| Peng Dehuai | |
|---|---|
 Peng Dehuai vuonna 1958. | |
| Kiinan puolustusministeri | |
1954–1959 | |
| Politbyron jäsen | |
1936–1959 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta1898 Xiangtan,Hunan |
| Kuollut | 29. marraskuuta1974 Peking |
| Arvonimi | Kiinan marsalkka |
| Tiedot | |
| Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) | Kiina |
| Taistelut ja sodat | Pitkä marssi Kiinan–Japanin sota (1937–1945) Kiinan sisällissota Korean sota |
| Infobox OK | |
Peng Dehuai (yksink.:彭德怀;perint.:彭德懷;pinyin:Péng Déhuái;Wade–Giles:P’eng Te-huai;24. lokakuuta1898Xiangtan,Hunan –29. marraskuuta1974Peking) oli merkittävä kiinalainen sotilasjohtaja ja kommunistipoliitikko. Hän toimiKiinan puolustusministerinä vuosina 1954–1959. Hänet syrjäytettiin, koska hän arvostelisuuri harppaus -talouskokeilua.[1]
Peng kohosi sotilaskomentajaksi Kiinansotaherrojen aikana.[1] Hän palveli Hunanin paikallisissa joukoissa ja liittyi vuonna 1926Kuomintanginpohjoisen sotaretkeen rykmentinkomentajana.[2] Hän toimi jonkin aikaaTšiang Kai-šekin alaisuudessa, mutta ei hyväksynyt vuonna 1927 tehtyä vasemmistolaisten puhdistamista Kuomintangista, vaan siirtyi joukkoineen sisseiksi. Peng liittyi vuonna 1928 kommunisteihin ja suojasiZhu Den jaMao Zedongin joukkojen perääntymistäJiangxistaFujianiin. Seuraavina vuosina hän johti sissitoimintaa sekä talonpoikien kansannousuja Kiinan maaseudulla.[2][1] Peng valittiin vuonna 1931 Jiangxin neuvoston keskuskomiteaan.[2] Hän osallistui vuosien 1934–1935pitkään marssiin yhtenä Mao Zedongin alaisista komentajista.[1]
Peng kuuluiKiinan kommunistisen puolueenpolitbyroohon vuodesta 1936. Vuonna 1937 tapahtuneestaKiinan–Japanin sodan puhkeamisesta alkaen hän oli Kiinan kommunistiarmeijoiden toiseksi korkea-arvoisin sotilaskomentaja Maon jälkeen.[1] Nimellisesti Peng oli edelleen Zhu Den varakomentaja, mutta hän tosiasiassa komensi joukkoja taistelukentällä Zhun oleskellessa päämajassaanYan’anissa. Peng toimi komentajana myösKiinan sisällissodassa vuosina 1945–1949. Hän operoi pääasiassa maan luoteisosissa ja valtasiNingxian,Gansun jaXinjiangin.[2]
Korean sodan aikana Peng oli kiinalaisten joukkojen ylipäällikkönä ja allekirjoitti sodan päättäneenPanmunjomin aseleposopimuksen heinäkuussa 1953.[1] Vuonna 1954 hänet nimitettiin puolustusministeriksi, varapääministeriksi ja kansallisen puolustusneuvoston varapuheenjohtajaksi. Hän sai myösmarsalkan arvon vuonna 1955.[2]
Vuonna 1959 Mao julisti Pengin oikeistolaiseksi ja hänet syrjäytettiin, kun hän oliLushanin konferenssin yhteydessä arvostellut suuren harppauksen politiikkaa. Pengin seuraajaksi tullutLin Biao perui suuren osan hänen armeijassa toteuttamistaan uudistuksista.[3] Peng oli sen jälkeen jonkin aikaa ilman mitään tehtäviä. Vuonna 1965 hän sai komennuksen kommunistipuolueen Lounais-Kiinan osastoonSichuaniin.[1]Kulttuurivallankumouksen aikana vuonna 1966punakaartit vangitsivat hänet ja häntä pahoinpideltiin ja nöyryytettiin julkisesti. Hän kuoli vankeudessa ollessaan vuonna 1974 syöpään.[3]
Peng sai Kiinassa virallisen kunnianpalautuksen Maon kuoleman jälkeen joulukuussa 1978.[1] Nykyään Peng on Kiinan virallisessa historiankirjoituksessa arvostettu sotilasjohtaja ja poliitikko.[3]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaPeng DehuaiWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
