Pankkikortti (myöskäteiskortti taidebit-kortti) on muovista valmistettumaksukortti jakäteiseen verrattavamaksuväline. Pankkikortilla voi tavallisesti maksaa ostoksia ja nostaa rahaapankkiautomaatista. Maksu peritään kortinhaltijan tililtä useimmiten muutamassa päivässä.
Monissa maissa, mm. Suomessa, käytettiin aiemmin kansallisia pankkikortteja. Kansalliset kortit eivät yleensä kelvanneet ulkomailla.
KansainvälisetVisa jaMastercard Debit-kortit ovat nyttemmin käytännössä korvanneet kansalliset kortit monissa maissa.
Visa Electron jaMaestro ovat kansainvälisiä reaaliaikavarmenteisia pankkikortteja eli ns.online-kortteja. Niitä käytettäessä katevarmennus on pakollinen.
Pankkikortti eroaaluottokortista siten, että pankkikorttiin ei sisälly maksuaikaa tai luottoa. Pankkikortilla tehdyt maksut peritään kortin omistajanpankkitililtä usein muutaman päivän viiveellä. Viiveen takia tilin ylitys on mahdollista, vaikka se ei ole korttiehtojen mukaan sallittua.
Tilin ylitys estyy, jos maksettaessa suoritetaankatevarmennus. Siinä pankkitilin saldo tarkistetaan ja tililtä varataan ostosta vastaava rahasumma. Varsinainen veloitus voi tapahtua vasta myöhemmin. Katevarmennus on pakollinen ns. online-korteilla maksettaessa. Debit-korteilla katevarmennus on mahdollinen. Kansallisen pankkikortin kanssa maksettaessa varmennusta ei tavallisesti suoritettulähde?.
Kansallisten pankkikorttien käyttö aloitettiin Suomessa 1970-luvun loppupuolella.[1] Kortit yleistyivät voimakkaasti 1980-luvulla.[2]
Aluksi pankkikorteissa oli vain osto-ominaisuus. 1980-luvulla niihin lisättiin mahdollisuus nostaa seteleitä pankkiautomaateista. Aiemmin pankkikorteissa oli kortinhaltijan valokuva, mutta siitä luovuttiin.[1]
