.svg)
Orientalismi eliorientalistiikka[1]länsimaalaisten harjoittamaaLähi- jaKaukoidän yhteiskuntien,kulttuurien jakielten tutkimusta.Edward Saidin määrittelemänä sen on alkanut tarkoittaa myös lännen tieteentekijöiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden luomaa ja kohdettaan sortavalla tavalla toiseuttavaa kuvaa idästä[2].
Orientalismilla on tarkoitettu muun muassa:
Alkujaan orientti ja orientalismi viittasivat vainLähi-idän maihin, koska ennenkeskiaikaa Kaukoitää eiEuroopassa tunnettu ollenkaan, mutta ajan myötä käsitteet ovat siirtyneet tarkoittamaan yhä itäisempiä alueita sitä mukaa kuin niistä on Eurooppaan tullut tietoa.
Tuhannen ja yhden yön tarinat käännettiin ranskaksi 1700-luvulla, ja ne vaikuttivat länsimaiden kuvaan Lähi-idästä. Ruotsissa tuli 1700-luvulla suosituksi lukeaJacob Jonas Björnståhlin orienttimatkojen kuvauksia. Kuvauksethaaremeista loivat seksuaalisävytteisiä mielikuvia. Samoihin aikoihin alkoi syntyä orientalishenkisiä teatteriesityksiä ja oopperoita. 1800-luvullaEgypti jaAlgeria innostivat taidemaalareita ja runoilijoita.[4]
Orientalismin käsite muuttui merkittävästiEdward Saidin tuotannon ja erityisesti vuonna 1978 julkaistun teoksenOrientalismi myötä. Kirjassaan Said arvostelee eurooppalaisten luomaa kuvaa orientista ja kuvailee, kuinka länsimaissa on, osittain tarkoituksella, osittain tahattomasti, luotu tietynlainen tapa käsitellä Aasiaa ja Lähi-itää. Saidin mukaan tämä prosessi on itseään vahvistava: aina uudet matkustajat, kirjailijat ja taiteilijat ottivat vaikutteita edeltäjiltään siinä, miten he toivat julki juuri tietynlaista orienttia. Saidin mukaan tällä oli myös poliittinen tarkoitusperä, sillä sen avulla pyrittiin perustelemaan eurooppalaistaimperialismia. Kyse on ollut osaltaan myös siitä, että eurooppalaiset ovat käyttäneet orienttia rakentaakseen omaa identiteettiään: Eurooppaa on näin voinut verrata itäisiin persoonallisuuksiin ja käsityksiin. Usein tähän vertailuun liittyi Euroopan nostaminen ylemmäksi suhteessa itään. Orientalismi ei siten Saidin mukaan ole vakava oppiaine vaanrasismin muoto ja imperialismin väline.[3]
Tutkijoiden Eva Packalénin jaJari Sedergrenin mukaan Said tarkoittaa orientalismilla monia asioita, jotka kaikki kuitenkin jollakin tavalla kytkeytyvät toisiinsa. Yksi asia, johon Said viittaa orientalismilla, on akateemisuus eli se, että orienttia on määritelty pitkään määritelty eurooppalaisten eri alojen akateemisten keskustelujen ja instituutioiden kautta, muun muassafilologian,antropologian,historian jasosiologian. Said on tutkinut sitä, miten nykyinen käsitys orientista on tieteessä muodostunut. Akateeminen orientalismi perustuu Saidin mukaan sellaiseen ajattelutapaan, jossa Orientti (Itä) ja Oksidentti (Länsi) eroavat toisistaan olemista koskevasti ja tiedollisesti.
Said tarkastelee imperialismia yhtenä orientalismin muotona myös kulttuuriselta kannalta, sillä hän esittää, että eurooppalainen ja ennen kaikkea englantilainen fiktio ja 1800-luvun romaani sisältävät paljon viittauksia merentakaisiin siirtomaa-alueisiin. Se, että imperialismi oli läsnä kirjallisuudessa, vaikka vain viitteellisesti, on Saidin mukaan merkki siitä, että kansallinen ja imperialistinen ovat kietoutuneet yhteen, eikä niitä siis hänen mielestään voi eikä pidä käsitellä erillisinä. Kirjallisuus on siis omalta osaltaan vaikuttamassakolonialismin rakentumiseen ja ylläpitoon. Said tuo kuitenkin esille myös sen, miten kirjallisuus on omalta osaltaan ollut valistusaatteen ja vapautta korostavien kertomusten avulla myös vaikuttamassa siirtomaiden vapautumiseen.[5]
Said aloitti suuntauksen, jota kutsutaanjälkikoloniaaliseksi kritiikiksi. Se on saanut monia merkittäviä kannattajia niin idässä kuin lännessä, mutta ilmestymisestään lähtien SaidinOrientalismi on saanut osakseen myös ankaraa arvostelua.[3]Semiootikko japersialaisen runouden tuntijaHenri Broms (1927–2014) kirjoitti, ettei ollut tavannut yhtään kirjaa, joka kääntäisi tosiasiat siinä määrin päälaelleen kuin Edward SaidinOrientalismi, ja että sille veti vertoja vainStalinin Kootut teokset. Itsekin orientalistina tunnettu Broms ei hyväksy Saidin väitettä, että orientalistiikka oli syntynyt tukemaan kolonialistista siirtomaavaltaa.[6]
Antropologi Carl Philip Salzman suhtautuu kielteisesti Saidin näkemykseen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, ja että kulttuurien vastakkainasettelu olisi valheellistaessentialismia, jonka tavoitteena on halventaa "toiseutta" ja oikeuttaa siirtomaasorto. Saidin väite, että kaikki ihmiset ovat meidän itsemme kaltaisia on sen sijaanetnosentrismiä, jossa omat arvot ja ajatustavat heijastetaan muihin, kielletään kulttuurien erot eikä kunnioiteta niitä.[7]
Orientalistiikan edistämiseksi perustettiin Suomessa 1917Suomen Itämainen Seura, joka julkaisee aikakauskirjaaStudia Orientalia.[8] Seuran alkuperäinen toiminta kohdistui ensisijaisesti Lähi-itään, mutta sittemmin sen kohteena on ollut koko Aasia jaAfrikka.[9]
Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin 13 orientalistiikan alanväitöskirjaa.[10]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaOrientalistisia maalauksiaWikimedia Commonsissa Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaOrientalismiWikimedia Commonsissa