| Pierre Loti | |
|---|---|
 Pierre Loti vuonna 1892. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. tammikuuta1850 Rochefort,Charente-Maritime,Ranska |
| Kuollut | 10. kesäkuuta1923 (73 vuotta) Hendaye, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Ammatti | meriupseeri, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Esikoisteos | Aasian tytär |
 Nimikirjoitus | |
| Palkinnot | |
Ranskan akatemian jäsen | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Pierre Loti, oik. Julien Viaud, (14. tammikuuta1850Rochefort,Charente-Maritime,Ranska –10. kesäkuuta1923Hendaye, Ranska[1]) oli ranskalainen meriupseeri ja kirjailija. Viaud käytti 1880-luvun alulta lähtien kirjailijanimeä Pierre Loti. Hänet valittiinRanskan akatemian jäseneksi 1891.[1][2]
Viaud sai hyvin perusteellisenprotestanttisen kasvatuksen, niin että hän kymmenvuotiaana suunnitteli papinuraa. Ajatukset matkoista kaukaisiin maihin alkoivat kuitenkin kiehtoa häntä. Perhe kohtasi vaikeuksia, ja 1866 Viaud lähti Pariisiin pyrkimäänÉcole Navaleen, jonne hänet hyväksyttiin seuraavana vuonna. Hän lähti 1869Välimerelle ensimmäiselle purjehdukselleen, ja siitä alkoi ura merillä ja matkat kaukomaihin.[1]
Matkoilla Viaud kirjoitti artikkeleita, jotka hän myös kuvitti, ja niitä hän lähetti kotimaahan. Jo tuolloin hänellä oli suunnitelmia romaaneiksi, jotka kuitenkin muotoutuivat lopullisesti vasta myöhemmin. Ensimmäisen romaaninsaAasian tytär hän julkaisi nimettömästi 1879. Se kertoo meriupseerista jaturkkilaisesta haareminaisesta ja antaa ensimmäisiä viitteitä hänen kiinnostuksestaan Turkkiin. Seuraava romaaniLoti’n avioliitto ilmestyi 1880 kirjailijanimellä Pierre Loti.[1]
Loti kierteli kaukomaita, mutta oli aika-ajoin komennettuna kotikaupunkiinsa Rochefortiin, jossa hän pitkästyi. Hän sisusti kotinsa itämaisella rekvisiitalla. Hänen tunnetuimpien teostensaVeljeni (1883) jaIslannin kalastaja (1886) innoituksena oli kuitenkin kotiseutu Charente.Madame Chrysanthème (1887) sai herätteitä japanilaisestaNagasakin kaupungista. Sen pohjaltaPuccini sävelsi 1904 oopperanMadama Butterfly.[1]
Loti avioitui 1886 Blanche Franc de Ferrièren kanssa.Le Roman d’un Enfant ilmestyi 1890, ja siinä hän kertoo lapsuudestaan, jota hallitsi voimakastahtoinen äiti. Hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi 1891, mutta valinnan taustalla oli juonitteluÉmile Zolaa vastaan.Ramuntcho syntyi 1896, ja sen innoittajana oliBaskimaa, jonne hänet oli komennettu. Hänen vuonna 1894 organisoimansa matkaPyhään maahan osoittautui pettymykseksi. Vuonna 1898 Loti kirjoittiJudith Renaudinin, joka on näytelmä hänen Alankomaista Ranskaan paenneista sankarillisista esivanhemmistaan.[1]
Vuonna 1900 alkoi kaksivuotinen matka Kaukoitään ja sieltä Egyptiin ja Turkkiin, ja tuloksena oli kertomuksia:Les derniers jours de Pékin,Vers Ispahan,La mort de Pheilae jaLe Pèlerin d’Angkor, kaunis tarina siitä, kuinka hän löysiAngkorin. Hän kirjoitti viimeksi mainitun vuonna 1901, mutta se ilmestyi vasta 1912. Ennen ja jälkeenensimmäisen maailmansodan hän toimi Turkin vapauttamisen puolesta. Hän oli jäänyt eläkkeelle 1910, mutta maailmansodan puhjetessa hän halusi takaisin palvelukseen ja sai nimityksen kenraaliJoseph Gallieninyhteysupseeriksi. Sotavuosina hän kirjoitti runsaasti raportteja ja propagandasävytteisiä kertomuksia. Kunnialegioonan suurristinGrand-Croix’n hän sai 1922. Hän kuoli kotiseudullaanHendayessa 1923.[1]
Loti kuuluiOlavi Paavolaisen nuoruudenihanteisiin. Hänen muutamien ystäviensä kanssa perustamassaan Torstai-seurassa ihailtiin turmeltuneita kaukomaiden kirjailijoita, joihin Loti kuului. He ottivat oppia Lotin oopiuminhämyisistä kertomuksista.[3] Lopulta Lotin juuri kuoltua Paavolaisen jaKatri Valan valtasi todellinen Loti-kuume, ja he lukivat tämän teoksiaLoti’n avioliitto jaVeljeni. Kuitenkin vasta 1940-luvun alussa Paavolainen lähti Turkkiin kaikkien ”Istanbulista haaveilevien kantaisän” Lotin jalanjäljille, kutenPanu Rajala toteaa Paavolais-elämäkerrassaanTulisoihtu pimeään.[4]
Lotin teokset olivat hänen omana aikanaan suosittuja. Hänen matkaromaaneilleen ovat ominaisia tunnelmat merellä ja hänen käymänsä eksoottiset paikat. Hän kuvaa eurooppalaisten kaipuuta alkuperäisyyteen ja luonnonläheisyyteen. Teokset ovat pohjaltaan omaelämäkerrallisia lisättynä kuvitteellisella aineistolla.[5]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
