| outokvarkki | |
|---|---|
 | |
| Symboli | s |
| Rakenne | Alkeishiukkanen |
| Perhe | Fermioni |
| Sukupolvi | Toinen |
| Vuorovaikutus | Painovoima Sähkömagneettinen Vahva vuorovaikutus Heikko vuorovaikutus[1] |
| Antihiukkanen | outo-antikvarkki |
| Löydetty teoreettisesti | Murray Gell-Mann jaGeorge Zweig (1964) |
| Löydetty | SLAC (1968) |
| Sähkövaraus | −⅓e[1] |
| Värivaraus | on |
| Spin | ½[1] |
| Infobox OK | |
Outokvarkki (engl.strange-quark) elis-kvarkki onalkeishiukkanen ja yksi kuudestakvarkkityypistä. Vastaava antihiukkanen onouto-antikvarkki.
Kaikkien muiden kvarkkien tapaan outokvarkinspin on 1/2 jabaryoniluku 1/3. Omana piirteenään senisospinI3 on 0 jasähkövaraus –1/3e. Lisäksi outokvarkkiin kuuluu erikoinen kvanttilukuoutous, jonka arvoksi on määritelty –1. Outokvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiinlumokvarkin kanssa.[2] Outokvarkinmassa on kolmanneksi pienin kaikista kvarkeista (80–155 MeV).[3]
Outokvarkki kuuluu yhdessäylös- jaalaskvarkin kanssa kolmen alkuperäisen, vuonna1964 ennustetun kvarkin ryhmään. Tämä kolmikko tarvittiin selittämään silloin tunnettujenhadronien rakenne. Outokvarkki esiintyy monienhadronien rakenneosana, mutta toisin kuin ylös- ja alas-kvarkin tapauksessa, mikään sen sisältävä hiukkanen ei ole stabiili.[2] Se kuitenkin tarvittiin kantamaanoutoutena tunnettua ominaisuutta, jonkaKazuhiko Nishijima jaMurray Gell-Mann kehittivät 1950-luvulla selittämään, miksi eräitä hiukkasia kutenkaoneja jahyperoneja syntyy helposti, mutta niiden hajoaminen vie suhteellisen paljon aikaa.
Outokvarkin elinikä on 1,24 · 10-8 sekuntia ja se hajoaaylöskvarkiksi sekävirtuaalisenW--bosonin kauttaelektroniksi jaelektronin antineutriinoksi.[4]
Outokvarkkeja sisältävän hiukkasen outous määritellään kaavallaS = -[(outokvarkkien lukumäärä) - (outo-antikvarkkien lukumäärä)].[3]
