Paskapuhe taipaskanjauhanta, myöshevonpaska (engl.bullshit), tarkoittaa puhetta, jonka esittäjä ei välitätotuudesta – puhuja ei siis tietoisesti pyrivalehtelemaan, vaan puhuu, minkä parhaaksi näkee totuudesta taitodisteista välittämättä.[1] Paskapuhe eroaa valehtelusta juuri totuuskäsitykseen suhtautumisessa: valehtelija tai harhauttaja levittää väärää tietoa tahallaan, paskanpuhuja taas ei välitä väitteiden totuusarvosta, vaan valikoi tai keksii väitteitä tarkoituksiinsa sopivasti.[2] Yksi paskapuheen ominaispiirre on suunnitelmallisuuden puute: paskapuhetta ei suunnitella tai työstetä; se vain eritetään, pudotetaan pois.[3] Termin teki tunnetuksi tässä käyttötarkoituksessa filosofiHarry G. Frankfurt, jonka arkikielessä sanaa käytetään väljälti.[4]
Termin tässä käyttötarkoituksessa lanseeraajana pidetään filosofiHarry G. Frankfurtia, joka muotoili teoreettisen näkemyksen paskapuheesta esseessään ”On Bullshit” vuonna 1986.[4] Essee julkaistiin uudelleen vuonna 2005 samannimisenä kirjana[5] ja on ilmestynyt myös suomeksi nimelläPaskapuheestaAntti Nylénin kääntämänä[2]. Frankfurtin mukaan ilmaisuapaskapuhe käytetään usein myös melko väljästi yleisenä haukkumasanana.[6]
Organisaatiotutkimuksen professoriAndré Spicerin mukaan paskapuheen tunnistaa muun muassa sisäisen logiikan puutteesta, tyhjien termien viljelemisestä sekä siitä, että sitä ei voi täsmentää pyydettäessä.[7]Alatyylisyydestään huolimatta termipaskapuhe on vakiinnuttanut asemansa tieteellisessä tutkimuksessa.[8][9][10][11]
Frankfurtin mukaan esimerkiksimainonta jamarkkinointi sekäpolitiikka ovat täynnä paskapuhetta.[12] Myösyritysmaailmassa on paljon esimerkkejä, joissa tyhjällä puheella yritetään rahastaa. 1980-luvulla yhdysvaltalainen teleyhtiö Pacific Bell palkkasi tunnetun organisaatiokehityksen asiantuntijan Charles Kronen suunnittelemaan johtamiskoulutusohjelmaa, joka lupasi muuttaa ihmisten tavan ajatella, toimia ja puhua. Toteutunut ohjelma perustui mystikkoG. I. Gurdjieffin ajatteluun.Kroningiksi nimetyssä ohjelmassa työntekijät ohjattiin esimerkiksi käyttämään kokonaan uutta sanastoa, minkä seurauksena esimerkiksi ulkopuolisten oli lähes mahdoton ymmärtää, mitä kokouksissa tapahtui. Pelkästään vuonna 1987 hanke maksoi 40 miljoonaa dollaria.[7][13]
Paskapuhe voi olla harmitonta keskustelun täytettä esimerkiksi baarin pöydässä tai muissa sosiaalisissa yhteyksissä, mutta esimerkiksi sairauksien hoitoon liittyvä paskapuhe voi maksaa ihmishenkiä.[14]
Totuudesta piittaamattoman puheen empiirinen tutkimus on alussa.[1] Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että totuudesta piittaamaton puhe on yleisempää silloin, kun osallistujat kokevat, että heillä oletetaan olevan mielipide.[1][15]
Paskapuhe-sanasta käytiin keskustelua keväällä 2020, kun opetusministeriLi Andersson kutsui puoluejohtajaJussi Halla-ahon kommenttia paskapuheeksi televisiolähetyksessä YlenA-Studiossa.[16] Sanavalinta herätti kritiikkiä.[17] KansanedustajaErkki Tuomioja luonnehti sitä alatyyliseksi ja toivoi, että ”poliitikot niin eduskunnan täysistunnossa kuin televisiossa pitäytyisivät korrektissa kielenkäytössä.”[18]
KielentutkijaVesa Heikkinen piti käsitettäpaskapuhe korrektina akateemisena terminä. Hän muistutti sanan täsmällisestä filosofisesta merkityksestä. Kiroilu on noitumista ja solvaamista, ja sellaista Andersson ei tehnyt. Heikkinen suositteli, ettääidinkielen jayhteiskuntaopin opettajat käyttäisivät koulussa tilaisuutta hyväksi opettaa lapsille paskapuheen olemusta.[19]