Paul LeRoy Bustill Robeson (9. huhtikuuta1898 –23. tammikuuta1976) olimonikielinenyhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija,bassobaritonilaulaja, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti.
Robeson syntyiPrincetonissaNew Jerseyssä. Hänen isänsäWilliam Drew Robeson I karkasipohjoiscarolinalaiseltaplantaasilta, jolla hän oli syntynytorjaksi, ja opiskeli myöhemminLincolnin yliopistossa. Hänestä tulimetodistipappi.[1] Hänen äitinsäMaria Louisa Bustill oli peräisin orjuutta vastustavastakveekariperheestä. Paulilla oli neljä sisarusta. Hän pääsi lukiosta 1915.
Robeson sai stipendinRutgersin yliopistoon, jonka kolmas afroamerikkalainen opiskelija hän oli, ja hän oli omana aikanaan ainoa musta opiskelija. Hän menestyi opinnoissaan jaamerikkalaisen jalkapallon pelaajana loistavasti.[2] Rutgersin jälkeen hän siirtyi opiskelemaan oikeustiedettäColumbian yliopistoon vuonna 1920[3]. Opintojaan hän rahoitti työllä urheilun piirissä ja näyttelijänä. Hän valmistui vuonna 1923 ja sai paikan asianajotoimistosta, mutta irtisanoutui sihteerin kieltäydyttyä kirjoittamasta hänen saneluaan hänen ihonvärinsä vuoksi. Myöhemmin Robeson opiskeliLontoon yliopistossa.
Robeson meni naimisiin Eslanda ”Essie” Cardozo Gooden kanssa, ja he saivat yhden lapsen, Paul Robeson juniorin 1927.
Robeson sai mainetta näyttelijänä ja hienon bassonsa ansiosta laulajana. Hän oli ensimmäinen, joka esitti vanhojanegrospirituaaleja konserttilavalla. Hän esiintyi teatterissa ensin Yhdysvalloissa, ja myöhemmin perhe muutti Britanniaan, missä hän esiintyi sekä näyttämöllä että elokuvissa. Hänen yhdestätoista elokuvastaan seitsemän on brittiläistä tuotantoa.Toisen maailmansodan puhjettua hän palasi Yhdysvaltoihin.
Robeson tunnettiin näyttelijänä muun muassaTeatterilaiva-musikaalin Joena ja ShakespearenOthellona, jota hän näytteli ensin Lontoossa 1930 ja sitten 295 kertaa New YorkinBroadwaylla 1940-luvun alkuvuosina. Hän kuului jonkin aikaaEugene O’NeillinProvincetownin teatteriin.[2]
Robeson otti poliittisesti kantaa ja tuki esimerkiksiWalesin kaivostyöläisiä. Hän myös puhuiNeuvostoliiton ja erityisestiJosif Stalinin puolesta, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän toimi hyvin voimakkaastirotuerottelua vastaan, mutta 1950-luvulla hänen esiintymisensä nostattivat väkivaltaisuuksia, joiden takana olivat oikeistolaiset voimat.
Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myösFBI:n hampaisiin, jaepäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanuthallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
Robesonin muistelmatHere I Stand ilmestyivät Britanniassa 1958. Robesonille on myönnettySpingarn-mitali jaLeninin kansainvälinen rauhanpalkinto
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaPaul RobesonWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
