Parodia eliivamukaelma on ivallinen, piikittelevä, liioitteleva tai koominen toisen (yleisön tunteman) teoksen jäljitelmä (myös pienet viittaukset kohteeseen riittävät). Alkuperäinen teos tehdään naurunalaiseksi. Parodia voi kohdistua myös johonkin lajityyppiin, jolloin irvaillaan lajityypinkliseille. Reaalimaailmankin asioita voi parodioida, kuten jonkun elämäntyyliä.
Parodia muistuttaasatiiria. Erona on se, että parodialla tarkoitetaan teoksen mukaelmaa, kun taas satiiri kohdistaa ivan yhteiskunnan vääryyksiin ja heikkouksiin sekä ihmisten paheisiin. Niinpä satiirinen elokuva käsittelee yhteiskunnallista ilmiötä tai paheellisesti toimivaa henkilöä, kun taas parodinen elokuva mukailee toista elokuvaa tai kokonaista lajityyppiä. Merkitykset ovat kuitenkin osittain sekoittuneet: parodiaa käytetään myös satiirisen merkityksessä tai se voidaan lukea satiirin alalajiksi. Ne eroavat puhtaastakomiikasta sikäli, että ne käyttävät naurua kuvauskohdetta vastaan. Ivailussa ei herätetä suvaitsevuutta tai myötäelämistä kohteeseensa.[1]
Lakisatiirin ja parodian suojalle on toisinaan ristiriidassa tekijänoikeuksien kanssa, etenkin verkkolevityksessä olevat työt törmäävät eri maiden käytäntöihin.[16]
EFFI on kritisoinut Helsingin hovioikeuden päätöstä parodiaan liittyvästä asiassa.[17]
Alén-Savikko, Anette: ”Vakavasti otettava (va)iva – tekijänoikeudellisia huomioita parodiasta”, Oikeus, tieto ja viesti: Viestintäoikeuden vuosikirja 2015, s. 196–259. (Toimittanut Päivi Korpisaari) Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2016. ISBN 978-951-51-0918-7
