Perunalastut ovat kokonaisistaperunoista höylättyjä uppopaistettuja ja maustettuja lastuja. Jotkut kutsuvat perunalastujasipseiksi (< engl.potato chip, ’perunalastu’), mutta sipseillä voidaan tarkoittaa myös muutapikkupurtavaa, kuten maissilastuja jajuustonaksuja.[1]
Yhteen kilogrammaan perunalastuja käytetään noin neljä kilogrammaa perunaa. Lastuihin käytettävä peruna on jalostettu tarkoitukseen mahdollisimman hyvin sopivaksi, eivätkä kaikkilajikkeet sovellu perunalastuihin. Perunat nostetaan Suomessa pellolta syyskuun puolivälin aikoihin. Osa perunoista säilötään kylmään, jotta niistä voidaan tehdä perunalastuja seuraavaan elokuuhun saakka.[2]
Perunalastujen valmistuslinjasto.
Perunalastutehtaan liukuhihnalla perunat kuoritaan, viipaloidaan ja pestään. Sen jälkeen neuppopaistetaan ja pyöritetään maustemyllyssä, jossa niihin lisätään yksi kerrallaan eri mausteet, kutensuola. Vaaka punnitsee jokaiseen pussiin oikean määrän lastuja, minkä jälkeen pussit kuljetetaan kauppojen hyllyille.[3]
Perunalastuja valmistetaan useissa eri mauissa, ja makuja kehitetään koko ajan lisää.[4] Perunalastuja syödään sellaisenaan kylmänä, huoneenlämpöisenä tai lämmitettynä, ja esimerkiksidippikastikkeen taivirvoitusjuoman kanssa. Rouhittuja perunalastuja voi lisätä monenlaisiin ruokiin.[5]
Suomessa myytäviä perunalastumerkkejä ovat muun muassa suomalainenOikia, ruotsalainenEstrella, ahvenanmaalainenTaffel ja yhdysvaltalainenPringles.
Nykyaikaisen perunalastun ilmestyminen massamarkkinoille tapahtui kahdessa vaiheessa.
Yleisen uskomuksen mukaan alkuperäisen perunalastureseptin kehittiGeorge Crum,yhdysvaltalainen kokki24. elokuuta1853 Saratoga Springsissä. Hän oli kyllästynyt asiakkaaseen, joka jatkuvasti palautti takaisin hänen valmistamiaan ranskalaisia perunoita, koska ne olivat liian paksuja. Crum päätti viipaloida perunat niin ohuiksi, ettei niitä voisi syödä haarukalla. Crumin odotuksien vastaisesti vieras oli haltioitunut perunalastuista.[6] Ne ilmestyivät Crumin ruokalistaan tavalliseksi ruokalajiksi nimellä Saratoga-lastut. Pian perunalastuista tuli suosittuja kokoUudessa-Englannissa.[7]
Massamarkkinoidut perunalastut tulivat suosituiksi vasta1920-luvulla mekaanisen perunankuorijan keksimisen myötä. Tämän tuotteen kehittiHerman Lay, Yhdysvaltain eteläosasta kotoisin ollut kauppamatkustaja.
Ennen ilmatiiviin pakkauksen kehittämistä perunalastut varastoitiin tynnyreihin. Tynnyrin pohjalla olleet perunalastut olivat usein väljähtyneitä ja nihkeitä. Tämä ongelma ratkesi, kunkalifornialainen elintarvikealan yrittäjä Laura Scudder keksi sopivan pussin silittämällä yhteen kaksi vahapaperin palaa. Näin oli luotu ilmatiivis sinetti, joka pitää perunalastut tuoreina pussin avaamiseen asti.
Perunalastut olivat aluksi maustamattomia, mikä rajoittikin niiden suosiota. Myöhemmin,1950-luvulla,irlantilaisen perunalastuyhtiöTayton omistaja kehitti sopivan maustamistekniikan. Käytännön kokeilujen jälkeen hän tuotti maailman ensimmäiset maustetut perunalastut,Cheese and Onionin (juusto jasipuli) sekäSalt 'n' Vinegarin (suola jaetikka).
Suolaa oli toki käytetty perunalastujen maustamiseen jo aiemminkin, mutta se toimitettiin käyttäjälle erillisessä sinetöidyssä pussissa, josta sen saattoi tarvittaessa lisätä lastuihin.
Tayton omistajan keksinnöstä tuli hetkessä sensaatioelintarviketeollisuudessa, ja pian Yhdysvaltojen suurimpien perunalastuyhtiöiden johtajat ryhtyivätkin tutkimaan tuotetta ja neuvottelemaan uuden teknologian käyttöoikeuksista. Kun Tayto-yhtiö vihdoin myytiin, sen perunalastujen valmistustapaa mullistanut omistajaperhe tuli erittäin varakkaaksi. Yritykset ympäri maailmaa pyrkivät saamaan oikeudet Tayton kehittämään tekniikkaan.
Perunalastujen valmistajat lisäsivät myöhemmin tuotteisiinsa luonnollisia ja keinotekoisia mausteita vaihtelevalla menestyksellä. Aiemmin vain suppeaan yleisöön vedonnut tuote sai maustamisen ansiosta merkittävän aseman markkinoilla. Myös monenlaisilla muilla tavoilla maustettuja perunalastuja myydään eri puolilla maailmaa, mukaan lukien alkuperäinen ”suola jaetikka”, jota tuottaa edelleen sen kehittänyt Tayto. Jotkin yritykset ovat myös markkinoineet vähärasvaisia vaihtoehtoja.
Pringlesin tunnetuksi tekemää pikkupurtavaa valmistetaan painamalla jauhetuista perunoista ja muista jauhoista tehty taikina lastun muotoon ennen paistamista. Näin jokainen lastu saadaan tismalleen samanlaiseksi niin muotonsa kuin rakenteensakin puolesta.[8][9]
Perunalastujen suosio on johtanut myös viljoista tehtyjen perunalastujen jäljitelmien suosioon; tätä alaa hallitsevat sellaiset merkit kutenFritos,CCs jaDoritos.
Osa perunalastuista sisältää runsaastityydyttyneitä rasvahappoja, jotka ovat terveydelle haitallisia. Niiden runsas saanti altistaa kohonneen kolesterolin myötä valtimotauteihin.[11] Sadassa grammassa sipsejä on noin 33 grammaarasvaa ja energiaa noin 500 kcal. Markkinoille on kuitenkin tullut kevyempiä vaihtoehtoja, joiden rasvapitoisuus on alhaisempi.[12] Perunalastut ovat myössuolaisia, mikä voi myös olla terveydelle haitallista runsaasti nautittuna.[13]
