| Paholainen pukeutuu Pradaan | |
|---|---|
| The Devil Wears Prada | |
 | |
| Ohjaaja | David Frankel |
| Käsikirjoittaja | Aline Brosh McKenna |
| Perustuu | Lauren Weisbergerin romaaniin |
| Tuottaja | Wendy Finerman Karen Rosenfelt |
| Säveltäjä | Theodore Shapiro |
| Kuvaaja | Florian Ballhaus |
| Leikkaaja | Mark Livolsi |
| Pukusuunnittelija | Patricia Field |
| Pääosat | Anne Hathaway Meryl Streep Emily Blunt Stanley Tucci Simon Baker Adrian Grenier |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox Fox 2000 Pictures Peninsula Films |
| Levittäjä | InterCom Netflix |
| Ensi-ilta | 30. kesäkuuta2006 6. lokakuuta 2006 |
| Kesto | 109 min |
| Alkuperäiskieli | englanti,ranska |
| Budjetti | 35 000 000dollaria[1] |
| Tuotto | 326 551 094 dollaria[1] |
| Seuraaja | The Devil Wears Prada 2 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada) onLauren Weisbergerin romaaniin perustuva yhdysvaltalainen elokuva vuodelta2006, jonka on ohjannutDavid Frankel. Elokuvan pääosissa ovatAnne Hathaway,Meryl Streep,Emily Blunt jaStanley Tucci. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat kansainväliseen muotimaailmaan jaVogue-lehteä muistuttavan kuvitteellisenRunway-lehden toimitukseenNew Yorkissa.
Meryl Streep esittää lehden päätoimittajaa Miranda Priestlyä, jonka hahmo on saanut vaikutteitaVoguen kovapintaisena tunnetulta päätoimittajaltaAnna Wintourilta. Streep voitti roolistaanparhaan naispääosan Golden Globen ja sai myösparhaan naispääosan Oscar -ehdokkuuden. Elokuva oli ehdolla myösparhaan musikaali- tai komediaelokuvan Golden Globen saajaksi.[2][3]
Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 30. kesäkuuta 2006.
Elokuvalle on tekeillä jatko-osaThe Devil Wears Prada 2, joka saa ensi-iltansa keväällä 2026.[4]
Elokuva ja sen pohjana olevaavainromaani perustuu kirjailija Lauren Weisbergerin työjaksoon yhtenäVogue-lehden päätoimittajanAnna Wintourin assistenteista.[5]
ChicagonNorthwestern-yliopistosta juuri valmistunut nuori journalistinainen Andy (Hathaway) ei tiedä muotialasta mitään, mutta saa yllätyksekseen paikan yhtenäRunway-lehden toimituksen sihteereistä New YorkinManhattanilla. Siellä hän suhtautuu aluksi ulkopuolisen kyynisesti ympärillään liihottaviin muotialan narsisteihin, mutta saavuttaa nöyryytysten kautta vähitellen röyhkeänä tunnetun päätoimittaja Miranda Priestlyn (Streep) luottamuksen. Tämän hän saa aikaan muun muassa paikkaamalla Priestlyn henkilökohtaisen sihteerin Emilyn (Blunt) tekemiä virheitä ja laiminlyöntejä ja varoittamalla päätoimittajaa kuulemistaan huhuista tämän syrjäyttämisestä. Andyn mentorihahmoksi nousee lehden taiteellinen johtaja Nigel (Tucci), joka perehdyttää Andyä alan omituisuuksiin. Andyn ravintolakokkina työskentelevä poikaystävä ja muut ystävät ihmettelevät tämän vähittäistä innostumista pinnallisesta muotimaailmasta. Vähitellen Priestlyn kiero valtapeli näyttäytyy Andylle kaikessa karmeudessaan, ja hän päättää jättääRunwayn saavutettuaan juuri Priestlyn luottamuksen heidän yhteisellä matkallaan Pariisin muotiviikoille.[5]
| Meryl Streep | … | Miranda Priestly |
| Anne Hathaway | … | Andrea ”Andy” Sachs |
| Emily Blunt | … | Emily Charlton |
| Stanley Tucci | … | Nigel |
| Simon Baker | … | Christian Thompson |
| Adrian Grenier | … | Nate |
| Tracie Thoms | … | Lily |
| Rich Sommer | … | Doug |
| Gisele Bündchen | … | Serena |
Meryl Streep kertoo yrittäneensä pysyä hankalan ihmisen roolissaan myös kuvaustaukojen aikana, mutta ei nauttinut siitä yhtään enempää kuin työryhmän muutkaan jäsenet. Hän on sanonut, että se sai olla viimeinen kerta kun hän kokeileemetodinäyttelemistä.[6]
Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Juha Rosenqvist suorastaan suuttui elokuvan välinpitämättömästä ja ihannoivasta tavasta kuvata hänen mielestään monin tavoin sairasta muotimaailmaa. Hän antoi elokuvalle yhden tähden ja keskittyi arvostelussaan elokuvan aihepiirin soimaamiseen.[7] Saman sivuston Laura Helle oli vähän armeliaampi kaksine tähtineen, mutta hänkin moitti elokuvan Hollywoodille tyypillistä tapaa näennäisesti kritisoida mutta lopulta kuitenkin ihailla kulutuskulttuurin ilmentymiä. Samanlaista Helle muisti nähneensä elokuvissaClueless (1995) jaMiss Kovis (2000).Iltalehden nimeämätön kriitikko rinnasti elokuvanRobert Altmanin muotimaailmasatiiriinPrêt-à-Porter (1994) ja Woody Allenin julkkissatiiriinCelebrity (1998), ja myös hän ihmetteli elokuvan ihailevaa asennetta pöyhkeään turhamaisuuteen[8].Filmgoer-sivuston Lasse Lepola piti elokuvasta neljän tähden edestä ja kehui tämän naisteemaisen komedian viihdyttävän myös miehiä osuvan työelämäkuvauksensa ansiosta. Vahvojen naisroolien lisäksi hän nosti esiin Stanley Tuccin, joka kerrankin pääsee tekemään muistettavan sivuosan.[9]
