Suomessa peltoviljely syrjäytti perinteisenkaskiviljelyn, kun kaskiviljelyä ryhdyttiin lain voimalla rajoittamaan. Peltoviljely vaati enemmän työtä kuin kaskiviljely, mutta viljelymaata voitiin käyttää uudelleen. Suurin osa pelloista kuokittiin suohon tai rämeeseen, josta vesi juoksutettiin pois ojittamalla. Turve ja kannot poltettiin, ja syntyneelle kytömaalle levitettiin savea. Sitten maa lannoitettiin, kynnettiin, karhittiin äkeellä ja kylvettiin. Muutamien vuosien viljelyn jälkeen maa jätettiin kasvamaan heinää, kynnettiin uudestaan, lannoitettiin, karhittiin ja kylvettiin uudestaan, jolloin maasta saatiin hedelmällistä peltoa.[1]
