Krugman työskenteli apulaisprofessorina Yalen yliopistossa vuosina 1977–1980 ja MIT:ssä vuosina 1980–1984. Vuosina 1982–1983 hän oliRonald Reaganin hallinnon taloudellisen neuvonantajaryhmän jäsen, minkä jälkeen hän toimi professorina MIT:ssä (1984–1994 ja 1996–2000) jaStanfordissa 1994–1996 ennen siirtymistään Princetoniin vuonna 2000.[3]
George W. Bushin ensimmäisellä presidenttikaudella Krugmanin arvioitiin nousseenNew York Timesin kolumneillaan, kirjoillaan ja puheillaan Yhdysvaltojen opposition keulakuvaksi. ”DemokraattijohtajaJohn Kerryn esiintuloon 2004 asti Paul Krugmanista oli käytännöllisesti katsoen tullut Amerikan oppositiojohtaja – epätavallinen asema akateemiselle taloustieteilijälle”, arvioi uutistoimistoSBS 31. maaliskuuta 2004.[4]
Krugman arvosteli jatkuvasti muun muassa Bushin talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Hänen mukaansa Bushin politiikka suurensi kuilua rikkaiden ja köyhien välillä.lähde? Krugman vaati ”uuttaNew Dealia”, vähemmän sotilasmenoja ja enemmän sosiaali- ja lääkeohjelmia.[5]
Krugman arvosteli kolumneissaan toistuvastiGeorge W. Bushin hallintoa. Vuonna 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta hän varoitteli vuosia etukäteen.[6]
Krugman pitäävuokrasääntelyä esimerkkinä huonosta taloudenpidosta, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta johtaa vähäisempään asuntojen rakentamiseen, korkeampiin vuokriin ja rakennusten kurjistumiseen, kun omistajilla ei ole kunnon taloudellista kannustinta pitää huolta vuokra-asunnoista.[7]
VieraillessaanSitran tilaisuudessa Helsingissä syyskuussa 2009 Krugman suhtautui pessimistisesti lähiajan talousnäkymiin, mutta piti yhtä tekijää toivoa herättävänä: jos maailmassa sitouduttaisiin ilmastomuutoksen torjuntaan eli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, se saattaisi lisätä investointeja uuteen tekniikkaan ja luoda perustaa talouden elpymiselle.[8]
Krugmanin mukaan Yhdysvaltojen demokratian perusajatus on kansakunta ilman jyrkkiä luokkaeroja. Se ei tarkoita tasapäisyyttä muttei pyri eliitin ja kansalaisten suureen kuiluun. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksestä vaan se täytyy luoda poliittisin toimin.1930-luvun laman jälkeen länsimaissa rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloerot kaventuivat kaikissa ryhmissä, rikkaiden verot, sosiaaliturva, työttömyysturva ja vahva ammattiyhdistys eivät romuttaneet taloutta vaan se johti kestävimpään talousnousuun historiassa.[9]
Krugmanin mukaan suuritulojen eriarvoisuus yhteiskunnassa johtaa väistämättä suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Taloustieteilijöiden tutkimusten mukaan yhdenvertaisuutta ei saavuteta kasvottomilla markkinavoimilla vaan poliittisen vallan tasapainolla.[10]
TeoksenThe Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century johdannossa onRules of reporting eli toimitusperiaatteet: Miten kertoa tarina? Periaatteita voivat käyttää kaikki, jotka pyrkivät ymmärtämään uutisia. Krugmanin ohjeet toimittajille:[11]
Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia.
Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta.
Satunnainen teoreetikko ja muita viestejä synkeän tieteen saralta. ((The accidental theorist and other dispatches from the dismal science, 1998.) Suomentanut Heikki Eskelinen) Helsinki: Tietosanoma, 1999. ISBN 951-885-172-7
Lama - talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot. ((The Return of Depression Economics and the Crises of 2008) Suomentanut Jyri Raivio) Helsinki: Helsingin Sanomat, 2009. ISBN 978-952-5557-27-5
Paul Krugman: Lopettakaa tämä lama nyt! (End This Depression Now!) Suomentanut Anni Lassila. HS Kirjat, 2021. ISBN 9789525557503
↑Paul Krugman - The Fly in Bush’s Ointment ("Until the emergence of Democrat leader John Kerry, Paul Krugman had virtually become the leader of the opposition in America, an unusual position for an academic economist.") 31.3.2004. SBS. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
