Pieru (lat.flatus) onnisäkkäidenruoansulatuselimistössä eläviensymbioottistenbakteerien jahiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystäpieru käytetään myösfysiologisesta tapahtumasta,pieraisusta, jossa kyseistä kaasua purkautuuperäaukon kautta nopeasti ja yleensä äänekkäästi ulos. Pieraisut koetaan usein kiusallisiksi sekähajun että äänen perusteella. Näin ollen ne monissakin tilanteissa toisten läsnä ollessa usein pyritään estämään vatsanpohjan lihasten avulla, mutta se on epäterveellistä, koska kyseessä on elimistölle haitallinen kaasu. Todella runsasta, vatsanväänteitä aiheuttavaa pierun muodostusta kutsutaanilmavaivoiksi.
Pieru-sanan tyylisävy vaihtelee eri lähteissä. EsimerkiksiKielitoimiston sanakirjassa sana on merkitty arkikieliseksi[1], kun taas esimerkiksi teoksessa Lääketieteen termit – Duodecimin selittävä suursanakirja sanapieru on ilman mitään tyylilajimerkintöjä.
Tutkimusten mukaan ihminen vapauttaa keskimäärin 0,5–2 litraa kaasua vuorokaudessalynkkysuolensa välityksellä[2]. Keskimääräinen kertapäästö vaihtelee 35–90 millilitran välillä. Koostumus vaihtelee suuresti, mutta 99 % kaasusta koostuuhiilidioksidista (5,1–29 %),vedystä (0,06–47 %),typestä (23–80 %),hapesta (0,1–2,3 %) jametaanista (0–26 %)[3]. Nämä yleiset kaasut ovat myös suhteellisen hajuttomia. Kaasua niellään syödessä tai juodessa, minkä lisäksi niitä vapautuuruuansulatusprosessissa[2].
Suolikaasuun hajun tuova aines muodostaa noin prosentin pierun yhteydessä vapautuvan kaasun kokonaistilavuudesta. Haju muodostuu ihmisen sisällä olevanbakteeritoiminnan tuloksena. Kyseisiä bakteereja ovat muun muassaE. coli,Klebsiella- sekäClostridium-sukuiset bakteerit. Bakteerit majailevat enimmäkseen varsinaisessapaksusuolessa, jossa ne alkavat kuluttaa sulamatonta ruokaa ja tuottavat siten omia päästöaineitaan, kaasua. Nämä kaasut koostuvat tyypillisestirikkiä sisältävistä molekyyleistä kutendimetyylisulfidista jametyylimerkaptaanista.[2]
Vetykaasu, metaani ja hiilidioksidi syntyvät pieruihin pääasiassa myös paksusuolen bakteeritoiminnan tuloksena. Noin kolmanneksella aikuisväestöstä bakteerikanta tuottaa metaania, kahdella kolmanneksella ei. Syytä tähän ei tiedetä. Hiilidioksidia syntyy kahdella tavalla: suurin osa syntyy, kunvetykarbonaatti neutralisoi ruuansulatuskaasuja, mutta pieniä määriä syntyy myösanaerobisessakäymisprosessissa suolistossa. Typpi joutuu suolikaasuihin luultavimmin sekä niellyn ilman välityksellä ettäverenkierrosta. Hapen määrä peräsuoleen ehtivässä kaasussa jää pieneksi, koska paksusuolen bakteeritoiminta kuluttaa siitä valtaosan.[3]
Laktoosi-intoleranssista kärsivillä ihmisillä paksusuolen bakteerit tuottavat normaalia enemmän kaasualaktoosia sisältävien ruokien tai juomien nauttimisen jälkeen, koska intolerantikkojen ruuansulatuselimistöstä puuttuu laktoosia hajottavalaktaasi-entsyymi, eikä laktoosi siten hajoa aikaisemmin.[2]
Ihmisenohutsuoli sisältää jatkuvasti noin 30–200 cm³ kaasuja. Ihminen tuottaa tunnissa peräsuolen kautta purkautuvaa kaasua enintään noin 100 cm³ ja vuorokaudessa kaasuntuotanto on tilavuudeltaan keskimäärin 400–1200 cm³. Levittin tutkimuksissa seitsemän kontrollihenkilön ryhmä tuotti keskimäärin 13,6 pierua vuorokaudessa, keskihajonnan ollessa 5,6. Laktoosi-intolerantikolla määrä saattoi nousta jopa 34:ään pieruun vuorokaudessa.[3]
Ruoansulatuselimistössä syntyvä kaasu varastoituuperäsuoleen, mistä se purkautuu ulosperäaukon kautta. Peräsuoli jaanaalikanava annostelevat yhden pieraisun aikana vapautuvan kaasun määrää. Anaalikanavassa on lisäksireseptoreja, joiden tehtävänä on tunnistaa, virtaako anaalikanavaankaasua vaiulostetta. Kunpaine kasvaa riittävän suureksi, peräaukon sisempisulkijalihas rentoutuu, jolloin kaasu pääsee esteettä virtaamaan kohti peräaukkoa. Pieraisun aikana ulompi sulkijalihas pysyy kireänä, jotta ulosteen roiskuminen kaasun purkautuessa estyy. Keskushermosto välittää viestin lähestyvästä purkautumisesta kaasun lähetessä anaalikanavasta peräaukkoon myös ulommalle sulkijalihakselle. Sisempi sulkijalihas on tahdosta riippumaton, ulompi tahdonalainen.lähde?
Pieraisun synnyttämä ääni johtuu peräaukonkudosten värähtelystä. Ääni vaihtelee sen mukaan, miten kireä henkilönrengaslihas on ja kuinka suuri on vapautuvan kaasun paine. Seisomisasento mahdollistaa yleensä istuma-asentoa äänettömämmän päästön.[4]
Vatsakivuista kärsivät ihmiset, jotka pitävät syynä runsasta suolistokaasun muodostusta, eivät yleensä tuota kuitenkaan muita enemmän kaasuja. Levittin kokeet osoittavat, että syynä vatsakipuihin voi pikemminkin olla kaasun huono liikkuvuus ohutsuolesta peräsuoleen. Vaikka ruokavalion muutoksella ja ilman nielemisen välttämisellä voi olla vaikutusta, saattaa paras hoitokeino olla kaasun liikkumisnopeuteen vaikuttaminen.[3]
Pierun äänenvoimakkuudella ei ole perimätiedosta huolimatta vaikutusta pierun hajuefektiin, joka on tutkimusten mukaan täysin riippuvainen siinä olevien hajuainesosien konsentraatiosta.[5] Tulitikun sytyttäminen ei myöskään yleensä poista hajua, joskin se voi hieman peittää sitä.[4]
Michael D. Levittin tutkimusryhmä on testannut hajuhaittojen poistamiseksi tarkoitettua tuotetta, istumatyynyä nimeltäToot trapper, jonka on todettu poistavan 90 % hajuhaitasta.[5] Pierujen tutkimukseen on myös kehitetty laite, letku ja ilmatiivis pussi, jolla suolikaasuja saadaan talteen. Laitteen avulla tehdyissä sokkotutkimuksissa Levittin tutkimusryhmä totesi, että miehet tuottavat enemmän kaasua keskimäärin per päästö (110 ml) kuin naiset (80 ml). Naisten päästöissä oli puolestaan tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,01) enemmänrikkivetyä kuin miehillä. Edelleen Levittin ryhmän aistinvaraiset laboratoriokokeet totesivat naisten päästöissä olevan tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,02) enemmän keskimääräistä hajuintensiteettiä, minkä johdosta voitiin todeta hajun johtuvan suurelta osin rikkivedyistä.[6]
Pierun pidättäminen on epäterveellistä, koska silloin suolistossa olevat myrkylliset kaasuainesosat imeytyvät takaisin kehoon ja rasittavat elimistöä.[4]
Pieru sanana on täysin yleiskielinen, vaikka se voi tuntua alatyyliseltä. Toisin kuin esimerkiksi sanapaska, joka on muuttunut alatyyliseksi ja korvataan uloste-sanalla, pieru-sanalle ei ole tyydyttävää suomenkielistä kiertoilmausta. Sanaa pieru käytetään lääketieteen terminäkin latinankielisen ilmauksen (flatus) ohella.
Maailmanhistoria tuntee pierun aiheuttamia tapahtumia. Esimerkiksi 1500-luvunEnglannissa Edward de Vere,Oxfordin jaarli, pieraisi vahingossa vannoessaan uskollisuuttakuningatarElisabet I:lle, minkä jälkeen hän lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi. Hänen palattuaan kuningatar totesi, että oli jo melkein unohtanut pieraisun.[7]
Pierun ääntä yritetään matkia suulla, kainalolla tai yhteen puristetuilla kämmenillä, ja siten lavastaa toinen ihminen ”syylliseksi” pieruun. Syynä voi olla esimerkiksi kaveriporukan keskinäinen pila. Pilailutarvikeliikkeistä voi löytää myös teollisesti valmistettuja pierumaisia ääniä tuottavia laitteita kutenpierutyynyjä.
Kurt Vonnegut kuvaa pierun suhdetta ihmisyyteen ja ihmisen ryhmäkäyttäytymiseen kirjassaanGalápagos. Tarinassa joukko nykyihmisiä loikoilee rannalla. Yksi pieraisee ja kaikki nauravat. Sittenevoluutio kääntyy takaperin ja kuluu miljoona vuotta. Jälleen joukko ihmisiä loikoilee rannalla, nyt lähes kaloiksi taantuneina. Yksi pieraisee. Kaikki nauravat.[8]
Oma pieruviihteen lajityyppinsä onpierutaide. Sen esittäjien ohjelmanumerona on piereskely. Esimerkiksi Englannin kuningasHenrik II:n hovinnarriRoland le Peteur, joka tunnettiin myös nimelläRoland the Farter, oli tunnettu juhlapäivien ohjelmanumerostaan, jossa hän osasi hypätä ilmaan, viheltää ja pieraista yhtaikaa.[9]
Ranskalainen Joseph Pujol aliasLe Pétomane muistetaan edelleenkin yhtenägenrensä eturivin edustajista. Hänen taiteilijanimestään juontuvat termitpetomaani (kirjailijaArto Kytöhongan suomennos:pierikkö), jolla nykyään tarkoitetaan yleisesti pierutaiteilijaa, japetomania, joka vastaavasti tarkoittaa pierutaidetta. Nykyajan tunnetuin pierutaiteilija lieneebrittiläinenMr. Methane.
Vuonna 2012Utajärvellä järjestettiin historian ensimmäiset pieremisen suomenmestaruuskisat[10]. Kilpailun voittajan äänenvoimakkuus oli 78,9desibeliä.[10] Seuraavana vuonna tapahtuma laajeni MM-kilpailuksi ja lajien kirjoon liitettiin joukkuekilpailu[11].
↑Suarez, Springfield, Levitt: Identification of gases responsible for the odour of human flatus and evaluation of a device purported to reduce this odour. Gut, 1998, 43. vsk, s. 100-104. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.6.2009. (englanniksi)
↑Vonnegut, Kurt:Galápagos, engl. alkuteos 1985, suom. Jukka Kemppinen, Tammi 1986
↑Valerie Allen: On Farting: Language and Laughter in the Middle Ages. New York: Palgrave Macmillan, 2007. Kirja-arvio Viitattu 10.4.2010. (englanniksi)
_at_concert.jpeg)
