Passio onsävellysmuoto, joka käsitteleeRaamatunevankelistojen esittämän Kristuksen kärsimyksen musikaalinen tulkinta. Teksti pohjautuu yleensä johonkinUuden testamentin neljästä evankeliumista.[1] Passio voi olla laajamuotinen teos, jolloin se muistuttaaoratoriota tai pienimuotoinen, jolloin se on samantyyppinen teos kuinkantaatti.
Jo 300-luvulla tiedetään pappien esittäneen kärsimyshistoriaa kantilloiden (puhelaulu) sen tekstiä. Tämä tehtiin dramaattisesti vaikuttavammaksi, kun Jeesuksen vuorosanat esitettiin matalammalla kantillointiäänellä kuin kertojan ja kansanjoukkojen sanat.
1100-luvulta alkaen passioteksti jaettiin kolmen henkilön esittämäksi, useimmiten kertoja (evankelista), Jeesus ja kolmas esittäjä, joka lauloi muiden henkilöiden vuorosanat. Kun moniäänisyys kehittyi etenkin 1400-luvulta alkaen, alettiin kansanjoukon osuudet esittää moniäänisinä kuoroina.
Myöhemmin saattoi kuoro laulaa kertovatkin tekstiosuudet. 1600-luvulta alkaenoratorio jaooppera vaikuttivat myös passioon. Siitä kehittyi liturginen draama. Vuorosanat jaettiin eri henkilöiden esitettäväksi, evankeliumin kertomuksen lomaan lisättiin aarioita ja kuorolauluja sekäkoraaleja,yleensä kärsimysvirsien virrensäkeistöjä, joihin seurakunta saattoi yhtyä. Laulajilla on oma sävelalueensaː Jeesuksen osa on yleensä kirjoitettu bassolle ja evankelistan, kertojan osuus tenorille. Henkilöosista tuli vähitellen täysin solistisia rooleja. Urkujen ohella säestyksessä käytetään orkesterisoittimia.[2]
Passiot nimetään sen evankeliumin mukaan, jonka teksti teoksen pohjana on. On myös olemassa ”passiokantaatteja”, joissa teksti on Raamatun tekstin pohjalta kirjoitettua vapaata tekstiä. ItalialaisenPietro Metastasion (1698– 1782) passiotekstiLa passione di Gesù Cristo on yksi aikanaan eniten käytettyjä passiokantaatteja, siitä on säilynyt noin 70 sävellystä.[3]
Passioiden esittäminen oli ja on osahiljaisen viikon jumalanpalveluksia siten, että määrättynä päivänä esitetään eri evankelistojen passiotekstit.Katolisen kirkon perinteen mukaisestipalmusunnuntaina luetaanMatteuspassio, hiljaisen viikon tiistainaMarkuspassio, keskiviikkonaLuukaspassio ja pitkäperjantainaJohannespassio.[4] Luterilaisessa perinteessä, esimerkiksi Saksassa, passiot olivat jokokiirastorstain taipitkänperjantain jumalanpalveluksia. 1700-luvulta alkaen passio sulautui oratorioon, ja passioita esitetään ja sävelletään edelleen. Nykyään passioita esitetään myös muulloin, etenkin paastonaikana.
Suomessa on passioita esitetty jo ennenreformaatiota, ja perinne jatkui myös reformaation jälkeen. Turussa on 1600- ja 1700-luvulla esitetty saksalaisenMelchior Wulpiuksen Matteusspassiota.[5] Vuonna 1921 esitettiin J. S. Bachin MatteuspassioHeikki Klemetin suomentamana Helsingissä jaSuomen laulu -kuoro on esittänyt sen vuosittain kiirastorstaina Helsingin Johanneksen kirkossa.[5] Vanhin Suomessa sävelletty passio on Ilmari Krohnin Johannespassio vuodelta 1940[5].
Tunnetuimmat passiosävellykset ovatJohann Sebastian BachinMatteuspassio, BWV 244 ja Johannespassio, BWV 245.