| Pave Maijanen | |
|---|---|
 Pave Maijanen ja Hector ”Näkemiin – kuulemiin” -konserttikiertueella Jyväskylässä 24.11.2007. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Pekka Juhani Maijanen |
| Syntynyt | 3. syyskuuta1950 Lappeenranta |
| Kuollut | 16. tammikuuta2021 (70 vuotta) |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Pave Maijanen, Paavo Maijanen, Maija Paavonen |
| Laulukielet | suomi englanti |
| Aktiivisena | 1964–2019 |
| Tyylilajit | iskelmä poprock |
| Yhtyeet | The Top Cats (1964) Ours (1965–1968) Kopet (1968–1969) Mielikummitus (1969–1970) Smoking (1970–1971) Pepe & Paradise (1971–1975) Wigwam (tuottaja 1975, basisti 2018) Lauluyhtye Fyrkka (1974) Rock’n’Roll Band (1975 ja 2005) Royals (1975–1978) Mistakes (1980–1982) Hurriganes (1980) (kosketinsoittaja-tuottaja) Dingo (tuottaja 1984–1994, kosketinsoittaja 1993–1994) Mestarit (1997–2002) |
| Infobox OK | |
Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (3. syyskuuta1950Lappeenranta[1] –16. tammikuuta2021[2][3]) olisuomalainenmuusikko, joka toimi uransa aikanalaulajana,lauluntekijänä,basistina,kosketinsoittajana,rumpalina,kitaristina jatuottajana. Soolouransa lisäksi Maijanen tunnetaan varsinkinRoyalsista,Rock’n’Roll Bandistä,Pepe & Paradisesta ja myösDingon jaHurriganesin kosketinsoittaja-tuottajana.
Maijasen omia menestyskappaleita ovat muun muassa ”Pidä huolta”, ”Lähtisitkö”, ”Jano”, ”Elämän nälkä” ja ”Ikävä”. Maijanen edusti SuomeaEurovision laulukilpailussa 1992 kappaleella ”Yamma Yamma”. Maijaselle myönnettiin vuonna 2012Iskelmä-Finlandia-palkinto,[4] ja vuonna 2015 hän oli mukanaVain elämää -televisiosarjan4. tuotantokaudella.
Maijanen sai kuusivuotiaana ensimmäisen instrumenttinsa,huuliharpun, ja soitti sillä ensimmäiset esiintymisensä. Ensimmäinen yhtye oli vuonna 1964Top Cats, mihin häntä pyydettiin rumpaliksi. Hän lainasi harjoitteluun rummut Lappeenrannan kasarmin soittokunnasta.[5] Ours-yhtyeessä hän soitti aluksi rumpuja, myöhemmin kitaraa sekäsähköurkuja. Yhtye esiintyi jo laajemmin muun muassaHelsingissä sekä osallistuiTampereellarockin SM-kisoihin. Maijanen oli rumpalina seuranneessaKopet-yhtyeessä, joka pääsi ammattimaiselle ohjelmatoimistolle. Yhtye voitti rockin SM-kilpailunVaasan kesä -tapahtumassa ja esiintyi muun muassa Lappeenrannan alueradion lähetyksissä.[5] 1969 Maijanen haki opiskelijaksiHelsingin yliopiston voimistelulaitokseen, minne hän ei päässyt. Hän pelasi kaudella 1966–1967LaPan (Lappenrannan Pallon) riveissäjääkiekkoaSuomensarjassa, eli silloisella toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Jääkiekkoa hän pelasiPietarinkadun Oilers -hyväntekeväisyysjoukkueessa vielä 1990-luvulle saakka.[6]
Hessu Hietanen sekä rumpali Rauli Puumalainen pyysivät Maijasta liittymäänJohnny Liebkindin taustayhtyeeseen kitaristiksi kesäkiertueen päätyttyä sen siirtyessäKristianin taustayhtyeeksi, jonka nimeksi tuli Mielikummitus. Maijanen levytti Kristianin kokoonpanossa singlen "Aquarius"/"Never My Lover". Seuraava yhtye oliMatti Sarapaltion johtama Smokings. Tässä yhtyeessä Maijanen on kertonut oppineensa sovitusten tekemisen ja merkityksen Tuomo Tanskan opastamana.[5]
Muusikon ura jatkui Pepe & Paradise -yhtyeen basistina, mihin häntä suositteli yhtyeen kosketinsoittajaksi siirtynytPedro Hietanen. Tätä aikaa Maijanen kuvasi erittäin merkittäväksi kehittymisessään muusikkonaMarkku Johanssonin mutta myös koko yhtyeen vaikutuksesta.[5] Vuonna 1973 hän lähti Paradisesta suorittamaan asevelvollisuutta.Dave Lindholm jaJanne Ödner tutustuttivat hänet rumpaliAffe Forsmaniin. Forsmanin ja Ödnerin kanssa hän suunnitteli kokoonpanoa. He soittavat Maijasen ”Fever”-singlellä.
Maijanen toimi solistina muun muassa kitaristiAlbert Järvisen albumeilla. Maijasen oma ensimmäinen soolosingle ”Fever” ilmestyi vuonna 1974. Tämän jälkeen seurasi Rock’n’Roll Band, joka hajosi nopeasti eri käsityksiin musiikin suunnasta ja tyylistä. Maijasesta tuli seuraavaksi Royals-yhtyeen laulaja-basisti. Siinä hän sävelsi ensimmäiset kappaleensa itsenäisesti. Sanoitukset tekiJim Pembroke ja kappaleet tulivat albumilleOut.
Maijanen aloitti tuottajana 1975WigwaminNuclear Nightclub -albumilla. Tässä hän oli tuohon aikaan harvinaisesti mukana yhtyeen harjoituksissa. Muita tuotantoja olivat muiden muassaDead End 5, Rock’n’Roll Band sekäJimi Sumén. Lisäksi hän teki sovituksia sekä lauloi taustoja eri yhtyeille ja artisteille.[5] 1980-luvulla hän tuotti muun muassa Hurriganesin viimeisimmät albumit sekä Dingon levyt. Toisinaan Maijasta on kutsuttu myös ”kuudenneksi Dingoksi”, sillä hän oli aktiivisesti mukana Dingon toiminnassa 1980-luvulla.
1980-luvun alussa Maijanen perusti yhtyeenPave’s Mistakes, joka julkaisi kaksi albumia. Jälkimmäisellä levylläPidä huolta Maijanen sävelsi, sanoitti ja tulkitsi ensimmäiset suomenkieliset levytyksensä.Levyn otsikkokappaleesta tuli vuoden 1981 suurimpia hittejä.
Ensimmäinen pelkästään Maijasen omaa nimeä kantava sooloalbumiTanssivat kengät ilmestyi vuonna 1983, sisältäen muun muassa edellisenä vuonna julkaistun disco-funk-hitin ”Aiaiai”. Koko 1980-luvun ajan hän levytti soololevyillään suomenkielistärock- japopmusiikkia. Hän teki laulunsa yleensä itse, usein salanimellä Maija Paavonen. MyösHector teki Maijasen levyille sanoituksia.
1980-luvun puolessavälissä Pave Maijasen sooloura oli suosituimmillaan. AlbumitMaijanen (1984) jaPalava sydän (1985) myivättimanttilevyyn oikeuttavan määrän jaMaailman tuulet (1987)kultalevyyn. Maijasen hittejä olivat muun muassa ”Lähtisitkö”, ”Jano”, ”Joki ja meri”, ”Elämän nälkä” ja ”Ikävä”. EnglanninkielisenWould You -levyn hän teki vuonna 1987 käyttäen MAYA-nimeä.
1990-luvulla Pave Maijasen ura lähti laskusuuntaan. Albumit eivät myyneet enää entiseen tapaan ja suurena iskuna tuli viimeinen sija vuoden 1992 Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Yamma Yamma”. Oman soolouransa hiljaiselon aikana hän toimi muun muassa kosketinsoittajana Dingon paluukonserteissa vuosina 1993–1994 ja soitti kaikki kosketinsoitinosuudet Dingon albumillaVia Finlandia. Vuosikymmenen lopulla Maijanen palasi takaisin parrasvaloihin, kun hänen,Kirkan, Hectorin jaPepe WillberginMestarit Areenalla -ryhmä esiintyi loppuunmyydyille jäähalleille ja järjesti ensimmäisenä suomalaisena esiintyjänä oman konsertin HelsinginOlympiastadionilla. Oman uuden soolouran luominen Mestarit Areenalla -projektin jälkeen tyrehtyi kuitenkin nopeasti.[7]
Maijanen teki musiikkia myöstelevisioon. Hän lauloi tunnusmusiikit muun muassa piirrossarjoihinAnkronikka sekäNalle Puhin uudet seikkailut. Maijasen salanimiä musiikintekijänä olivat Paavo Maijanen ja Maija Paavonen (tai M. Paavonen)[8].
Kesäkuussa 2014 Maijaselle myönnettiintaiteilijaeläke.[9] Hän konsertoi Polaris-jousikvartetin kanssa sekäSilvennoinen & Maijanen Band -kokonpanossa.
Vuonna 2018 Maijanen oli Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertueella basistina ja yhtenä laulajista. Kokoonpano esiintyi myösWigwam Experience -nimellä, kun Jim Pembroke ei ollut mukana myöhemmissä konserteissa.[10] Helmikuussa 2020 Maijanen palkittiinEmma-gaalassa Erikois-Emmalla elämäntyöstään.[11]
Maijanen harrasti valokuvausta 1970-luvulta asti ja hänen ensimmäinen näyttelynsä KUVA & VALO nähtiin kesällä 2020Kesälahdella sekä myöhemmin syksyllä 2020 niin Lappeenrannassa kuin Helsingissä,Kanneltalon galleriassakin. Näyttelyn otsikko pohjautui siihen, että Maijanen ei koskaan käyttänyt kuvatessaansalamavaloa, vaan hän kuvasi ainoastaan luonnonvalon kanssa.[12][13]
Pave Maijanen olinaimisissa Liisa Maijasen kanssa. He saivat kaksi yhteistä lasta. Maijanen oli aktiivinen veteraanijääkiekkoilija.[7]
Syksyllä 2018 Maijanen alkoi kärsiäALS-taudin oireista. Hän sai taudin diagnoosin ja luopui sen edetessä sekä laulamisesta että soittamisesta.[14] Maijanen kuoli tammikuussa 2021 ALS-taudin heikentämänä.[2][15] Maijanen on haudattuHietaniemen hautausmaan uurnalehtoonHelsinkiin.[16][17]
Maijasesta ilmestyi huhtikuussa 2021Tammen kustantama, Tommi Saarelan kirjoittamaelämäkertakirjaPave Maijanen – Elämän nälkä.[18]
Maijasen muistolle on omistettu lokakuussa 2023 paljastettu Harri Ahosen pronssiveistosLavalla, joka sijaitsee Lappeenrannan Rantapuistossa[19].
Syksyllä 2024 ensi-iltansa saavassa Dingo-yhtyeestä kertovassaLevoton Tuhkimo -elokuvassa Pave Maijasta esittää artistiReino Nordin.[20]
| 1960-luku |  | |
|---|---|---|
| 1970-luku | ||
| 1980-luku | ||
| 1990-luku | ||
| 2000-luku | ||
| 2010-luku | ||
| 2020-luku | ||
Yliviivattu vuosiluku tarkoittaa, että Suomi ei osallistunut kilpailuun kyseisenä vuonna. | ||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
