Pavel Dmitrijevitš Orlov (ven.Па́вел Дми́триевич Орло́в;21. tammikuuta1904 –14. syyskuuta1989) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi lähettiläänäHelsingissä huhti-kesäkuussa 1941. Hän osallistuiSuomen kanssa vuonna 1944 käytyihin aseleponeuvotteluihin ja toimi vuosina 1944–1945 liittoutuneidenvalvontakomission poliittisena neuvonantajana. Orlov toimi uudestaan lähettiläänä Helsingissä 18. elokuuta 1944 – 14. elokuuta 1946.
Orlov toimi vuosina 1939–1941Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissariaatinSkandinavian maiden osaston vastaavana.[1] Hän oli 11. huhtikuuta – 9. toukokuuta 1941 Neuvostoliiton valtuutettuna edustajana Suomessa ja sen jälkeen 22. kesäkuuta 1941 saakka täysivaltaisena Neuvostoliiton lähettiläänä Suomessa. Vuosina 1941–1943 hän toimi Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissariaatin ensimmäisen Euroopan osaston vastaavana sekä 1943–1944Neuvostoliiton Lontoon-suurlähetystön neuvonantajana. Vuonna 1944 Orlov oli siirtynyt Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissariaatin viidennen Euroopan osaston vastaavaksi sekä toimiMoskovan välirauhan jälkeen 18. elokuuta 1944 – 14. elokuuta 1946 Neuvostoliiton Helsingin suurlähettiläänä.
Vuosina 1946–1948 Orlov toimi Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön kolmannen Euroopan osaston apulaisjohtajana, vuosina 1948–1952 kolmannen Euroopan osaston apulaisjohtajana ja johtajana ja vuosina 1952–1955 Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön keskushallinnon virkamiehenä. Hän toimi 1955–1957 Neuvostoliiton valtuuskunnan edustajana neuvostoliittolais-iranilaisessa sekakomissiossa, joka käsitteli maiden rajojen demarkaatio- ja redemarkaariolinjoja. Vuosina 1957–1959 hän oli NeuvostoliitonBonnin-suurlähettiläs, vuonna 1959 Neuvostoliiton ulkoasiainministeriön neuvos ja vuosina 1960–1966maailman työjärjestön pääsihteerin erityisavustaja.
.svg) | Edeltäjä: Ivan Zotov | Neuvostoliiton lähettiläs Suomessa 1941,1945–1946 | Seuraaja: Aleksandr Abramov |