Picasson ura taidemaalarina jaetaan useisiin kausiin, joiden aikana hän teki hyvinkin erityylisiä teoksia. Hänen tunnetuimpia kausiaan ovat sininen kausi (1901–1904), vaaleanpunainen eli ruusunpunainen kausi (1904–1906), afrikkalaisvaikutteinen kausi (1907–1909), analyyttinen kubismi (1909–1912) ja synteettinen kubismi (1912–1919). 1910-luvun lopulta alkaen Picasso alkoi käyttääuusklassista tyyliä, kun taas hänen 1920-luvun keskivaiheen tuotannossaan onsurrealistisia piirteitä. Myöhempi taide yhdisti monia hänen varhaisempien tyyliensä elementtejä. Hänen tuotantoaan on esillä useissa museoissa ympäri maailmaa, kutenPariisinMusée Picassossa jaBarcelonanMuseu Picassossa.
Pablo Picasso syntyiMálagassa Etelä-Espanjassa 25. lokakuuta 1881. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso[1]. Pablon isä oli nimeltään José Ruiz y Blasco ja äiti Maria Picasso y Lopez. Isä oli taidemaalari japiirustuksenopettaja. Pablolla oli kaksi pikkusiskoa.[2] José kaavaili pojalleenfiguuri- jahistoriamaalarin uraa ja opetti tälle tarkan jaluonnonmukaisen piirtämisen perusteet. Pablo aloitti vuonna 1892 opinnotLa Coruñan taidekoulussa, jossa isä opetti.[3]
Picasson perhe muutti vuonna 1895Barcelonaan, missä isä oli saanut paikan taidekoulun opettajana. Pablokin aloitti siellä opinnot, mutta vaihtoi vuonna 1897 arvostettuunMadridin taideakatemiaan. Hän palasi kuitenkin saman tien kuusitoistavuotiaana Barcelonaan ja avasi siellä oman ateljeen.[2] Picasson ensimmäinen julkisesti esillä ollut teos oliEnsimmäinen ehtoollinen (1896), jonka hän maalasi Barcelonan suureen taidenäyttelyyn.[4]
Barcelonassa Picasso pääsi taiteilijapiireihin. Hän piirsi paljon, etenkin katu- ja kahvilanäkymiä,härkätaisteluita ja ystävien muotokuvia. Vaikutteita hän oli saanut esimerkiksiHenri de Toulouse-Lautrecilta. Picasson ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin barcelonalaisessa kahvilassaEls 4 gatsissa 1900.[5]
Picassolta valittiin yksi työPariisin maailmannäyttelyyn 1900. Hän kävi siitä alkaen monta kertaaPariisissa, joka oli maailman taiteen pääkaupunki.[6] Pariisissa Picasso maalasi vaikutelmiaan suurkaupungin aiheista, ja vuodesta 1901 alkaen etenkin juoppoja naisia, syrjäytyneitä ihmisiä, köyhyyttä ja kurjuutta.[7]
Picassosigneerasi maalauksensa nuorena nimellä ”P. Ruiz”, mutta kaksikymmenvuotiaasta lähtien ”Picasso”. Se oli harvinaisena paremmin mieleen jäävä kuin Ruiz, ja Pablo halusi myös erottautua taidemaalari-isästään.[2]
Picasso vuonna 1908.
Picasso asettui Pariisiin pysyvästi vuonna 1904. Hän liittyi nopeasti kaupunginavantgardististen taiteilijoiden ja kirjailijoiden piiriin. Hänen ystävistään läheisimmäksi tuliMax Jacob, jonka kanssa hän jakoi asuntonsakin jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Menestystä taidepiireissä Picasso alkoi saada vuodesta 1907 alkaen, vaikka hän ei asettanutkaan töitään esille perinteisiin julkisiin näyttelyihin.[8]
Picasson merkittävimpiä tukijoita Pariisissa olivat kirjailija ja keräilijäGertrude Stein ja taidekauppiasDaniel-Henri Kahnweiler. Vuonna 1907 Picasso tutustuiGeorges Braqueen, jonka kanssa hän työskenteli muutaman vuoden ajan tiiviisti yhdessä, mistä oli tuloksena uuden tyylisuunnan,kubismin, synty. Miehet erosivat vuonna 1914 Braquen jouduttuasotaan, ja Picasso jatkoi työskentelyä Pariisissa vuoteen 1917 saakka. Sen jälkeen hän matkusti lyhyeksi aikaaRoomaan.[9] Roomassa Picasso suunnitteli pukuja ja lavastuksia venäläisenSergei Djagilevin perustamalleBallets russes -balettiseurueelle balettiinParade. Hän tutustui myös antiikin nähtävyyksiin ja sai niistä vaikutteita omiin töihinsä. Roomassa Picasso tapasi tanssija Olga Koklovan. Palattuaan Pariisiin Picasso avioitui hänen kanssaan.[10]
Picasso tutustuisurrealisteihin vuonna 1923 ja osallistui surrealistien ensimmäiseen yhteisnäyttelyyn 1925.[11]
Vuonna 1937 Picasso maalasi kuuluisimman teoksensa, sodanvastaisenGuernican, joka kuvaa pienenbaskikaupungin pommitustaEspanjan sisällissodan aikana.[12]Francisco Francon päästyä valtaan Espanjassa Picasso jäi Ranskaan. Sodan aikana Picasso asuiRoyanissa ja Pariisissa. Ranskassa hän joutui taiteilijana ja ihmisenä eristyksiin, sillä monet läheiset ystävät olivat maanpaossa taisaksalaisten miehittäjien pidättämiä. Pariisissa hän eristäytyi vuodesta 1940 alkaen asumaan ateljeehensa, jossa hän myös tapasi taiteilijaystäviään. Saksalaiset olivat määränneet hänet näyttelykieltoon. Hän ei maalannut suoraan sotaa, mutta sanoi, että sota oli mukana hänen maalaamissaan töissä, joissa oli erilaisia väkivallan ja aggression symboleja.[13]
Muutamia viikkoja ennen Saksan miehitystä keväällä 1940 Picasso haki Ranskan kansalaisuutta, mutta se evättiin turvallisuuspoliisin kielteisen lausunnon takia.[14] Picasso säilyttikin koko ikänsä Espanjan kansalaisuuden ja tiiviit yhteydet kotimaahansa.[12]
Uransa loppua kohti keramiikasta tuli yksi Picasson tuotannon tärkeimmistä osa-alueista. Hän työskenteli hyvin ahkerasti vanhoille päivilleen. Picasso kuoli 91-vuotiaana 8. huhtikuuta 1973. Hänet haudattiin Château de Vauvenarguesiin.[15]
Picasso ystäviensä kanssa taidenäyttelyn avajaisissa vuonna 1962.
Picasso oli naimisissa kahdesti. Hän sai neljä lasta kolmen naisen kanssa. Hänellä oli useita rakastajattaria ja usein käynnissä kaksi suhdetta rinnakkain, vanha ja uusi.[17]
1900-luvun alkuvuosina Picassolla oli suhde Fernande Olivierin kanssa, joka toimi myös hänen mallinaan. Saavutettuaan mainetta ja varallisuutta Picasso ryhtyi suhteeseen Marcelle Humbertin kanssa, jota hän kutsui Evaksi. Humbertin kuoltua Picasso avioitui vuonna 1918 ballerina Olga Koklovan kanssa. He saivat pojan nimeltä Paul. Vuonna 1927 Picasso tutustui malli Marie-Thérèse Walteriin, jonka kanssa hän aloitti salaisen suhteen. Picasso jätti Koklovan vuonna 1935, mutta he olivat virallisesti naimisissa vuoteen 1955, Koklovan kuolemaan saakka. Picasso ja Walter saivat tyttären nimeltä María.[18]
Vuonna 1945 Picasso tapasi nuoren taideopiskelijanFrançoise Gilot’n. He muuttivat seuraavana vuonna yhteen ja saivat kaksi lasta, Clauden jaPaloman. Gilot lähti myrskyisästä suhteesta vuonna 1953. Pian Picasso alkoi seurustella Jacqueline Roquen kanssa, ja he olivat yhdessä koko Picasson loppuelämän.[19] He menivät naimisiin vuonna 1961.[17]
Pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän teki tuhansia tauluja, piirroksia, graffiikkatöitä, veistoksia ja keramiikkatöitä sekä lukuisia kirjankuvituksia.[20]
Picasson varhaisimmille nuoruudentöille 1890-luvulla on vielä ominaista kypsymättömyys.[28] Vuosikymmenen puolenvälin jälkeisessä tuotannossa on havaittavissaakateemistarealismia. Asuessaan Barcelonassa Picasso opiskeliCharles Barguen kurssin mukaan kopioimalla kipsimallien mukaan tehtyjä litografioita.[29]
Melankolinen ja moniselitteinenElämä (1903) on Picasson sinisen kauden päätyö.
Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joita hän alkoi maalata vietettyään aikaa Barcelonassa perheensä luona.[30] Kauden käynnisti Picasson läheisen ystävän, taiteilijaCarlos Casagemasin, itsemurha helmikuussa 1901. Picasso totesi: ”Aloin maalata sinistä, kun havaitsin, että Casagemas oli kuollut.” Kauden ensimmäinen maalaus oliCasagemasin hautaus (1901), ja Casagemas esiintyy myös joissakin muissa tämän kauden maalauksissa.[31] Picasso kuvasi sinertävillä väreillä prostituoitujen, vanhojen juutalaisten, laihojen poikien ja kerjäläisten maailman kurjuutta. Picasson sinisen kauden kuvat olivat radikaalinsymbolistisia.[30] Picasso kieltäytyi itse avaamasta teostensa merkitystä, ja niitä voidaankin tulkita moniselitteisesti. Maalaukset eivät kuvaa arkielämän tilanteita, vaan välittävät runollisia viestejä.[32]
Picasson ruusunpunaisen kauden (1904–1906) värit ovat savitavaroiden, ihon ja maan sävyisiä – ruusunpunaisen ohella muitakin enimmäkseen vaaleita ja läpikuultavia sävyjä.[22][33] Picasson suhde kuvanveistäjien ja taiteilijoiden elävänä mallina työskennelleeseenFernande Olivieriin vaikutti useisiin tämän kauden teoksiin, kuten myös arkaaiset iberialaiset veistokset. Picasso kuvasi kaudella usein kiertelevää sirkusta ja sen esiintyjiä.[22]Harlekiini oli Picassonalter ego, samalla tavalla kuin 1930-luvun tuotannossaMinotauros.[34]
Avignonin naiset (1907) on Picasson afrikkalaisvaikutteisen kauden tuotantoa.
Picasson afrikkalaisvaikutteinen kausi (1906–1909) alkoi kahdellanaamiota pitävällä naishahmolla, jotka on kuvattu hänen huomiota herättäneessä ja joitain järkyttäneessä maalauksessaanAvignonin naiset (1907). Picasso tutki tuolloinafrikkalaista heimotaidetta ja sai siitä vaikutteita naamionkaltaisiin päihin ja uurteisiin.[23]
Picasso jaGeorges Braque työskentelivät yhdessä vuosina 1909−1912 ja kehittivät analyyttisenkubismin. Siinä he ajattelivat luovansa uuden todellisuuden, joka murtautui ulosrenessanssin perinteestä etenkinperspektiivin jailluusion avulla. Picasso ja Braque esimerkiksi näyttivät kohteesta useita näkökulmia samalla kankaalla välittääkseen siitä enemmän tietoa. Picasso yhdisti figuureja, esineitä ja tilaa eräänlaiseen ristikkoon. He irrottivat esineitä taustoistaan ja ”analysoivat” niiden muotojen ominaisuuksia. Heidän väripalettinsa koostui monokromaattisista okrista, ruskeista ja harmaista. Kokonaanabstraktiin ilmaisuun kaksikko ei halunnut siirtyä.[24]
Picasso ja Braque kehittivät kubismiasynteettiseen kubismiin vuosina 1912–1914 tekemälläkollaaseja eri materiaaleista kankaalle. Kumpikin taiteilija käytti asetelmia ja joskus päitä tärkeimpänä aiheenaan, ja he alkoivat käyttää myös väriä. Picasso teki teoksiinsa samanaikaisia viittauksia eri asioihin: esimerkiksi samat kaaret kuvasivat niin korvaa kuin kitaraakin.[25]
Vuoden 1917 Italian-matkansa jälkeen Picasso alkoi käyttää työssäänklassisia muotoja ja piirrostekniikoita. Hän otti tietoisesti vaikutteitaJean-Auguste-Dominique Ingresiltä jaAuguste Renoirin myöhäistuotannosta. Hän liitti myös kubistisiin teoksiinsa klassista ilmaisua selkeyttämällä pintoja, muotoja ja väriä.[35]
Picassosta ei koskaan tullutsurrealistisen liikkeen virallista jäsentä, mutta hänellä oli liikkeeseen läheiset yhteydet, ja surrealistit myös omivat Picasson. Jo Picasson kubistisissa töissä oli ollut monia surrealistien arvostamia elementtejä. Surrealismista Picasso sai uusia aiheita, etenkin eroottisia, ja vahvistusta tietyille käyttämilleen häiritseville elementeille. Picasso leikittelimetamorfoosin käsitteellä 1930-luvulla, kuten moni surrealistinen kirjailijakin, mistä esimerkki onMinotauroksen käyttö. Picasso kirjoitti paljon surrealistista runoutta vuodesta 1935 alkaen ja surrealistisen näytelmänLe Désir attrapé par la queue (1941).[36]
Guernica (1937) kuvaa Guernican kaupungin tuhoa saksalaisten pommituksessa.
Vuosina 1937–1946 Picasso teki paljon töitä, joita hallitsevat väkivalta, pelko ja kuolema, ja joissa näkyy poliittisten ja henkilökohtaisten katastrofien vaikutus. Kauden tunnetuin työ, ja ehkä koko Picasson tuotannon kuuluisin teos, on monumentaalinen seinämaalausGuernica (1937), joka kuvaaGuernican kaupungin pommituksen kauhuja Espanjan sisällissodassa.Guernicassa Picasso käytti kubistista muotojen moninaisuutta, surrealistista suurentamista, figuurien kuvausta samanaikaisesti eri perspektiiveistä sekä ensi kertaa selvästi lasten piirrosten kieltä, yksinkertaistettuja muotoja ja merkkejä.[37]
Toisen maailmansodan vuosina Ranskassa asuessaan Picasso kehitti omaperäisen muotokielen, jota alettiin kutsua nimellä ”Picasson tyyli” (stil Picasso). Hän yhdisti kaksi esitystapaa, figuraation jadissosiaation. Figuratiivisessa maalaustaiteessa noudatetaanperspektiivin ja luonnon esikuvallisuuden periaatteita, mutta dissosiatiivisessa maalauksessa kohde näytetään samanaikaisesti edestä ja takaa. Siinä kappaleet, ruumiinosat ja muut kohteet näyttävät toisistaan erotetuilta, dissosioiduilta, eikä ääriviivoja enää ole osoittamassa figuurin ”luonnollisia” rajoja. Picasso oli käyttänyt kumpaakin esitystapaa jo aiemmin, mutta nyt hän yhdisti ne synteesiksi.[38]
Picasso maalasi korkealla iälläkin kolmesta viiteen teosta päivässä. Viimeisinä vuosinaan Picasso ei seurannut taiteen uusimpia suuntauksia. Hän keskittyi ensisijaisesti taidehistoriassa toistuvasti käsiteltyihin aiheisiin: naamiaisiin, viitta- ja tikarikuviin, rakastavaisiin, omakuviin ja alastonkuviin. Monessa maalauksessa esiintyivät taiteilija ja hänen nuori mallinsa: usein vanha ja ruma mies ihailemassa nuorta ja kaunista naista. Maalauksissa oli eroottisia viittauksia ja rakastavaisia liioitellun yksiselitteisissä asennoissa.[40] Noihin aikoihin useimmat pitivät näitä teoksia vanhanimpotentin miehenpornografisinafantasioina tai parhaan ikänsä ohittaneen taiteilijan töherryksinä. Vasta Picasson kuoleman jälkeen huomattiin, että Picasso oli jo löytänytuusekspressionismin ja oli ollut, kuten niin usein ennenkin, edellä aikaansa.[27]
Tärkeä osa Picasson taidetta ja julkisuuskuvaa oli aina hänen suhteensa elämänsä naisiin. Suurin osa Picasson maalauksista ja piirroksista esittää naisia, yleensä hänen silloista vaimoaan tai rakastettuaan. Picasso käytti naisia taiteellisena kimmokkeena, ja eri naiset liittyivät hänen taiteessaan tiettyihin tuotannon kausiin.[17]
Picassollepiirustus oli taiteellisen mielikuvituksen kuvallisista toteuttamistavoista ensisijainen. Hän sanoi vuonna 1933, ”ainoastaan viivapiirustus ei ole jäljitelmä”. Picasso teki paljon piirroksia eri välineillä jo nuorena. Luonnoskirjoihinsa hän piirsi motiivejaan loputtomasti uusiksi, millä hän pyrki tietoisesti ammentamaan laajenevaa kokemustaan tyhjiin.[41]
Grafiikassaan Picasso kokeili eri tekniikoita ja teki yhteensä yli 2 000 graafista työtä. Ensisijaisesti työt ovatsyvä- jalaakapainotekniikalla toteutettujaetsauksia jalitografioita. Picasso käytti usein painograafisia sekatekniikoita, kuten etsausta jakuivaneulamenetelmää tai etsausta jaakvatintaa. Joskus hän käytti hyvin harvinaistasokeri-irrotusmenetelmää. Myös litografioistaan Picasso valmistutti yhä uusia versioita, niin ettei mitään ”viimeistä” versiota ole. Litografioissaan hän keskittyi muotokuviin, asetelmiin, yksittäisiin henkilöhahmoihin ja eläimiin.[41]
Picasson tuotanto kuvanveistäjänä oli hyvin vaihteleva eikä kuulunut mihinkään tiettyyn, tiukasti rajattuun tyylisuuntaan. Picasson ilmaisukeinot ja tekniikat kuvanveistäjänä olivat aina vastauksia hänen kulloisiinkin taiteellisiin kysymyksenasetteluihinsa.[42] Picasson veistostuotanto ei ole yhtä laaja kuin hänen maalaus- ja grafiikkatuotantonsa, mutta se edustaa hänen taiteellisia ajatuksiaan tiivistetyssä muodossa.[43]
Picasson ensimmäinen tunnettu veistos on vuodelta 1902: istuva nainen, joka muistuttaaAuguste Rodinin töitä. Picasso myi tämän kuten muutkin varhaiset savityönsä taidekauppias Vollardille, joka antoi valaa ne pronssiin.[42] Vuosina 1906–1907 Picasso teki puupatsaita, jotka peilaavat hänen kiinnostustaan afrikkalaista veistosta kohtaan, joita hän myös keräili.[42]
Synteettisen kubismin kaudellaan Picasso kehittiassemblaasin, jossa hän avarsi kollaasin kaksiulotteista kuvatasoa kolmiulotteisilla esineillä. Näin hänen teoksistaan tuli plastisia esineitä, jotka astuivat ulos kehyksistään.[44] Hän teki esimerkiksi sarjan ”Konstruktiot”, joissa hän rakensi soittimien kuvia kartongista, pellistä, rautalangasta ja maalatusta puusta tai pellistä. Picasson valmiista paloista sovitetut konstruktiot olivat vallankumouksellisia ja aloittivat kuvanveistossa uuden vaiheen.[42]
Kymmenen vuoden tauon jälkeen Picasso palasi kuvanveistoon vuonna 1928 alkamalla tehdä suuria rautalankarakennelmia ja monenlaisia, kaikenlaisista metalliosista kokoonhitsattuja ”läpinäkyviä” hahmoja. Vuonna 1930 Picasso hankki Boisgeloupin linnan ja alkoi jälleen muovata savea ja kipsiä, joista hän teki esimerkiksi naishahmoja.[42]
Vuonna 1943 Picasso palasi jälleen kuvanveiston pariin ja teki sarjan sattumalta löydetyistä metalliosista ideoituja teoksia kutenKukkiva kastelukannu jaHärän pääkallo. Picassolle oli tärkeää säilyttää käyttämiensä esineiden ja niiden osien tyypilliset tuntomerkit. Polkupyörän satulasta ja ohjaustangosta kootusta härän kuvastaan hän sanoi, ”Jos näkee vain häränpään eikä enää satulaa ja ohjaustankoa, joista se on koottu, veistos menettää kiinnostavuutensa.” Picasso keräsi esineitä teostensa materiaaliksi päivittäin romukaupasta ja roskatynnyreistä matkallaan ateljeehensa.[42]
Vallauris’ssa 1940- ja 1950-luvulla Picasso valmisti lukemattomia saviesineitä, jotka hän koristi maalaamalla.[43] 1950-luvulla Picasso käytti materiaalinaan myös lautoja. 1960-luvulla Picasso teki teräksestä tai betonista yli kaksikymmenmetrisiä monumentaalipatsaita.[42]
Picasson maine merkittävänä kuvanveistäjänä syntyi vasta hänen kuoltuaan, sillä hän oli pitänyt useimmat veistoksensa vain omissa kokoelmissaan.[45]
Picasso alkoi tehdäjulisteita 1940-luvulla painaja Fernand Mourlot’n työpajassa Pariisissa. Hän teki seuraavien vuosikymmenten aikana julisteita omiin näyttelyihinsä jahärkätaisteluihin sekä rauhanaiheisia julisteita kommunistipuolueelle. Hän teki kyyhkysaiheisella julisteellaan vuoden 1949Maailman rauhankongressille kyyhkysestä tunnetunrauhansymbolin. Picasson julistetaiteessa onvärilinolileikkauksella suuri merkitys, ja hän käyttipuuleikkausta vain harvoin.[46]
Pablo Picassoa pidetään laajalti 1900-luvun merkittävimpänä taiteilijana.[47] Picasso oli radikaali taiteilija, joka on vaikuttanut kaikkiin 1900-luvun taiteilijoihin. Hän uudistui koko uransa ajan viimeisiin vuosiinsa saakka eikä pitäytynyt minkään tietyn tyylisuunnan rajojen sisäpuolella. Picasson myöhäistuotannon arvo ja sen merkitys uudelle taiteilijasukupolvelle alettiin ymmärtää vasta 1980-luvulla. Sen jälkeen kun Picasson koko valtaisa tuotanto alkoi hänen kuolemansa jälkeen ilmestyä näyttelyissä ja julkaisuissa, hänen kekseliäisyytensä ja taitonsa maine on vahvistunut entisestään.[48]
Kansainvälisen taidevarkausrekisterin mukaan Picasson töitä on varastettu enemmän kuin kenenkään muun taiteilijan.[49]
Picasson hyvin laajaa tuotantoa on nykyisin esillä monessa paikassa. Pariisissa onMusée Picasso. Etelä-Ranskassa Picasso asuiAntibesin jaVallaurisin lähistöllä, joiden museoissa on myös hänen töitään. Barcelonassa onMuseu Picasso, joka esittelee etenkin Picasson varhaistöitä vuoteen 1917 asti.Museo Reina Sofíassa Madridissa on näytteilläGuernica ja monta sen tutkielmaa ja piirrosta.Málagassa on Picasson syntymäkoti jaMuseo Picasso Málaga, jossa on hänen töitään. MyösLuzernin Museum Sammlung Rosengartissa jaKölnin Museum Ludwigissa on laajat Picasso-kokoelmat.[50]
Picasson teokset ovat nykyisin hyvin haluttuja, ja vuoteen 2015 mennessä kaksi hänen työtään kuuluu maailman kymmenen kalleimmalla hinnalla myydyn maalauksen listalle. Picasson öljyvärityöAlgerin naiset, versio ”O” vuodelta 1955 huutokaupattiin toukokuussa 2015New Yorkissa 179,4 miljoonandollarin hintaan, jolloin se oli kallein koskaan huutokaupattu taideteos.[52] PicassonLa Réve (1932) myytiin vuonna 2013 yksityisesti taidekeräilijä Steven Cohenille 158,5 miljoonalla dollarilla.[53] Yli 100 miljoonalla dollarilla myytiin esimerkiksi myös Picasson nuoruudentyöPoika ja piippu (1905), jonka hinta nousi vuonna 2004Sothebyn huutokaupassaLontoossa 104 miljoonaan dollariin.[54]
Kalha, Harri: Flip-Flopingia Picasson kanssa. Teoksessa Koskinen, Taava (toim.),Kirjoituksia neroudesta. Myytit, kultit, persoonat. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
Pablo Picasso. Kansankulttuuri, Aurora, 1984.
Podoksik, Anatoli:Picasso – ikuinen löytöretkeilijä. Taiteilijan teokset Neuvostoliiton taidemuseoissa. SN-kirjat, Aurora, 1990 [1989].
Stassinopulos, Arianna:Picasso. Nero ja paholainen. Helsinki: Otava, 1994.
