Pallea (lat.diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin. Se muodostaakraniaalisesti kuperan seinämänrinta- javatsaontelon väliin. Pallea puuttuu kuitenkin kokonaan linnuilta, joilla rinta- ja vatsaontelo ovat samaa tilaa.[1]
Pallea on hyvin ohut lihas, joka koostuu suurimmaksi osaksi jänteistä. Pallean lihaksinen reunaosa voidaan jakaa kolmeen osaan kiinnittymisen perusteella: pallean lannenikamaosa (pars lumbalis diaphragmatis) kiinnittyy kraniaalisiinlannenikamiin, pallean kylkiluuosa (pars costalis diaphragmatis) kiinnittyykaudaalisiinkylkiluihin ja pallean rintalastaosa (pars sternalis diaphragmatis) kiinnittyyrintalastan vartaloon jamiekkalisäkkeeseen. Nämä kaikki kolme osaa kiinnittyvät myös pallean jänteiseen keskusosaan (centrum tendineum).
Pallean läpi kulkeville rakenteille on omat aukkonsa palleassa. Palleapilarit muodostavat pallean lannenikamaosaan aortta-aukon (hiatus aorticus), josta kulkevataortta,vena azygos jarintatiehyt. Oikea palleapilari muodostaa ruokatorviaukon (hiatus oesophagus), josta kulkevatruokatorvi sekäkiertäjähermon etu- ja takarunko. Pallean jänteisessä keskiosassa on aukko (foramen venae cavae)alaonttolaskimolle, joka on kiinnittyneenä tiiviisti aukon reunoihin. Tämä kiinnittyminen aiheuttaa sen, että pallean kupu pääsee liikkumaan suhteellisen vähän sisään- ja uloshengityksen aikana. Tilannetta, jossamahalaukku työntyy vatsaontelosta rintaontelon puolelle jostakin edellä mainituista aukoista, sanotaanpalleatyräksi.
Pallean supistuessa pallea laskeutuu siten, että rintaontelon tilavuus kasvaa alaspäin. Lisäksi sisäänhengityksessä toimivatuloimmat kylkivälilihakset, joiden supistuessa rintaontelo kasvaa sivuille ja eteen. Uloshengitys on useimmiten passiivista, koska rintaontelon tilavuus pienenee automaattisesti, kun uloimpien kylkivälilihaksien ja pallean supistus päättyy.
Urheiltaessa pistos vatsassa tai kyljessä johtuu yleensä pallealihaksenkrampista. Tämä johtuu useimmiten siitä, että mahalaukku hölskyy ja osuilee pallealihakseen. Tämän estämiseksi mahalaukun pitäisi urheiltaessa olla riittävän tyhjä ruoasta ja juomasta. Toisaalta liian tyhjä vatsa on myös ongelma.[2]
Krampin estämiseksi kannattaa nauttia pieni nestemäinen välipala, kuten mehulasillinen, noin 30 minuuttia ennen suoritusta, tai pieni kiinteä välipala, esimerkiksi vaalea leipä, 60 minuuttia ennen suoritusta. Aika tosin on yksilöllinen.[2]
Kramppi voi myös aiheutua liian vähistä nesteestä ja suoloista, etenkin kuumalla, huonosta ryhdistä tai ilmasta paksusuolessa. Ilmaa paksusuoleen tuottavat ruisleipä, kahvi ja etenkin hiilihappojuomat.[2]
Kramppeihin auttaa pysähtyminen, käden nostaminen mahdollisimman ylös ja kyljen venyttäminen[2] sekä syvään hengittäminen.[3]
