Oseanian pinta-ala on 9 008 458 neliökilometriä ja asukaslukuarvio 44,5 miljoonaa asukasta (2022).[1][2] Oseaniaan katsotaan kuuluvan yli 10 000 saarta. Nimitys ”Oseania” (latinan sanastaoceanus, ’valtameri’[3][4]) kuvaa laajaa merialuettaAmerikan jaAasian mantereiden välissä vastakohtana muille maanosille, jotka koostuvat pääosin maapinta-alasta.
Oseania on yksi maailman kahdeksastaekologisesti tärkeästä alueesta. Näillä alueilla on omatekosysteeminsä niin kasvien, eläinten kuinilmastonsakin osalta. Ne ovat lisäksi tärkeitä maapallon luonnontasapainon kannalta. Oseania kuuluusubtrooppisen ilmaston vyöhykkeeseen lukuun ottamatta Australian keski- ja länsiosia.
Termin ”Océanie” (Oseania) kehittitanskalais-ranskalainen maantieteilijäConrad Malte-Brun 1800-luvun alussa.[5] Nimitys on johdettu latinan kauttakreikan kielen sanasta ὠκεανός (ōkeanós) joka tarkoittaa suurta maata ympäröivää virtaa ja sen jumalaa.[6]
Kirjoitustaidon puutteen ja erilaisten hajoavien materiaalien käytön vuoksi Tyynenmeren varhaiskulttuureista on jäänyt vain vähän jälkiä niiden muinaisesta historiasta ja taiteesta. Tyynenmeren saaret asutettiin alun perinKaakkois-Aasiasta kahtena eri ajanjaksona. Ensimmäiset asukkaat, nykyistenmelanesialaisten jaaustralian aboriginaalien esi-isät, saapuivatUuteen-Guineaan ja Australiaan noin 40 000–60 000 vuotta sitten. Noin 38 000 vuotta eaa. mennessä melanesialaiset olivat levittäytyneet itäänSalomonsaarille asti. Oseanian vanhimmat taidenäytteet ovat Australian aboriginaalien tekemätkalliomaalaukset ja-kaiverrukset. Varhaisimmat niistä voivat olla yli 40 000 vuotta vanhoja.[7]
Noin 1500-luvulta eaa. lähtien Kaakkois-Aasiasta tulleen toisen ihmisaallon jälkeläisistä muodostunutLapita-kulttuuri alkoi yhdessä melanesialaisten kanssa levittäytyä itään yhä syrjäisemmille Tyynenmeren seuduille. NykyistenPolynesian jaMikronesian sekä joidenkinMelanesian alueiden asukkaiden uskotaankin olevanlapitalaisten jälkeläisiä. Samaan aikaan kun Lapita-kulttuuri laajeni itään, Uudessa-Guineassa valmistuivat varhaisimmat tunnetut oseanialaiset kuvanveistokset.[8]
Ajanjakso vuodesta 1000 eaa. vuoteen 1. jaa. merkitsi kulttuurin vakiinnuttamista ja kehittämistä vuosien 1300-1000 eaa. välillä Länsi-Polynesian saarille saapuneille lapitalaisille. Noin 500-luvulta eaa. lähtien ensimmäisten asukkaiden jälkeläiset rupesivat kehittämään varhaisimpia polynesialaisia kulttuurejaSamoalla,Tongalla jaFidžillä. Vuosisatoja myöhemmin polynesialaiset levittäytyivät yhä syrjäisemmille alueille läntisellä Tyynellämerellä.Marquesassaaret ja pohjoisetCookinsaaret asutettiin vuosien 200 eaa. ja 1 jaa. välillä.[9]
Läntisellä Tyynellämerellä vuosien 1000 eaa. ja 1 jaa. välistä ajanjaksoa leimasi kaupan kasvu sekä Aasian mantereen ja saariston alkuperäisväestön kulttuurien välinen vuorovaikutus.Vietnamissa voimistui 600-luvulta eaa. lähtien pronssiesineistöstä tunnettuDong Son -kulttuuri. Seuraavina vuosisatoina rummuilla ja muilla pronssiesineillä käytiin Kaakkois-Aasian saaristossa laajaa kauppaa, ja niistä tuli tärkeä osa alueiden alkuperäiskulttuurien taideperinteitä.[9]
Syrjäisillä Tyynenmeren saarilla vuosien 1–500 jaa. välinen aika oli jatkuvaa laajenemista ja uudisasutusta. Idässä polynesialaiset jatkoivat itäisen Polynesian saaristojen asuttamista, ja samaan aikaan saapuivat ensimmäiset asukkaatKaroliineille Mikronesiassa. Läntisessä Oseaniassa mantereen ja saariston väliset kauppaverkot kehittyivät ja laajenivat itään päin. Noin ajanlaskun alusta lähtien itäisen Indonesian saariston kauppiaat alkoivat solmia suhteita läntisen Uuteen-Guineaan.[10] Polynesialaiset jatkoivat itään suuntautuvaa uudisasutustaan asuttaen muun muassaHavaijin,Tahitin jaPääsiäissaaret arviolta noin 800 jaa.[11] Uuden-Seelannin saarille he saapuivat noin 900 jaa. ja asuttivat ne. He kutsuivat saaria nimellä Ao-Tea Roo (pitkän valkoisen pilven maa).[12]
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Uuden ajan historian osio on hyvin Eurooppa- ja brittinäkökulmainen. Ks. keskustelusivu
Ensimmäiseteurooppalaisettutkimusmatkailijat saapuivat Oseaniaan 1500-luvun alkupuolella.[13] Eurooppalaisia houkutteli alueelle rikkauksien, kuten kullan ja mausteiden, sekä "tuntemattoman eteläisen mantereen",Terra Australiksen, etsintä.[14] Vuonna 1521 alueella vierailiespanjalainen tutkimusmatkailijaFernão de Magalhães, ja myöhemmin 1520-luvullahollantilaiset japortugalilaiset kauppiaat osallistuivat alueen maustekauppaan ja olivat vuorovaikutuksessa alueen kulttuurien kanssa. 1500-luvun loppupuolellaEtelä-Amerikan jaFilippiinien siirtokuntien välillä purjehtivat espanjalaisalukset ottivat yhteen monien Tyynenmeren saaristojen kansojen kanssa.[13]
Ensimmäisellä maailmansodalla ei ollut Tyynenmeren alueella suuria vaikutuksia lukuun ottamattaSaksan siirtomaamenetyksiä Mikronesiassa, Samoalla jaNaurulla. Sen sijaan alue toimi merkittävänä sotanäyttämönätoisen maailmansodan aikana. Sodan alussa Japani laajensi alueitaan Mikronesiasta etelään ja kaakkoon vuoteen 1942 asti. Vuodesta 1944 lähtienliittoutuneet valtasivat menetettyjä alueita hitaasti takaisin saari kerrallaan.Yhdysvaltalaiset pommikoneet pommittivat japanilaisia kaupunkejaPohjois-Mariaaneilta käsin, ja 6. elokuuta 1945Enola Gay nousi ilmaanTinian-saarelta ja pudottiLittle Boy nimisen atomipomminHiroshimaan.[14]
Oseanian kulttuurialueet:Mikronesia,Melanesia jaPolynesia. Oseaniaan kuuluvat Australia ja Uusi-Seelanti muodostavat oman alueensa.
Oseania käsittää noin 8 500 000 neliökilometrin kokoisella alueella sijaitsevien saaristojen ryhmän. Oseanian saaret voidaan kulttuuristen lähtökohtien perusteella jakaa neljään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä onFilippiinien itäpuolella sijaitsevaMikronesia ("pienetsaaret"), toinen Indonesian ja Australian itäpuolella sijaitsevaMelanesia ("mustat saaret") ja kolmas keskellä Tyyntämerta sijaitsevaPolynesia ("paljon saaria"). Viimeisen ryhmän muodostavatAustralia ja Uusi-Seelanti, joiden väestö on pääosin peräisinEuroopasta.[15]
Tyynenmeren pohja muodostuu pääasiassa valtavastaTyynenmeren laatasta, joka rajautuu kaakossaNazcalaattaan. Laatat vetäytyvät hitaasti toisistaan Nazcalaatan liikkuessa kaakkoon ja Tyynenmeren laatan liikkuessa luoteeseen. Luoteessa se törmää muihin laattoihin ja painuu niiden alle muodostaensyvänmeren hautoja jatulivuorijonoja. Näitä ovat esimerkiksi maailman syvin tunnettu syvänmeren hauta,Mariaanien hauta, sekä sen edustalla sijaitsevatMariaanit.[16]
Alueella on myöskuumia pisteitä, jotka muodostavat tulivuoriketjuja Tyynenmeren laatan liikkuessa niiden yli luoteeseen. Kun tulivuori siirtyy pois kuuman kohdan päältä, se sammuu, ja vajoaa useineroosion seurauksena merenpinnan alapuolelle. Tämän vuoksi Tyynenmeren alueella sijaitsevat nuorimmat ja aktiivisimmat tulivuoret sijaitsevat aina kaakossa, kun taas vanhimmat ja sammuneet, merenpinnan alapuolelle jääneet tulivuoret jaatollit luoteessa. EsimerkiksiAustralsaaret ovat syntyneet kuuman pisteen kohdalle.[16]
Oseania sijaitsee sekätrooppisen ettälauhkean vyöhykkeen alueella. Suurin osa Australiaa sekä Uusi-Seelanti kuuluvat lauhkeaan vyöhykkeeseen, kun taas valtaosa Tyynenmeren saarista sijaitsee tropiikissa. Oseanian ilmastoon vaikuttavat jatkuvat viilentävätpasaatituulet. Valtaosa Australiaa on kuivaa tai puolikuivaa vyöhykettä. Kosteita vyöhykkeitä on pitkin Australian itärannikkoa,Tasmaniasta sekä kesäisin joiltain alueilta pohjoisrannikolla. Valtaosa Uutta-Seelantia, Papua-Uusi-Guinea sekä suurin osa Tyynenmeren saarista kuuluvat kosteaan vyöhykkeeseen. Vahinkoa Oseanian alueella aiheuttavatEl Niño -ilmiö sekä trooppisetsyklonit.[15]
Tyynenmeren saarten kasvillisuus on suhteellisen samantyyppistä. Tuliperäisillä saarilla on rikkaampi kasvi- ja eläinlajisto, kun taas pienemmätkoralliatollit voivat olla lähes autioita. Vuosituhansien saatossa useimmat lajit ovat levinneet meren yli lännestä itään päin, ja niinpä läntiset saaret, kuten esimerkiksiSalomonsaaret, ovat lajistoltaan huomattavasti monipuolisempia kuin itäisemmät. Kasvilajien leviäminen on tapahtunut osittain luonnollisten prosessien kautta, kuten esimerkiksi siementen kulkeutuessa tuulten, lintujen ulosteiden ja merivirtojen mukana. Joitakin lajikkeita, kuten esimerkiksikava,kookospalmu,leipäpuu jataaro, toivat varhaiset uudisasukkaat tarkoituksella mukanaan.[16]
Salomonsaartenopossumeita lukuun ottamattahedelmälepakot ovat ainoitamaanisäkäslajeja, jotka ovat tulleet alueelle ilman ihmisen apua. Ihmisten mukana saarille on kulkeutunut muun muassapolynesianrotta sekägekkolajeja, joita on alueella nykyään valtavasti. Gekkojen ohella matelijalajistoa on lähinnä muutamiakäärme- javaraanilajeja läntisessä Melanesiassa ja Mikronesiassa. Tosin Palaulla ja Salomonsaarilla on myös makean- ja suolaisen vedenkrokotiileja. Lintulajisto koostuu pääasiassa muuttolinnuista. Tyynenmeren alueella kulkeneet uudisasukkaat toivat mukanaankoiria,kanoja jasikoja. Eurooppalaiset toivat alueelle myöhemminnautoja,hevosia,lampaita javuohia.[16]
Alueen merielämä on hyvin rikasta. Esimerkiksikoralliriutoilla elää runsaasti erilaisia kalalajeja sekä muita vedessä eläviä lajeja, ja niidenbiodiversiteetti kuuluukin maailman korkeimpiin. Alueen vesissä elää myös useitadelfiinilajeja sekä uhanalaisiakilpikonnalajeja, kutenkarettikilpikonna,liemikilpikonna jamerinahkakilpikonna. Myösvalaita oli alueella runsaasti ennen valaanpyyntilaivastojen saapumista 1700-luvulla. Vaikka valaskanta onkin toipumassa, toipumista hidastaa edelleen jatkuva valaanpyynti.[16]
Oseanian väkiluku oli vuonna 2005 noin 33,4 miljoonaa. Valtaosa eli 24,4 miljoonaa ihmistä asui Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Papua-Uudessa-Guineassa asui noin 6,1 miljoonaa ihmistä ja loput 2,9 miljoonaa ihmistä laajalla alueella sijaitsevilla pienillä saarilla.[15] Alueella, varsinkin Polynesiassa, on ongelmialiikakansoituksen kanssa. VarsinkinCookinsaarilta,Samoalta,Tongalta jaFidžiltä suuntautuu huomattavaa muuttoliikettä Uuteen-Seelantiin jaPohjois-Amerikkaan. Monia koulutettuja australialaisnuoria houkuttelee muutto ulkomaille. Koska syntyvyysluvut ovat matalia, sekä Australiaa että Uutta-Seelantia uhkaa väestön vähenemiseen ja sen ikääntymiseen liittyvät ongelmat.[18]
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on kummassakin moderni talousjärjestelmä sekä kehittynytinfrastruktuuri. Australiassa on myös rikkaita mineraaliesiintymiä sekä energialähteitä. Teollisuustuotanto on tärkeä osa sekä Australian että Uuden-Seelannin taloutta.[15]
Tyynenmeren saarilla ei sen sijaan ole kehittynyttä teollisuustuotantoa. Papua-Uudessa-Guineassa on huomattavia mineraaliesiintymiä, esimerkiksikultaa jakuparia, ja maasta on viime aikoina löydettymaakaasuesiintymiä. Ranskalle kuuluvasta Uudesta-Kaledoniasta löytyy mittavatnikkelivarannot ja Fidžiltäkultaa. Maat kuitenkin vievät raaka-aineen ulkomaille, eivätkä hyödynnä sitä omassa teollisuudessaan. Monilla Tyynenmeren saarilla on kuitenkin vain vähän luonnonvaroja, ja luonnonvarojen puute yhdessä infrastruktuurin kehittymättömyyden kanssa on estänyt teollisuuden kehittymistä. Useimmilla mailla teollisuus onkin rajoittunut lähinnä elintarvikkeiden jalostukseen.[15]
Matkailu on tärkeä tulonlähde suuressa osassa Oseaniaa. Australia ja Uusi-Seelanti pystyvät tarjoamaan matkailijoille nykyaikaisia mukavuuksia ja palveluita, kun taas Tyynenmeren trooppisille saarille, esimerkiksi Fidžiin, Tahitille, Vanuatuun ja Pohjois-Mariaaneille, matkailijoita houkuttelevat muun muassa kauniit maisemat.[15]
.svg)
.jpg)
.svg)
.svg)
