Parkinsonismilla tarkoitetaan oireyhtymää, johon kuuluu muun muassa vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista. Parkinsonismin yleisin syy onParkinsonin tauti, jolloin puhutaan idiopaattisesta parkinsonismista. Parkinsonismin toiseksi yleisin syy on lääkkeiden sivuvaikutukset, jolloin puhutaan lääkeparkinsonismista.[1]
Parkinsonismi-nimitystä käytetään usein, kun on havaittu Parkinsonin taudissa yleisesti esiintyviä niin sanottujaekstrapyramidaalioireita haluamatta ottaa kantaa niiden syntytapaan. Koska käsitteen käyttö on häilyvää, on lukijan syytä tutustua Parkinsonin tautiin ja sitä läheisesti muistuttaviin sairauksiin, esimerkiksi multisysteemiatrofioihin,Huntingtonin tautiin, Lewyn kappale -syndroomaan (dementia), vaskulaariseen parkinsonismiin ja Alzheimerin tautiin.
Noin seitsemän prosenttia parkinsonismitapauksista johtuu lääkkeiden sivuvaikutuksista. Parkinsonismia aiheuttavia lääkkeitä ovat esimerkiksineuroleptit eli antipsykootit, eräät vanhan polven verenpainelääkkeet, eräät pahoinvoinnin tai huimauksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet sekä eräät kalsiumkanavan salpaajat. Joissain tutkimuksissa on löytynyt myös yhteyttä SSRI-lääkkeiden ja parkinsonismin väliltä.[2] Myössyövän ja kivun hoitoon käytetyt lääkkeet saattavat aiheuttaa parkinsonismia[3].
Noin 60 prosenttia lääkeparkinsonismipotilaista paranee kahden kuukauden sisällä parkinsonismia aiheuttaneen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Joskus parkinsonismin oireet poistuvat vasta kahden vuoden kuluttua ja 16 prosentilla oireet eivät poistu edes lääkityksen lopettamisen jälkeen.[2]