Pähkinäsaaren rauha onRuotsin alaikäistä kuningasMaunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen jaNovgorodin tasavallan välillä12. elokuuta1323 solmittu rauhansopimus. Sopimus sai nimensä solmimispaikastaan,Pähkinälinnan (ruots.Nöteborg,ven.Орешек,Orešek) linnoituksesta, joka sijaitseeLaatokanPähkinäsaaressaNevajoen niskassa.[4] Pähkinäsaaren rauhan raja oli voimassa 272 vuotta ainaTäyssinän rauhaan saakka.[5] Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson Ruotsin kuningaskunnan ja Novgorodin välillä.[6] Se on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus.[7] Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin. Tallella on ainoastaan erikielisiä myöhäisiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan. On myös mahdollista, että rauhansopimus oli alun perin suullinen. Tämä selittäisi, miksi myöhemmät kirjoitetut sopimuksen versiot poikkeavat toisistaan.[8]
RauhansopimuksessaKarjala jaettiin kahteen osaan. Sen perusteella Ruotsi sai etupiiriinsäÄyräpään,Jääsken jaSavilahdenkihlakunnat. Merkittävämmät itä-Kannaksen jaLaatokan Karjalan asutusalueet jäivät Novgorodille, vaikka sopimus ei erikseen niitä listaakaan.[9] Rajan länsipuolen väestö oli pääosiltaan lähtöisin länsi-Suomesta ja itäpuolen asukkaat Karjalan suunnalta.[1] Aluejakojen lisäksi rauhansopimuksella turvattiin Novgorodin, Ruotsin sekäLyypekin jaGotlannin kauppiaille vapaa kulkuNevajoella jaItämerellä.[5]
"Minä suuri kuningas Juri kaupunginpään Alfarmiuksen, herttua Abrahamin ja koko Novgorodin kansan kanssa, minä tein rajasopimuksen veljeni Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan kanssa. Ja tulivat Ruotsin kuninkaan luota lähettiläinä Eerik Tuurenpoika, Hemming Ødgislason, Pietari Jooninpoika ja pappi Waemundus. Siellä olivat Gotlannin kauppiaista Ludovicus ja Fodra. Me uudistimme pysyvän rauhan ja suutelimme ristiä. Suuri kuningas Juri antoi kaikkien Novgorodin miesten kanssa ystävyyden vuoksi kolme kihlakuntaa: Savon, Jääsken ja Äyräpään, [kaikki] Karjalan kihlakuntia. Rajamerkit ja rajapyykit, niin sanotut maamerkit: merestä Siestarjoelle, Siestarjoesta suohon ja keskellä suota on vuori, sitten Saijanjokeen, Saijanjoesta Päiväkiveen, Päiväkivestä Ruskeavuoreen, Ruskeavuoresta Lempojärveen, Lempojärvestä Pehkäsuohon, Pehkäsuosta Kangasjärveen, Kangasjärvestä Purnujärveen, Purnujärvestä Aitojärveen, Aitojärvestä Torsajärveen, Torsajärvestä Särkilahteen, Särkilahdesta Samusaloon, Samusalosta Siitiin, sitten Karjalankoskeen, sitten Kolemakoskeen, sitten Pattijokeen, sitten Helsingin mereen. Meidän Novgorodin kihlakunnalla on vettä ja maata ja kalavettä: puolet kaikkea tuota Ylivettä, Kokinkalliosta puolet, Vatikivestä puolet, Suomenvedestä puolet, Ykspäästä puolet, Ketvalammesta kuudennes majavista, Kunustaniemessä kuudennes majavista; alapuolella rajoja, mainittujen maamerkkien sisällä nuo kuuluvat Novgorodille.Kauppiaat saavat esteettömästi kulkea kaikkialta Saksasta, Lyypekistä, Gotlannista ja Ruotsin maasta Nevan kautta kohti Novgorodia sekä maata että vettä myöten. Ruotsalaiset ja Viipurin linnaväki eivät saa estää kauppiaita; siten meidän kauppiaillamme tulee olla turvallinen tie tämän rauhan kestäessä; linnoja ei saa rakentaa Karjalaan, emme me ettekä te. Velalliset, takaajat, orjat, pahantekijät, jotka pakenevat meidän puolellemme tai teidän puolellenne, on palautettava lain mukaan. Maata tai vettä eivät ruotsalaiset saa ostaa Novgorodin karjalaisilta, ei myöskään Viipurin linnaväki. Mutta jos narvalaiset eivät luovu huonosta menettelystään suurta kuningasta ja Novgorodin asukkaita kohtaan, ruotsalaiset eivät saa heitä auttaa. Ja jos joitakin rikoksia tätä rauhaa vastaan tehdään meidän tai teidän puoleltanne, se ei missään suhteessa saa estää tätä rauhan uudistamista; ja rikkojia on ojennettava; missä joku rikkoo, siellä hän on velvollinen suorittamaan korvauksen Jumalan lain mukaan. Kaikilla Novgorodin asukkailla olkoon rauha ja kaikilla heidän linnoillaan ja kaikilla heidän maakunnillaan, ja samalla tavalla koko Ruotsin maalla. Novgorodin suuri kuningas otti vastaan rauhan ja kaikki Novgorodin miehet Ruotsin kuninkaan ja koko Ruotsin valtakunnan ja Viipurin kanssa lähimpänä perjantaina ennen Pyhän Neitsyen taivaaseenastumista. Mutta joka loukkaa ristin suutelua, häntä Jumala ja Pyhä Neitsyt Maria rankaisevat."[10]
Pähkinäsaaren rauhassa sovitun rajan linjasta on useita erilaisia tulkintoja. Kiistaton on vain rajalinjan eteläisin osa, joka ulottuiViipurin itä- ja pohjoispuolelta Pihlajavedelle. Useimmin toistetun tulkinnan mukaan raja jatkui sieltä nykyisenSavon jaKeski-Suomen halki päättyen lopultaPohjanlahteen PattijoellaRaahen pohjoispuolella. Toisaalta rajan pohjoispää on todettu ainoastaan sanamuodolla "mereen pohjoisessa" (norr i haffvet), mikä voi tarkoittaa Pohjanlahden sijaan myösJäämerta.[11]
Vallitsevan käsityksen mukaan rajalla oli pohjoisessa kaksi haaraa, joiden väliin jäänyt alue oli Länsi-Suomen ja Ruotsin sekä Novgorodin ja Laatokan karjalaisten yhteisnautinta-alueena.[1][3] Tämän teorian esittivät suomalainenJarl Gallén ja tanskalainenJohn Lind joiden mukaan itäisempi raja kulkisiVienanmerelleKantalahden seudulle. Novgorodin jaNorjan välillä oli sopimus samanlaisesta yhteisverotusalueestaFinnmarkissa.[12] Gallénin-Lindin teoriaan on kohdistettu arvostelua, mutta se on saanut myös kannatusta tutkijoiden keskuudessa. SuurlähettiläsHeikki Talvitien käsityksen mukaan ainakin novgorodilaisten mielestä Pähkinäsaaren rauhalla oli kaksi rajaa, Ruotsin raja KannakseltaPerämerelle ja Novgorodin raja etelässä sama, mutta kääntyenKuopion seudulta pohjoiseen Jäämerelle. Itse asiassa Suomen itäraja pohjoisosistaankäytiin vasta 1800-luvullasuuriruhtinaskunnan ja emämaaVenäjän välillä. Talvitien mukaan ruotsalaiset väärensivät asiakirjoja, ja näiden väärennösten mukaanOlavinlinnan alue kuului yhteisiin nautinta-alueisiin Täyssinän rauhaan 1595 saakka, ja väliin jäävälle alueelle Ruotsi pyrki saamaan asutusta. Toisaalta Olavinlinna rakennettiin vasta 1400-luvun lopulla.[5]
Pähkinäsaaren rauhan rajalinjaus Raahen pohjoispuolelle Pattijoelle on saanut rinnalleen vaihtoehtoisia näkemyksiä.Kustaa Vilkuna esitti, että Pähkinäsaaren raja olisi kulkenut pitkinPyhäjokea jättäen kuitenkin jokiuoman Novgorodin reitiksi Pohjanlahdelle. Rajasopimuksen "Petajoki" tarkoittaisi PyhäjoenYppärissäPetäjäisojaa, jolloin raja päättyisiRajaniemeen jättäen Pyhäjokisuun novgorodilaisten hallintaan.Kyösti Julku yhtyi myöhemmin tähän käsitykseen.lähde?
Suomalaisista nykytutkijoistaJukka Korpela on katsonut, että ajatus selkeästi määritellystä rajalinjasta on 1300-luvun oloissaanakronismi Karjalankannasta ja Etelä-Savoa lukuun ottamatta. Näilläkään alueilla rajaa ei juurikaan vartioitu eikä se estänyt vuorovaikutusta, liikennettä, kaupankäyntiä tai kulttuurivaihtoa. Tavallisten 1300-luvun ihmisten näkökulmasta rajaa ei Korpelan mukaan ollut edes olemassa. Rajasopimuksella oli merkitystä vain etäisille valtakeskuksille, jotka riitelivät verotusalueista.[8]
Valtaosa raja-alueesta oli 1320-luvullaerämaata, joten rajalinjaa ei juurikaan merkitty, eikä rajasopimuksessa mainittuja maastomerkkejä voida tunnistaa varmuudella. Raja jäi siis suurelta osin epämääräiseksi. 1300-luvulla rajalla ei vielä ollut sitä merkitystä, minkä se sai puolitoista vuosisataa myöhemmin asutuksen tiivistymisen ja territoriaalivaltioiden synnyn myötä. Rauha Ruotsin ja Novgorodin välillä rikkoutui jo 1348, kun kuningas Maunu Eerikinpoika hyökkäsi Novgorodia vastaan.lähde?
Pähkinäsaaren rauhassa kiellettiin linnojen rakentaminen Karjalaan.[5] Vuonna1475 ruotsalaiset alkoivat rakentaa tästä huolimatta Olavinlinnaa nykyisenSavonlinnan kohdalla alueelle, jota Novgorodin seuraajavaltioMoskovan suuriruhtinaskunta piti rajatulkintansa mukaan itselleen kuuluvana. Toisaalta alue oli jo silloin savolaisten asuttama.[5]
Pähkinäsaaren rauhan jälkeenRuotsin kuningaskunnan jaNovgorodinmaan kesken tapahtui joitain aseellisia yhteenottoja. Novgorod antoiKäkisalmen läänin läänitykseksi liettualaiselle ruhtinaalle, jonka ankarasta verotuksesta seurasi karjalaistenKäkisalmen kapina. Ruotsin kuningaskunta lähettiViipurista avuksi sotajoukon, jolleKäkisalmen linnan päällikkö Vallittu luovutti linnan. Novgorodinmaa kuitenkin valloitti linnan takaisin vakiinnuttaen valtansa uudelleen. Epäonnistuneen kapinan seurauksena karjalaisia pakeni Käkisalmen linnaläänistä Ruotsin kuningaskunnan puolella Viipurin linnalääniin, Pohjois-Karjalan erämaihin jaVienanmerelle saakka. Pähkinäsaaren rauhan palauttanut aselepo solmittiin 1339, mikä tarkoitti Pähkinäsaaren rauhan rajan jäämistä ennalleen.lähde?
Ruotsin puolelta hyökättiin 1396 Käkisalmen lääniin, mistä ontuohikirje dokumenttina. 1411 ruotsalaiset tuhosivatTiurin linnan (ven.Тиверск,Tiversk)Räisälässä. Linna sijaitsi vanhanVuoksen saarella. Mainintoja linnoista on venäläisissä asiakirjoissa vuosilta 1390 ja 1404.lähde?
1478 Moskovan suuriruhtinaskunta valloitti Novgorodin ja alkoi sotia Ruotsia etäämmälle. 1495 sotatoimista seurasiViipurin pamaus. Vuonna1595 Venäjä myöntyi Täyssinän rauhassa uuteen rajasopimukseen, joka vahvisti Savon ja Pohjois-Suomen kuulumisen Ruotsille.lähde?
  | Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 (pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota) |Stolbovan rauha 1617 (Inkerin sota) |Kardisin rauha 1661 (Pohjan sota) |Uudenkaupungin rauha 1721 (suuri Pohjan sota) Turun rauha 1743 (hattujen sota) |Värälän rauha 1790 (Kustaa III:n sota) |Haminan rauha 1809 (Suomen sota) |   |
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|