Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Pertti Salolainen

Wikipediasta
Pertti Salolainen
Pertti Salolainen valtiosalissa
Pertti Salolainen valtiosalissa
Pääministerin sijainen
Ahon hallitus
23.8.1991–13.4.1995[1]
EdeltäjäIlkka Kanerva
SeuraajaSauli Niinistö
Ministeri ulkoasiainministeriössä,
ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri)
Holkerin hallitus
30.4.1987–26.4.1991[1]
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995[1]
EdeltäjäJermu Laine
SeuraajaOle Norrback
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
1991–1994
EdeltäjäIlkka Suominen
SeuraajaSauli Niinistö
Kansanedustaja
23.3.1970–1.10.1996
21.3.2007–16.4.2019[2]
Ryhmä/puolueKansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
VaalipiiriHelsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt19. lokakuuta1940 (ikä 84)
Helsinki
Arvonimiministeri (2004)
PuolisoAnja Orvokki Salolainen (vih. 1964; k. 2005)
Tiedot
PuolueKansallinen Kokoomus
Koulutuskauppatieteiden maisteri (1969)
TutkinnotHelsingin kauppakorkeakoulu
Uskontoluterilaisuus (panteisti)[3]
Infobox OK

Pertti Edvard Salolainen (s.19. lokakuuta1940Helsinki) onsuomalainenpoliitikko. Hän on toiminutkokoomuksenkansanedustajana (1970–1996, 2007–2019) ja puheenjohtajana (1991–1994) sekäministerinä (1987–1995).[2]

Salolainen työskenteli ennen kansanedustajan uraansaYleisradiossatoimittajana ja tuottajana vuosina 1962–1969. Vuosina 1996–2004 hän oli SuomensuurlähettiläsLontoossa.[2]

Elämä ja ura

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Salolainen syntyi 19. lokakuuta 1940 Helsingissä[2]välirauhan aikana ylikonstaapeli Edvard Salolaisen ja liikkeenharjoittaja Ella Salolaisen (o.s. Lundqvist) perheeseen.[4] Hän valmistui ekonomiksiHelsingin kauppakorkeakoulusta 1965 ja kauppatieteiden maisteriksi 1969.[2]

Salolainen aloitti uransaYleisradion tv-uutisten lukijana ja toimittajana 1962–1965. Hän oli Ylen taloudellisten ohjelmien tuottaja 1965–1966,BBC World Servicen suomenkielisen toimituksen toimittajaLontoossa 1966 ja Ylen Lontoon-kirjeenvaihtaja 1966–1969.[2]

Politiikka

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Kansanedustaja Pertti Salolainen (1975)

Salolainen valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerranvuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Eduskunnassa hän toimi muun muassasosiaalivaliokunnan varapuheenjohtajana (1970–1975) javaltiovarainvaliokunnan puheenjohtajana (1979–1987). Salolainen oli myösHelsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1972–1984.[2]

Salolainen toimiHolkerin hallituksen ministerinä ulkosiainministeriössä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri) vuosina 1987–1991.[1] Hän sai kyseenalaista julkisuutta 1989 olemallaKiinan ensimmäinen länsimainen valtiovierasTaivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Päätös matkasta tehtiin hallituksessa ja sillä oli tasavallan presidenttiMauno Koiviston hyväksyntä.[5][6]

Salolainen jatkoi ulkomaankauppaministerinäAhon hallituksessa toimien myös pääministerin sijaisena 1991–1995.[1] 1990-luvun alussa hän vastasi SuomenEU-jäsenyysneuvotteluista.[7] Salolainen oliETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja 1990–1993 ja Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja ja neuvottelevana ministeri 1993–1995.[2] Salolainen on kertonut myöhemmin häneen ja muihin silloisen hallituksen ministereihin kohdistuneista tappouhkauksista Suomen neuvotellessa EU-jäsenyydestä. Hän on kertonut joutuneensa tuolloinSuojelupoliisin suojelukseen, koska uhkauksia pidettiin vakavina.[7]

Vuonna 1991 Salolainen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi[2]Ilkka Suomisen seuraajaksi.[8] Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994,[2] jolloin häntä seurasiSauli Niinistö.[8] Salolainen jätti eduskunnan lokakuussa 1996 siirryttyään SuomensuurlähettilääksiLontooseen. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2004.[2] Hänen tilalle eduskuntaan nousiPirjo-Riitta Antvuori.[9]

Paluu eduskuntaan

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2007 Salolainen asettui kokoomuksen puheenjohtajaJyrki Kataisen toivomuksesta puolueen ehdokkaaksi Helsingissä, vaikka oli ehtinyt jo kieltäytyä ehdokkuudesta.[10] Hän palasi eduskuntaan kokoomuksen Helsingin ehdokkaista neljänneksi suurimmalla äänimäärällä (8 621 ääntä).[11] Aiemmissa vaaleissaan Salolainen oli ollut suurimpia ääniharavia.[12]Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Salolainen valittiin jatkokaudelle 6 205 äänellä.[13]

Salolainen on ollut eduskunnanulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 2007–2011 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2011.[2]Simon Wiesenthal -keskus vaati joulukuussa 2012 Salolaisen erottamista ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä, kun Salolainen oliYlen Aamu-tv:n keskustelussa esittänyt, etteiYhdysvallat voi ottaa näkyvämpää roolia Lähi-idän rauhanneuvotteluissa maan vaikutusvaltaisenjuutalaisvähemmistön vuoksi. Järjestön mukaan Salolainen toisti ”antisemitististä uutisankkaa juutalaisten salakerhoista”.[14] Salolainen itse piti väitettään puhtaasti ulkopoliittisena analyysinä ja totesi, ettei hänellä ole mitään tekemistä antisemitismin kanssa.[15] Hän olieduskunnan ikäpuhemies vuodesta 2015 lähtien ja ilmoitti vaalikauden 2015–2019 jäävän hänen viimeisekseen.[16][17]

Tunnustuksia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Salolainen on ollut pitkään mukanaWWF:n toiminnassa. Hän toimi WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvostossa ja rahaston varapuheenjohtajana 1972–1989 sekä myöhemmin puheenjohtajana 2006–2009.[18] Salolainen on myös rahaston kunniaperustaja vuodelta 1972.[2] Hän on muun muassa puolustanut Suomen vanhojen metsien suojelua ”ennen kuinbiotalous tuhoaa loputkin”.[19]

Lontoon City myönsi Salolaiselle vapaakansalaisen arvon 1998. Suomessa hän saiministerin arvonimen vuonna 2004. Salolaiselle on myönnetty myösSuomen Leijonan ritarikunnan suurristi 1994 jaSuomen Luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki.[2][18]

Salolainen sai vuonna 2017 kuningatarElisabet II:ltaBrittiläisen imperiumin kunnianosoituksenCommander of the Order of the British Empire,CBE. Arvonimi myönnettiin Salolaiselle tunnustuksena hänen työstään Suomen jaYhdistyneen kuningaskunnan välisten suhteiden hyväksi.[20]

Ritarikunnat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Salolaisen puoliso oli vuodesta 1964 laboratoriohoitaja Anja Salolainen[21] (o.s.Sonninen), joka sairastui luusyöpään vuonna 2000 ja kuoli helmikuussa 2005.[22] Heille syntyi kaksi lasta.[23] Salolainen on sotilasarvoltaanmajuri (2000).[2] Sittemmin Salolainen on seurustellut Niina Kosken kanssa ja he kihlautuivat itsenäisyyspäivänä 2018.[24]

Salolaisen harrastuksia ovat muun muassa luonto, valokuvaus, uinti ja tennis.[25]

Vaalimenestys

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
VuosiVaalipiiriÄänetTulos
1970Helsinki19 641Valittu
1972Helsinki12 402Valittu
1975Helsinki17 977Valittu
1979Helsinki26 562Valittu
1983Helsinki20 202Valittu
1987Helsinki18 324Valittu
1991Helsinki18 515Valittu
1995Helsinki16 002Valittu
2007Helsinki8 621Valittu
2011Helsinki6 205Valittu
2015Helsinki4 502Valittu

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. abcdeMinisterin tiedot: Salolainen, Pertti Edvard Valtioneuvosto. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 10.4.2016.
  2. abcdefghijklmnoPertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  4. Vares & Vesikansa: Kokoomusbiografia – Salolainen, Pertti Porvarillisen Työn Arkisto. 5.12.2008. Viitattu 13.3.2019.
  5. Suokas, Janne: Suomi ja Kiina – 60 vuotta kumppanuutta gbtimes.com. 25.10.2010. GBTimes. Arkistoitu 22.4.2016. Viitattu 14.3.2019.
  6. Liukkonen, Mauri: Pallo omassa nilkassa Savon Sanomat. 8.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
  7. abTanner, Matti: EU-jäsenyydestä neuvotellut Salolainen: Sain tappouhkauksia Iltalehti.fi. 11.1.2011. Arkistoitu 18.8.2014. Viitattu 14.3.2019.
  8. abPertti Salolainen on Kokoomuksen konkari Perttisalolainen.fi. 2019. Arkistoitu 29.1.2019. Viitattu 13.3.2019.
  9. Salolainen ja Louekoski nimitetään perjantaina
  10. Anttila, Timo J.: Pertti Salolainen sittenkin vaaleihin Iltasanomat.fi. 26.1.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 26.1.2007.
  11. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  12. Kotkavuori, Jouni:Kuningas Sauli & Hertta kuningatar Tilastokeskus, Tietoaika, 14.3.2003. Viitattu 8.12.2018.
  13. Eduskuntavaalit 17.4.20011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  14. Nuutinen, Anna: Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista Ilta-Sanomat. 1.12.2012. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 25.6.2014.
  15. Pertti Salolainen Kanavassa: Näin minusta tekaistiin natsi Suomen Kuvalehti. 26.4.2013. Viitattu 13.3.2019.
  16. Eduskunnan jättävä Pertti Salolainen hymähtää kepulaisten valituksille: ”He eivät tiedä mitään sylkykuppina olemisesta” Ilta-Sanomat. 4.9.2018. Viitattu 8.1.2020.
  17. Eduskunnan jättävät konkarit ryöpyttävät politiikan pinnallistumista: ”Politiikkaa hoidetaan solvauksilla”, ”pentujen tarha”, ”väärin ymmärtäminen nyppii” iltalehti.fi. Viitattu 5.9.2018.
  18. abCurriculum perttisalolainen.fi. 2008. Pertti Salolainen. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 25.6.2014.
  19. Maria ohjala: Kokoomuksen Pertti Salolainen: "Vanhat luonnonmetsät suojeltava ennen biotalouden iskua" Maaseudun tulevaisuus. 20.10.2017. Viitattu 21.10.2017.
  20. Pertti Salolaiselle Britannian korkea arvonimi Verkkouutiset. Viitattu 12.3.2019.
  21. Pertti Salolainen suree vaimonsa kuolemaa Ilta-Sanomat. 18.2.2005. Viitattu 13.3.2019.
  22. Nieminen, Arja: Pertti Salolainen puhuu vaimonsa tuskaisesta kuolemasta Iltalehti. 17.3.2012. Viitattu 25.6.2014.
  23. Mitä ole oppinut: Pertti Salolainen Apu. 23.5.2014. Viitattu 14.3.2019.
  24. Tainola, Rita: Kihlaparina Linnaan! 38 vuotta kansanedustajana toiminut Pertti Salolainen vaihtoi sormuksia rakkaansa kanssa Ilta-Sanomat. 6.12.2018. Viitattu 11.3.2019.
  25. Wirtavuori, Sanna: Pitkään leskenä ollut Pertti Salolainen löysi uuden onnen ja kihlautui: ”Suhteen alkuvaiheessa olin vähän mustasukkainen” Anna. 21.2.2019. Viitattu 11.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheestaPertti Salolainen.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1975–1979
Eduskuntaryhmä
(35)
  1. Kullervo Rainio erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1978 ja liittyi Perustuslaillisen kansanpuolueen eduskuntaryhmään
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1991–1995
Eduskuntaryhmä
(40)
  1. abMauri Miettinen siirtyi Kymen läänin maaherraksi huhtikuussa 1993. Tilalle nousi Timo Ihamäki.
  2. Riitta Kauppinen liittyi Kokoomuksen eduskuntaryhmään Keskustan eduskuntaryhmästä kesäkuussa 1994.
  3. Jouni J. Särkijärvi siirtyi ympäristöministeriön asunto- ja rakentamisosaston ylijohtajaksi heinäkuussa 1993. Tilalle nousi Pekka Kivelä.
  4. abIlkka Suominen siirtyi Alkon pääjohtajaksi 1994. Tilalle nousi Kirsi Piha.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1995–1999
Eduskuntaryhmä
(39)
  1. abPertti Salolainen valittiin 1996 Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Tilalle nousi Pirjo-Riitta Antvuori.
  2. abKari Häkämies valittiin Kuopion kaupunginjohtajaksi 1998. Tilalle nousi Heikki Järvenpää.
  3. abKirsi Piha valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi 1996. Tilalle nousi Seppo Kanerva.
  4. abIiro Viinanen valittiin Pohjolan pääjohtajaksi 1996. Tilalle nousi Jari Koskinen.
  5. abAnssi Rauramo valittiin Helsingin liikuntajohtajaksi 1998. Tilalle nousi Sirkka Lekman.
  6. abTuula Linnainmaa jätti paikkansa kansanedustajana 1997. Tilalle nousi Jouni Sjöblom.
  7. abVäinö Saario menehtyi vaalikaudella toukokuussa 1996. Tilalle nousi Outi Siimes.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2007–2011
Eduskuntaryhmä
(50)
  1. Merikukka Forsius erosi vihreistä ja liittyi Kansallisen Kokoomuksen eduskuntaryhmään helmikuussa 2008.
  2. abJari Koskinen valittiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäseneksi syyskuussa 2009, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Kalle Jokinen.
  3. abJukka Mäkelä valittiin Espoon kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2010, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Lasse Virén.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2011–2015
Eduskuntaryhmä
(44)
  1. abJyri Häkämies siirtyi marraskuussa 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anu Urpalainen.
  2. abJyrki Katainen valittiin kesäkuussa 2014 komissaariksi Euroopan komissioon, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Elina Lepomäki.
  3. abHenna Virkkunen valittiin toukokuussa 2014 jäseneksi Euroopan parlamenttiin, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mikael Palola.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 2015–2019
Eduskuntaryhmä
(37)
1 Veera Ruoho erosi perussuomalaisista ja liittyi kokoomuksen eduskuntaryhmään kesäkuussa 2017.
2 Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi 2017. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pia Kauma.
3 Outi Mäkelä siirtyi Nurmijärven kunnanjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Mia Laiho.
4 Sanna Lauslahti siirtyi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2018, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Raija Vahasalo.
5 Hjallis Harkimo erosi kokoomuksesta huhtikuussa 2018.
6 Kaj Turunen siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään sinisestä eduskuntaryhmästä huhtikuussa 2018.
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat2007–2011
Puoluejohto
Puheenjohtajat
Puoluesihteerit
Eduskuntaryhmän puheenjohtajat
Presidenttiehdokkaat
Organisaatio
Piirijärjestöt
Jäsenliitot
Läheisjärjestöt
Säätiöt
Puolue
Oheisjärjestöt
Piiri- ja paikallisjärjestöt
Media
Historia
Kansainväliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pertti_Salolainen&oldid=22847821
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp