Ostoskeskus onkauppojen keskittymä, jossa kaikki kaupat ovat lähellä toisiaan. Ostoskeskuksessa on yleensä alle 15 liikettä. Ostoskeskuksiksi kutsutaan etupäässä 1960–1980-luvuilla rakennettuja, yhdessä kerroksessa olevia keskittymiä etenkin tuohon aikaan rakennetuissalähiöissä. Monikerroksista ja kokoluokkaa suurempaa kutsutaan yleensäkauppakeskukseksi. Kauppakeskukset edellyttävät suurempia liikennemääriä riittävien asiakasmäärien varmistamiseksi, ja sijaitsevat siten parempien liikenneyhteyksien varrella. Ostoskeskus eroaa myösostoskaduista, joissa liikkeet ovat yleisessä käytössä olevan kadun molemmin puolin.
Mallimuuttoliikkeen täyttämien lähiöiden palvelukeskittymistä saapui SuomeenYhdysvalloistaRuotsin kautta 1950-luvun loppupuolella. Idean isänä on pidetty asemakaava-arkkitehtiOtto-Iivari Meurmania, joka keksi myös lähiö-sanan. Suomalaisena erikoisuutena korostettiin ostoskeskusten saavutettavuutta jalan ja julkisilla liikennevälineillä yksityisautojen sijaan. Suomen ensimmäinen varsinainen ostoskeskus on vuonna 1959 valmistunutMunkkivuoren ostoskeskusHelsingissä.[1]
Ostoskeskusten rakentaminen Suomessa tyrehtyi 1980-luvulla, mihin suurimpana syynä oli autoistuminen ja siitä seurannut kaupunkirakenteen hajautuminen.1990-luvun alun laman seurauksena monet ostoskeskukset täyttyivät kuppiloista, ja kulutustottumusten muuttumisen myötä monien ostoskeskusten myymälätilat osoittautuivat pieniksi ja epäkäytännöllisiksi. Talouden käännyttyä jälleen nousuun automarkettien ja suurten kauppakeskusten rakentaminen pääsi kunnolla vauhtiin. Laajemmassa kaupan alan murroksessa 2000-luvulla myösverkkokauppa on yleistynyt. Useita tyhjilleen ja vajaakäytölle jääneitä ostoskeskuksia on purettu 2000- ja 2010-luvuilla.[1]
