Peer Gynt onHenrik Ibsenin vuonna1867 kirjoittama symbolinen näytelmä Peer Gynt -nimisen henkilön elämänvaiheista ja mielikuvituksellisista seikkailuista. Palattuaan kotiin Peer vihdoin löytää omimman itseytensä Solveigin, rakastavan naisen, luota.Edvard Grieg sävelsi näytelmäänmusiikin. Peer Gyntin ovat suomentaneet professoriOtto Manninen ja uudestaanPentti Saarikoski.
Peer Gyntin isä Jon Gynt oli aikoinaan rikas ja kunniallinen mies, mutta hän joi kaikki rahansa, kuoli ja jätti köyhyyteen vaimonsa ja poikansa. Peer ei halua tulla isänsä kaltaiseksi ja unelmoi paremmasta elämästä. Peerillä on kuitenkin paheensa: rehvastelu ja ylimielisyys. Peer unelmoi Ingridistä ja päättää ryöstää tämän Ingridin hääpäivänä. Hanke kuitenkin epäonnistuu ja Peer aloittaa hurjan pakomatkansa. Peer joutuu naisten kanssa myös muihin ongelmiin. Matkallaan hän tapaa Doveren äijän tyttären sekä myöhemmin Solveigin ja rakastuu molempiin.
Solveig muuttaa Peerin metsämökkiin asumaan, mutta Peer itse lähtee monivuotiselle matkalle, jonka aikana hän toimii liikemiehenä,beduiinipäällikkönä japrofeettana. Hän kiertääMarokon rannikoilla, käyEgyptissä ja päätyy lopuksi hullujenhuoneelle. Kun hän päättää lopulta palata takaisin, hänen laivansa haaksirikkoutuu, ja hän tapaa laivalla Oudon matkustajan.
Palattuaan kotikylään Peer huomaa, ettei ole enää entisensä vaan haluaa luopua kaikesta kokemastaan. Peer vaipuu epätoivoon ja johtuu palaamaan Solveigin luo, joka on odottanut Peeriä siitä lähtien, kun tämä lähti matkoilleen. Solveig vakuuttaa rakkauttaan Peerille.
Peer Gyntiä ei kirjoitettu alun perin esitettäväksi näyttämöllä, mutta suostuteltuaan ystävänsä Edvard Griegin säveltämään tekstiin musiikin Ibsen myöhemmin muokkasi ja lyhensi tekstin musiikkinäytelmäksi.[1] Peer Gynt on kirjoitettu osittain Roomassa, Ischiassa ja Sorrentossa. Peer Gynt julkaistiin 14. marraskuuta 1867Kööpenhaminassa. Kirjan kustansiGyldendalske Boghandel (F. Hegel), ja ensimmäinen painos oli 1250 kappaletta. Parin viikon kuluttua siitä otettiin toinen, 2000 kappaleen painos. Kirjan hyvä myynti johtuiIbsenin edellisen näytelmänBrandin suuresta suosiosta.[2]
