Pakkotyö tarkoittaa työtä tai palvelusta, johon ihminen pakotetaan rangaistuksen uhalla vasten tahtoaan.Orjuus, kutenvelkaorjuus taiihmiskauppa sisältää aina pakkotyötä. Varsinkin aikaisemmin, monissa maissa vielä nykyisinkin pakkotyötä on paljon käytetty lain määräämänärangaistuksena monistarikoksista, mutta pakkotyötä teetetään maailmassa nykyisinkin paljon myös laittomasti. Pakkotyön poistamiseksiKansainvälinen työjärjestö (ILO) on laatinut kansainvälisiä yleissopimuksia.
Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) raportoi jo ennen sotaa pakkotyön käytöstä ukrainalaisvankiloissa vuonna 2005.Naisvankilassa vankeja oli pidetty pakkotyössä 12 tuntia päivässä. Lisäksi Ukrainassa pidätetyt olivat jatkuvassa vaarassa joutuapahoinpitelyn taikidutuksen uhreiksi. Ukrainan hallitus vastasi sulkeneensa joitainpidätyskeskuksia, uudistaneensa vankiloita ja vakuutti, että rikoksista seuraisi syytteitä.[5]
Siirtomaissa rangaistuksena suoritettava pakkotyö oli aikoinaan laajassa käytössä muun muassaBritanniassa, josta noin 161 700 vankia vuosien 1788 ja 1868 välillä siirrettiinAustraliaan[6].
1900-luvulla useissa diktatuurivaltioissa, kutennatsi-Saksassa ja varsinkinStalinin aikana myösNeuvostoliitossa, suuri joukko vallanpitäjien poliittisia vastustajia tai sellaisiksi epäiltyjä joutui pakkotyöhönkeskitysleireillä.
Rangaistuksen luontoiseen pakkotyöhön, jota ei kuitenkaan virallisesti nimitetty rangaistukseksi, voitiin Suomessa vuoteen 1987 voimassa olleen[14] lain mukaan määrätä myösirtolaisuudesta.[15]
Vuonna 1930 tehtiin ensimmäinenkansainvälinen yleissopimus, jonka tarkoituksena oli saada pakkotyö mahdollisuuksien mukaan poistetuksi.[16] Sitä täydentää vuonna 1955 laadittu yleissopimus pakkotyön poistamisesta.[17]