.svg)
Paulikiaanit oli600-luvulla syntynytarmenialainen uskonlahko, joka hylkäsi kaiken kultin ja papiston, lapsikasteen, kiirastulen, pyhimysten avuksihuutamisen ja kolminaisuuden.[1] Paulikiaanien oppi juontaa juurensamarkionismista jamanikealaisuudesta,[1] eritotenmessaliaaneista.
Paulikiaanien perustaja oli ilmeisesti armenialainen Konstantinus, joka otti lisänimen SilvanusPaavalin seuraajanaRaamatussa mainitun Silvanuksen mukaan. Sen sijaan tutkijoiden keskuudessa ei ole yhteisymmärrystä siitä, kenen Pauluksen mukaan paulikiaanit saivat ryhmäänsä viitanneen nimen. Konstantinus SilvanusBysantin valtakunnan Aasian puoleisissa maakunnissa vaikuttanutmanikealaisuus sai nyt selvemmin kristityn luonteen. Paulikiaanit aloittivat ilmeisesti pian ilmestymisensä jälkeen pitkän poliittisen ja sotilaallisen taistelun Bysanttia vastaan. Vuosien 668 ja 698 keisaritKonstantinus III jaJustinianus II lähettivät kaksi sotaretkeä paulikiaaneja vastaan. Lahkon perustanut Konstantinus Silvanuskivitettiin kuoliaaksi ja hänen seuraajansa paulikiaanien johtajana, Simeon, poltettiin.[2]
Paulikiaanit elpyivät 800-luvun puolella johtajansa Sergiuksen johdolla. Lahko levisiKilikiaan jaVähä-Aasiaan kasvaen siten, että se selvisi myös keisariMikael I:n ja keisarinnaTheodoran toteuttamista vainoista ja verilöylyistä. Suurimmillaan paulikiaanien vaikutusvalta oli 800-luvun kolmannella neljänneksellä sen johtajien Karbeaksen ja Chrysocheirin aikana. Paulikiaanien sotilaallinen mahti murtui lopultaBasileios I:n heitä vastaan tekemän sotaretken jälkeen vuonna 872. Sittemmin paulikialaiset vaikuttivat enimmäkseenTraakiassa, jonne suuri osa heidän kannattajistaan oli siirretty rangaistuksena ja suojaamaan valtakunnan rajaabulgaareja vastaan. Aasian puolella paulikiaanit säilyivät vähintäänristiretkiin saakka.[2]
Sittemmin paulikialaiset opetukset vaikuttivat etenkin makedonialaisten, bulgarialaisten ja kreikkalaisten talonpoikien keskuudessa ja vaikutti todennäköisestibogomiilien syntyyn 900-luvun puolella.[2]Kataarit saivat bogomiilien välityksellä vaikutteita paulikiaaneista ja manikealaisista.[1]
