Papabile on epävirallinenitalialainen termi, jolla tarkoitetaan mahdollista ennakkosuosikkia paavinvaalissa elikonklaavissa. Yleensä sitä käytetään henkilöstä, jolla epäillään olevan hyvät mahdollisuudet nousta seuraavaksipaaviksi.
Ennakkosuosikin valintaa paaviksi ei kuitenkaan voida pitää selvänä. Konklaavin kulun ennustaminen on usein vaikeaa, eikä konklaavi välttämättä päädy ilmiselviltä vaikuttaviin ratkaisuihin. Usein vaali tuottaa jonkinlaisia yllätyksiä valinnoissaan, mitä kuvaa Roomassa käytetty sanonta: "joka menee konklaaviin paavina, tulee ulos kardinaalina".[1] Valinnan ennustamattomuutta lisää paikoin se, että uuden paavin on saatava kardinaalien kahden kolmanneksen enemmistö puolelleen, ja koska kardinaalikollegio on yleensä paavikysymyksessä jakaantunut, on ennakkosuosikkien vaikea saada tarvittavaa kannatusta kasaan.[1] Erimieliset kardinaalit joutuvatkin usein etsimään eri osapuolia tyydyttäviä kompromissiehdokkaita.[1]
Joissain tapauksissa ennakkosuosikki valitaan paaviksi. 1900- ja 2000-luvulla hallinneista paaveista esimerkiksi Eugenio Pacelli (Pius XII), Giovanni Battista Montini (Paavali VI) ja Joseph Ratzinger (Benedictus XVI) olivat ennakkosuosikkeja ennen konklaavia. Toisaalta konklaavit ovat usein päätyneet myös hyvinkin yllättäviin ehdokkaisiin. Esimerkkejä ovat muun muassavuoden 1958 konklaavissa paaviksi kohonnut Angelo Roncalli (Johannes XXIII),vuoden 1978 ensimmäisen konklaavin valinta Albino Luciani (Johannes Paavali I) javuoden 1978 toisen konklaavin voittanut Karol Wojtyła (Johannes Paavali II).