1721 rakennettu suihkulähde Suuri kaskadi, jotka koristavat kullatut pronssipatsaat (mm. Leijonankitaa aukipitäväSimson, Vladimir Simonovin vuonna 1947 tekemä kopio). Suihkulähteiden yläpuolella kohoaa vuonna 1714–1725 rakennettu ja arkkitehti Rastrellin vuosina 1747–1752 uudistamabarokkityylinen Suuri palatsi. Sen eteläpuolella on 1700-luvun alussa suunniteltu Yläpuisto säännöllisine käytävineen, lampineen ja veistosten koristamine suihkulähteineen (mm.Neptunuksen suihkulähde).[113][114]
Mars-kenttä on viheristutuksin somistettu aukio Pietarin keskustassa. Se rajoittuuJoutsenkanavan jaMoikan rantakatuihin,Millionnaja-katuun jaSuvorovin aukioon. Nimensä kenttä on saanut siellä järjestetyistä sotilasparaateistaroomalaisen sodanjumalanMarsin mukaan. Vuosina 1918–1940 sen virallisena nimenä oliploštšad Žertv Revoljutsii (”Vallankumouksen uhrien aukio”).[117]
Vaskiratsastaja on Pietarin kuuluisimpiin kuuluva julkinen monumentti, tsaariPietari Suuren ratsastajapatsas, joka on pystytetty näkyvälle paikalleNevan rannalleAmiraliteetin jaIisakinkirkon läheisyyteenSenaatinaukiolle. Patsaan alkuperä juontaa vuoteen 1765, jolloin keisarinnaKatariina II halusi osoittaa kunnioitusta suurta ihannettaan Pietari I:stä kohtaan nimenomaan muistomerkin muodossa.
↑abAnders Mård: Mondo matkaopas Pietari, s. 21–22. A-kustannus Oy, 2014.
↑Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 66. (Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty) Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X
↑Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2010. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 29.1.2013. (englanniksi)
↑Ahonen, Anneli: Pietarin väkiluku ylitti toistamiseen viisi miljoonaa. Helsingin Sanomat, 24.9.2012. Sanoma News.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2012.
↑I.I. Jeljisejev & Je.I.Gribov (2003) Jubileinyi statistisheski sbornik. Osa 2. Pietari: Sudostrojenije. s. 16–17.
↑abStatistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Pietari löytyy julkaisun sivulla 21/41 otsikon Sanktpeterburgskaja gubernija yhteydestä.) 1840. Pietari: rsl.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Pietarin yhteenveto s. 209. Tämä 240-sivuinen teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 29.1.2013. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56 900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 29.1.2013. (venäjäksi)
↑Saint-Petersburg.com: Kazan Cathedral, haettu 1.9.2007 Bolševikit sulkivat katedraalin 1929, ja vuodesta 1932 sen tiloissa säilytettiin uskonnon ja ateismin historian museon kokoelmaa, josta oli esillepantu useita näytteitä uskonnollisesta taiteesta uskonnonvastaisen propagandan nimissä.
↑Kazanin kirkon viralliset sivut, haettu 1.9.2007 1932–1992 katedraali oli häväistynä ja suljettuna. [...] 1998 Kazanin katedraali vihittiin uudelleen ja nykyään siitä on taas tullut Pietarin ortodoksiväestön pääkirkko.
↑Muštukov, V. & Tihonov, L.: Leningradin museot, s. 140–147. Moskova: Raduga, 1986. ISBN 5-05-000945-6
↑Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 350. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
↑abSankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 682. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
↑Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 128–130. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
↑Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 365. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
Engman, Max:Pietari ja Inkeri. – Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo (toim.):Inkeri. Historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. p.). S. 167–178.ISBN 951-717-668-6.
Keinonen, Mikko (toim.): Näkymätön Venäjä: Kirjoituksia Pietarista. Tampere: Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos: Tuotanto-osuuskunta Clinus, 2003. ISBN 951-44-5550-9
Huttunen, Tomi: Pietari on rock. Helsinki: Into, 2012. ISBN 952-264-123-5
Veijo Saloheimo:Inkerinmaan asutus ja väestö 1618–1700. – Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo (toim.):Inkeri. Historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. p.). S. 67–82.ISBN 951-717-668-6.
Volkov, Solomon: Pietari: Eurooppalainen kulttuurikaupunki. ((St. Petersburg: A cultural history, 1995.) Suomentanut Seppo Heikinheimo) Helsinki: Otava, 1996 (2. painos 2008). ISBN 951-1-15958-5
Bengt Fagerholm: Kulttuurikävelyllä Pietarissa (Minerva, 2012)
.svg)
.svg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.svg)
